
Tänään oltiin tämän mehtuukaverin pojan kanssa ja muutaman muun kanssa tutuilla paikoilla metsällä Riuttalassa. Vanha rouva Sara vielä jaksaa painaa vaikka ikää kymmenkunta vuotta ja eipä nytkään mennyt kuin alle 10 minuuttia ensimmäisen ajon lähdettyä rallattamaan. Se pupu vaan sanoi, että heippa ja painui jonnekkin huitsun nevadaan joten koira jouduttiin ottamaan kesken pois.

Iltapäivän alkuun lähdettiin suht uudelle kodalle makkaroille ja nokipannukahville Saran jäädessä näreeseen hommiin. Kuten asiaan kuuluu, niin ajo lähti jo tulille kävellessä käyntiin. Pitkään Sara perkkasi jänistä ja lopulta sitä passailtiin usealla ukolla ruokatauon jälkeen. Jänis Vemmelsääri oli vielä niin kiero savolainen ristiturpa, että painui lymyyn vanhan autiotalon alle. Sieltä sitä kaiveltiin ja Aki sai pitkällä oksalla pupun liikkeelle rystyset mustina siten, että Antti ehti sen vielä siitä ampumaan. Alkoikin jo hämärän aika olla käsillä ja työvoittoon lopetettiin tämä mukava reissu.

Kulunut vuosi on opettanut monta asiaa. Yhtenä mm. sen, että asiat kyllä aina järjestyy. Siihen luottaen, että myös erähommien puolelta vuodesta 2019 tulisi parempi katsellaan eteenpäin. Ainakin näillä näkymin on suunnitelmissa yrittää pääsiäisenä käydä kautta avaamassa Viannankoskella joten jospa kalastushommatkin olisi mukana ohjelmassa tulevana vuonna mahdollisuuksien mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti