Hirveää arpomista taas kalapaikan valinnan kanssa. Iiro meni jonkun tunnetun jääpalloilijan kanssa Äsylle ja olisi voinut sinnekkin mukaan mennä, mutta ei taas oikein alkuperäissuunnitelmassa natsannut aikataulut ja halusin myöhempään yöhön olla. Vianta oli täynnä, kuha-aikaa pukkaa siis. Lähialueen kosket ovat tämmöiselle ihmiskammoiselle ujolle pojalle ihan liian täyteen kansoitettuja ja näinpä sitten löysin itseni kahden muun kalamiehen kanssa jälleen Kellalta.
Tästä reissuraportista tulee aika tynkä. Nimittäin kalastin reilut 8h tiukasti aivan tyhjää. Ylivoimaisesti hiljaisin reissu ikinä. Ei kerrassa mitään. Tai no hauki 2 aikaan yöllä niskalta. Eikä muutkaan saaneet mitään. Pari kalatapahtumaa heille ilman haavitsemisia ja toinen paikan vakikävijä oli kuitenkin aamuysistä piiskannut. Ei näkynyt kalaa ilmassa eikä pintomassa. Helle varmaan sotki ja se, että ilmeisesti koski oli jo niin puhki piiskattu. Lisäksi väkisellähän se näkyy tuolla etenkin milloin tankkiauto on mutkan tehnyt. Mutta kylläpä on vaan vieläkin epätodellinen olo miksi yhtään mitään ei löytynyt mihinkään perhomalliin vaikka tosi tiukka oli yritys. Esim. tinselilla ja surffilla niskat ja isot peilit huolella ronkittu ja ei roiskaisuakaan. Larvasetitkin ihan mykkää. Reissu oli kyllä saaliilleen yhtä väsynyt kuin alueella leiriytynyt parin jantterin orkesterilta kuultu juttu: "Ukko kysyi savolaistytöltä, että mikä on hänelle mahdotonta. Tähän tyttö vastasi, että kirnun nuoleminen. Sinne ei pää mahdu eikä kieli yletä"
No sepä siitä, back to the basics sanoisi lontoolainen. Nyt alkaisi huomenna lomat. Ja kuten erittäin usein ennenkin oma kesäloma menee näköjään ainakin alun helteissä joista en edelleenkään tykkää vaikkei nyt niin tukala olekkaan olla. Koskikalastukset ajoittuu öihin jos niitä tulee. Remonttia pitäs tehdä ja sisällä alkaa jo nyt olla 30 astetta lämmintä. Noh ei voi mitään, näillä mennään kohti uusia seikkailuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti