Nyt oli aamusta ongelmia heti gps-pannan kanssa. Ei yhteyttä millään ja sen kanssa tapellessa meni joku tovi. Lopulta illalla syyksi paljastui nurin mennyt palvelin. Kyseessä ei ole kahden valtamerkin panta enkä nyt muista mikä tämä oli. No ei toiminut, niin ei toiminut.
Lähdettiin kiertämään tuttuakin tutumpia seutuja, mutta ei näkynyt jänöjä. Yhtä pyytä koetettiin ohessa hieman jahdata jos saataisiin toisen eteen ajettua, mutta eipä siitä valmista tullut eikä ollut pyypillikään minulla mukana. Enohan ei kuule koko vihellystä ja minäkin meluvamman takia vain toisella korvalla joten suuntiminen on aavistuksen vaikeaa.
Meidän mailla on vanhat mäyrän onkalot olleet vissiin iät ja ajat siellä ollen elämää a silloin ja b tällöin. Nyt alkoi koira siellä haukkua ja askelta pidentäen lähdettiin katsomaan onko siellä supikoira, tuo metsiemme vitsaus. No eipä ollut supi vaan hirven emä ja vasa oli Torstin "haukussa". Näillä kavereilla ei ihan paras säkä käynyt vaikka salaa siellä olivatkin, vaan pyörähtivät Äyskosken suunnalla olleeseen hirvipassiin. Vasa sieltä nurin. Taisimme tuurilla pelastaa ohessa hirviporukan päivän.
Koirakin ilmeisesti kotipaikan nurkilla vähän matkaa jänistä kyyditti. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei ollut, mutta pari haukahdusta kuultiin. Tuuli ajoittain varsin ravakasti ja vei äänen mukavasti mennessään. Mutta siinäpä meidän havainnot siltä reissulta oli. Purettiin vähän piikkilankaa metsästä, ihmeteltiin Natura-aluetta jonka ely-keskus on "vuokrannut" meiltä suojelualueeksi, kyseessä joku lehtometsä-hässäkkä. En tiedä tarkemmin, mutta suojeltu on. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi mahdottomia ollut, mutta oli kuitenkin ja lähinnä meikäläisen niskassa. Nokipannu-kahvit soramontulla maistuivat makkaran kanssa aina hyville. Erittäin mukava reissu tutuissa maisemissa ja mukavaa ulkoilua. Saalista ei ole pakko aina saada vaan kyllä nämä lapsuusmuistojen verestämiset vie voiton helposti ainakin satunnaisilla reissuilla.
Lintuja olen kerran tässä syksyllä käynyt katsomassa, kolme teertä näin kaukaa. Tänään voisi töiden jälkeen ehkä uudelleen. Loppuu kausi käsiin. Huomenna tiistaina sitten illaksi Viannankoskelle ja siellä lienee kalat jo tiukassa, kun kuukausi istutuksesta ja uskoisin patoluukkujen olevan jo enemmän raollaan = virtaus tuppaa kaloja viemään järveen. Siihen reissuun on sitten hyvä päätellä perhokalastus tältä kaudelta, viikon päästä lauantaina ollaankin jo reikäpallon perässä Iisalmessa. Alkaa salibandy season. Puuhastelu ei pääse kesken loppumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti