Joulukuun jahdit

Joulukuun jänisjahdeista ei aivan hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Itsepäisyyspäivänä käytiin enon kanssa kotipaikalla beaglea ulkoiluttamassa. Silloin oli pohjois-savossa vielä lunta topakasti. Aamuyöllä satanut lumi vaikeutti tuoreen jäljen löytämistä ja nuori koira ei saanut jänistä ylös vaikka yritettiin vähän miehissä auttaakkin. Jälkeä oli runsaasti käytännössä kaikkialla missä kuljettiin eli tyhjissä metsissä ei tarvottu. Itselle kävi vähän kylmät, kun en ollut kotimetsissä käynyt vuosikausiin ja moto oli paikoin heilunut isolla kädellä. Meinasi vähän tulla suunnistusmurheita, mutta suht pienellä harhailulla kuitenkin selvittiin. Ajoakaan siis ei silloin saatu aikaiseksi.

Joulukuun alkuopuolella naapurin koiralla oli juoksut ja ne reissut oli sitten siinä. Joulujuhlan siirtäminen lauantai-aamuksi vei jahtipäivän ja nyt Tapaninpäivän jälkeen vasta pääsi mukaan metsälle. Lumet oli käytännössä sulaneet likimain kaikki pois, joka vaikeuttikin metsästystä pahasti. Jänö kuitenkin saatiin liikkeelle metsästyskaverin sitä poukkoon ampuessa. Siitä ajo saatiin joka päättyi laukauksiin ja pupujussin häviämiseen. Ei mennyt kuin strömssössä vaikka nyt en tässä tapahtumassa ampuvana osapuolena ollutkaan enkä koko ristiturpaa edes nähnyt. No näitä sattuu ja katsellaanpa tammikuussa lisää. Tarkoitus olisi loppiaisena isän ja velipoika Iiron kanssa käydä kotipaikalla kokeilemassa Iiron nuorta +6kk ikäistä ajokoiraa jolle oli jo ensimmäinen kaato saatukkin. Saisi vaan tuota lunta tulla jo veden sijaan hiljalleen!

Perhorintamalla ei uutta. Mitään varusteita ei tarvitse hankkia eikä perhojakaan kovin paljoa sitoa. Uusi taimenen 60cm alamitta tuo oman mausteensa tulevaan suveen. Mielenkiinnolla seurailen mitä sen suhteen tapahtuu koskikohteilla...