Tosin tässä samalla oli ehtinyt toinenkin koira löytää hirven ja toi samoille passeille. Siitä erinäisten vaiheiden jälkeen nelipiikkinen uros nurin ja syksyn jahdit oli finaalissa. Viereinen passimies pääsi tämän ampumaan. Melkein jopa säikäytti, koska hirvestä ei itsellä ollut mitään tietoa missä se pyyhkii menemään. Aamulla ehti vähän pelottaa, että saattaa kylmä tulla passissa, mutta neljä paitaa, takki ja hirviliivi päällä muutaman sata metriä pulkassa hirveä vedettyä ei ollut enää kylmä....
Hirvijahdit ohi tältä syksyä ja viitenä päivänä ehti mukaan. Mukavaa oli pitkästä aikaa ja näihin jahteihin kuuluu isona osana sosiaalinen kanssakäyminen. Itse tykkään kovasti, että näkee kotiseudun ihmisiä. Homma jatkuu vuoden päästä varmasti myös omalta osalta, sen verran mukavaa oli....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti