Tänä vuonna on metsästys noussut takaisin salibandyn lisäksi harrastuksiin vahvasti. Reikäpallon osalta löytyy kirjoittamani jutut seuran sivuilta täältä. Metsästyksen osalta aion jatkossa pitää omaa "päiväkirjaa" ainakin osittain samalla tavalla kuin kalastuksesta tässä blogissa. Jahtireissuthan meikäläisellä on kuten kalastuskeikatkin eli lyhyitä ja vähäsaaliisia. Ehkä ihan kaikista metsästyksistä en kirjoittele, mutta jotain koosteita ainakin ilmestyy säännöllisesti. Samoin kuin myös kevään tulevista pilkkireissuista eli muutosta tapahtuu laajentamalla juttuja pois pelkästään perhokalastuksesta kuitenkaan sitä unohtamatta.
Sitten asiaan eli syksyn metsästykset alkoivat kyyhkyjahdilla josta saatiin yksi lintu alas. Ei hirveää revittelyä joskaan ei missään viljapellolla oltukkaan. Oli muuten kyyhkystyksen neitsyyden menetys allekirjoittaneella. Ensimmäinen metsästyskortti on maksettu 8.8.1988 joten ehkä oli aikakin. Sorsastuksen aloitusaamuna käytiin uudelleen ja yksi lintu tonttiin. Vesilintuja nähtiin avauksessa ennätysvähän. Muutamia kuitenkin saatiin kojusta saaliiksi sen verran, että syömään pääsi. Nämä reissut tuli tehtyä Keiteleellä. Sorsassa tuli käytyä myös kotipaikalla Utrianlahdella (kuvassa yllä) yksi iltalentoreissu Ilpon kanssa ja kerran myös yksin. Sieltä saatiin ekalla reissulla sorsa ja toista päästiin ampumaan. Yksin käydessäni tapahtumiksi jäi hillittömän joutsenien metakan kuuntelu sekä kaulushaikaran ääntelyn ihmettely.
Jäniksen avauksessa olin piiiiitkästä aikaa mukana ja nostalgisesti vielä kotipaikalla Tervossa. Ilpo-enon nuori Torsti nimeä totteleva beagle on hakenut vielä askelmerkkejään jäniksen jäljille. Tuolloin lyhyt ajo saatiin ja pieni nyrkillä tapettava jänis olisi pystytty ampumaan Urpo-enon kanssa, mutta jätettiin ampumatta kun ei varsinaisesti ollut ajo eikä hukkakaan meneillään. Jäniksessä on tullut käytyä sen jälkeen pari reissua myös itä-karttulassa vieraana ja ensimmäisellä reissulla pääsinkin pitkästä aikaa pupun tälläämään ajosta joka ei ehtinyt kestää kuin ehkä 5min. Myöhemmin sillä reissulla isäntänä toiminut kaveri ampui jäniksen, joka ei oikein ajossa kulkenut ja sillä oli paha vekki kuonossaan. Samoin kuulemma lihat oli surkastuneet. Mikä lie keskigruusialainen hyppykuppa ollut sillä.
Linnussa kävin vaimon enon mailla Pihkainmäessä. Seurana oli meidän pystykorvainen seropi Vili. Vili sai yhden teeren ajettua sivulta hyvälle tontille ja se "nuakkotöyr" lopetti lentonsa siihen. Vilistä oli myös hyvä apu lintua etsiessä vaikka muuten se ei tunnu linnuista ymmärtävän sen enempää kuin pässi tähdistä. Tuota aluetta kiersin usein, mutta enempää teeriä en saanut enkä juuri ampunutkaan. Päätöspäivänä yhdeltä höyheniä pöläytin ja siinäpä ne. Jonkun pyyn olisi ehkä saanut ammuttua, mutta piti passailla kun olivat aina lenkin alkupäässä. Muutenkin tuo alue oli turhan pieni, kun matkaa oli n. 2km koko lenkillä eli yksi suoaukea.
Mutta mukavaa on ollut jahdeissa pitkän tauon jälkeen ja jos kelit sallii, niin tuolla itä-karttulan suunnalla varmastikkin tulee vielä naapurin mukana kuljettua ristiturpia ihmettelemään. Paluuta hirvenmetsästyksen pariin suunnittelin jo tälle syksyä, mutta ainakin vuodella se vielä lykkääntyi. Kuitenkin ehkä paras metsästysmuisto toistaiseksi on se ensimmäisen hirven ampuminen joskus 18-kesäisenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti