Hiljainen Huopana

Kevät oli odoteltu ja paljon puhuttu Huopanankosken viikonlopusta. Odotukset olivat korkealla ja kalaa toivottiin saavan runsaasti. Näitä odotuksia vastaan jouduimme kuitenkin hieman pettymään vaikka reissu muuten loistava olikin. Meitä lähti lopulta reissuun 9kpl, kun yksi lähtijöistä perui viime metreillä "työkiireiden" vuoksi. Näimpä meitä kosken rannalla heilui Söde, Masa, Artsi, Pode, Raksa-Apina (Söden lanseerama ja jatkossa käytettävä nimitys), Antsa, Häivis, Häksy ja allekirjoittanut. Reissu aloiteltiin Niskantalolla virallisella serenomialla jossa Söde ojensi Artsille lahjakortin nelivitosten verkkojen ostoon Riaskilta sekä kurkun huuhdokkeeksi pullon aina yhtä mainiota jallua. Artsilla oli siis synttärit. Reissun alkuun saimme myös varsin mainiota viihdykettä, kun Harri ja Juho saapuivat sa-int mallisella entisellä ambulanssilla ja pyörivät pihassa tovin etsimässä parkkipaikkaa. Ensin meinasi mennä navetta nurin ja sitten ikäänkuin ei tilaa olisi ollut, niin aivan liki Iivosen Antsaa amppari parkkiin ja hyvässä nousussa ollut raksa-apina tempaisi oven suoraan Antsan auton kylkeen/peiliin. Jonkun verran oli "pienimuotoista" repeilyä porukassa havaittavissa..

Jahka siitä sitten joskus lähempänä kasia maltettiin kalalle lähteä nähtiin aika pian, että kalastuksesta tulee aika haastavaa. Kahluukielto ja tulvavesi ovat perhomiehelle aika paha yhdistelmä. Edellisen päivän virvelikalastajien saalistietolomakkeet näyttivät ettei nekään tarjoilut olleet toimineet. Mutta eihän siinä kuin yrittämään ja streameria virtaan. Heti reissun alkuun raksa-apina sai niskalta mitallisen taimenen tinselillä sekä Artsilla oli kala kiinni niskalla. Sitten hiljenikin ja eipä muita kunnollisia tapahtumia perjantai-iltana ollut ellei lasketa homoeroottisia juttuja nuotiolla sekä naapurimökin elämöintiä. Pojat pariinkin kertaan siellä vierailivat ja taisipa sieltä joskus aamuvitosen aikaan pari "leidiä" pyörähtää mökillä, mutta tapahtumista eikä "naikkosista" tainut paljon jäädä kerrottavaa jälkipolville

Lauantai aamuna tuli herättyä ja huomattua vanha vitsaus. Joku kulkukissa oli pissinyt suuhun. No maku lieveni kuitenkin hampaiden pesulla ja keskioluella eli eikun suunnittelemaan kalastusta. Päivän aikana taidettiin Artsin kanssa eniten kalastella ja tuli käytettyä aika monenlaista tekniikkaa. Tuli paiskottua tinseliä, pinturia, larvasteltua ja yleensä kaikkea erilaista kokeiltua, kun ei tuntunut mitään tulevan. Salakka nousi viikonlopun aikana koskeen ja lauantaina niitä nousi jo pinturiin ja yksi tarttui kuninkaanväylästä kroppakalana jäljitelmäänsä. Minkäänlaista lätinää niskalla tai missään koskea ei reissun aikana kuitenkaan käynyt eikä salakka-ajoja näkynyt.

Päivän kalatapahtumaksi jäi Häksyn koukuttama nelikymppinen komea ehjäeväinen kala joka nousi hiiri-jäljitelmään. Illemmalla alettiin paukuttaa koskea koko arsenaalilla ja Iiro saikin pari kalaa torikosken kovan kuohun peileistä jallitettua. Suurin niistä 45cm. Masa sai sillan yläpuolelta tinselillä yhden 43cm yksilön ja karkuutti möykyn sillan yläpuolelta. Monia isoja kaloja pidellyt Matti totesi harmissaan kalan olleen reilusti yli kuusikymppinen. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivatkin. Sunnuntaina Harri kävi vielä viskomassa aamusta ilman mitään tapahtumia. Valtaosa porukasta itse mukaanlukien kipattiin sunnuntain kalastus ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden ajoissa. Iiro sen sijaan jäi kalalle ja illalla kuulee, että vieläkö hälle puri siellä. Perinteistä Iiroakin reissulla nähtiin eli ties monennetko aurinkolasit ovat Huopanan pohjassa. Onnistuin kyllä itsekkin ryssimään pudottamalla täysin omituisesti kelan puolan koskeen ja piti pyydellä kahlurimiehiä auttamaan sen onkimisessa.

Reissu oli kyllä kalantulon suhteen pettymys. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kahluukielto, toki tarpeellinen, rajoitti kyllä kalastusta aika paljon etenkin korkealla vedellä. Kuitenkin kohtuullisesti saatiin koski haravoitua, mutta kalat eivät nyt oikein innostuneet tarjoiluista vaikka salakkaakin koskeen ilmestyi. Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin varsin mukava ja seura oli hyvää. Niskantalo on tukikohtana tällaiselle reissulle loistava. Kelit suosivat ja itse kalastin koko viikonlopun ilman kahluuhousuja läpökkäissä tai kumppareissa. Ei käynyt mielessäkään vetää kurahuosuja jalkaan. Nyt onkin sitten taas kerran seuraava reissu ihan auki. Kellankoski himottaisi. Saapa nyt nähdä sitten mistä sitä itsensä seuraavaksi löytää...