Erittäin vähän ehtinyt tälle syksyä metsälle. Aikataulut menneet aina ristiin ja vaimon kolmivuorotyö sotkee likimain aina kaiken mahdollisen. Nyt viimein päästiin Riuttalan suunnalle lähtemään naapurinmiehen ja hänen poikansa kanssa. Olivat sieltä jo joitakin jäniksiä ampuneet ja suomenajokoira Sara oli niitä mukavasti pöllyytellyt. Mukana opissa myös nuori alle vuoden vanha uros jolla homma vielä alkutekijöissään.Nyt näytti, että saadaan heti pupu ylös, mutta ei kuitenkaan. Reilun tunnin päästä ajo kuitenkin käyntiin ja tunnin ehti rallatella ennenkuin isäntä pääsi varsin tummassa karvassa olleen metsäjäniksen tälläämään hengiltä. Kapean uran yli ollut jänis kovaa tullut joten ei niitä helpoimpia paikkoja. Toinenkin ajo saatiin samoilta kulmilta, mutta pitkäkorva painoi kovaa vauhtia tielle ja sinne tuli sitten hukka. Päivä oli täynnä ja isäntäväki lähti peijaisiin. Itse liukastelin Karttulaan ja voin veljet kertoa, että en muista milloin on sivutiet olleet niin liukkaat kuin ne tänään oli!
Viikon päästä olisi tarkoitus yrittää jänikseen uudelleen jos vaan koiran juoksut ei sotke, saapa nähdä miten tässä käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti