Istaria, istaria, istaria

Keksittiin nohevina poikina Iiron kanssa, että järjestettäisiin kerrankin reissu jonne lähdettäisiin koko veljessarjan voimin. Tämä onnistuikin mukavasti, kun tyttäret pääsivät Kari-ukin ja Tuulan hoiviin Keiteleelle yökylään, rouva oli yötöissä ja me pojat sitten suunnattiin heittämään 12h lupaa Kellankoskelle. Tällä kertaa siis oltiin koko trio paikalla, kun mestiksessä SapKon takalinjoilla viihtyvä Petrikin pääsi mukaan. Voisi kuvitella, että kolminkertainen määrä tulee tuhoa särkyneiden vermeiden muodossa, mutta tästä reissusta tuli historiallinen eli mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Reissuun liittyi myöhemmin yöstä myös Iiron kaveri Heksu.

Käytiin hakemassa kaupalta luvat ja toki siellä jo ensimmäinen kylähullu nähtiin: "minu ei tarvii lohen onginnasta mittää maksoo!" julisti naama punottaen hivenen sekavan oloinen mies. Niin ja en ollut minä. No näitä aina sopii etenkin pienille paikkakunnille. Itselle ehkä legendaarisimmat vastaavat ovat tulleet nähdyksi Piippolan Shellillä 88-tien varressa. No jokatapauksessa luvat saatiin ostettua ja painuttiin virittelemään vermeitä. Kellalla meitä odottikin tuttu auto ja Niskasen Jukkahan se oli tullut kalalle mukanaan Jääskeläisen Tuomas, joka on isällä ollut ambulanssissa joskus töissäkin. Tuomakselle muuten vielä kiitokset virkistävistä vodka-ryypyistä. Pojilta oli lupa alkanut klo 18 ja meidän odotellessa oman lupamme alkamista klo 19 sai Jukka niskalta pari reilua nelikymppistä kalaa ja vastaavia tapahtumia oli myös kalakaverillaan.



Iiro ja Pete ampuivat luvan aloituksessa alas ja itse jäin syytämään niskaa. Sieltä oli ensimmäisellä kerralla tuloksena ohilyönti tinseliin. Hetken päästä itse painuin alemmas ja pojat ylemmäs ja Iiro nokitti viidellä ohilyönnillään niskalla. Itse kalastelin kosken keskiosaa ja alaosaa ilman mitään kontakteja kaloihin. Vettäkin oli ehkä turhan paljon. Palailin niskalle ja siellä oli ollut edelleen joitain ohilyöntejä. Pohdiskelin taktiikan vaihdosta ja pistin pienen salakan (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18966) ja uittelin sitä erittäin hitaasti. Kohta siihen puolivahingossa kahlauslinjaa katsoessa iski kala kiinni. Sieltä nousi eväleikattu 37cm taimen. Heti kohta otti nielun reunasta mitallinen kiinni, mutta se ei pysynyt kuin reilun 10s. Ennen luvan alkamista kävi rannalla joku näitten koskien vakikävijä joka kertoi tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden Kymön kasvattamolla ja siellä oli sähkölinja kaatunut kala-altaaseen tuhoisin seurauksin jos yhtään käsitin oikein. Tämän vuoksi isompaa istaria ei kai ollut saatavilla ja esim. Huopanan suhteen Riitta kertoi istutusten siellä alkavan vasta juhannuksen kupeessa, koska pyyntikokoista istaria ei saada. Kellallakin oli alamitta ko. syystä laskettu 45cm ->40cm. Tästä toiminnasta sekä 36-39cm istarien tumppaamisesta koskeen voi jokainen olla mitä mieltä tahtoo. Itsellänikin oma mielipide on...

Sitten nähtiin jossain välissä niskalla myös aika erikoinen episodi. Iiro oli paiskomassa "heittokivellä" ja hänen selkänsä takana kävi iso molskaus. Rannalla pari pappaa oli kyyläilemässä ja taisivatpa kivellä viskata. Luikkivat sitten sieltä karkuun. Käsittämätöntä menoa. Onneksi näitä vatipäitä ei nähty sen koommin. Mutta noita pieniä taimenia sen sijaan näkyi myös jatkossa. Niskalla sitä evästä tuntui riittävän. Lopulta saatiin saldoksi "omalla" porukalla seuraavasti ja kaikki kalat olivat eväleikattuja:

allekirjoittanut 37, 38, 39, 40, 41, 42
Petri 39, 40
Iiro 2kpl n. 36-39
Heksu 40 ja reilun kilon hauki

Näistä kaloista eniten mieltä lämmitti Petrin saama ensimmäinen mitallinen taimen jota hartaasti nostettiin ylös. Omista kaloista miellyttävin oli juuri ennen lähtöä saamani 42cm yksilö, jonka sain Yön Timpalla, kuten muutkin mitalliset, josta oli jo kierrekkin kappaleina roikottamalla niskan heittokiveltä likimain pohjasiimoille niskan nielun alle. Nykäisin aina metrin pari siimaa kelalta ja annoin streamerin uida pienin nykäyksin. Tarpeeksi kun oli tavaraa ulkona oli kala kiinni. Okei..Ison kalan kanssa olisi voinut hätä tulla, koska kova koski oli suoraan alla. Ottipelit olivat illan ja yön aikana aika peruskauraa eli mustaa streameria ja tinseliä. Koetin aamulla myös pinturiakin niskalla, mutta ei siihen salakoitakaan edes noussut.



Se oli semmoinen reissu. Hiacen takaosasto patjalla ja makuupussilla ei aikaleimalla 02-04 ole ollenkaan yliarvostettu ratkaisu. Vähän jotenkin höntti olo tuosta taimen istareiden onginnasta jäi ja hivenen harmittaa, kun ei ehjä eväisiä joukossa näkynyt. Mukavaahan noitakin oli onkia ja osa antoi kovassa virrassa ihan kelpo vastuksen. Tyttärillä oli myös ollut hauskaa ja olivat päässeet mönkkäriajelulle jne. Vastaava keikka voitaisiin ottaa uusiksi joskus. Iiron kanssa vähän mietittiin, että jos seuraava reissu tehtäisiin Konnekoskelle. Saapa nähdä sitten toteutuuko se vai onko kohde joku muu...