Pahanilmanlintu

Tänä syksynä on tullut oltua mukana hirvimetsällä neljä päivää. Yhtenäkään päivänä ei silloin hirviä olla saatu. Tänään ja pari viikkoa sitten etenkin vei hirvet hommat nimiinsä varsin vahvasti. Onneksi kuitenkin muina päivinä on muu porukka elukoita kaatanut ja tänään sainkin hirvenlihaa kotiin. Huomenna meinasin maksaa paistella. Kylläpä muuten kelpaa. Sinällään toki vähän harmi ollut, että jänisjahdit on samalla kärsineet ja en ole pitkäkorvien perään ehtinyt lainkaan. Kaikkialle ei vaan pysty repeämään. Mutta pari sanaa parista edellisestä hirvestyksestä missä olin "hyvää tuuriani" tuomassa...

Pari viikkoa sitten saatiin heti aamusta hirvet haukkuun nuorelle koiralle. Koiramies näki jalat hirviltä. Karkon otettuaan hirvet painuivat siksak ja lopulta hävittivät tosiaan uransa alkumetreillä olevan koiran perästään. Myöhemmin iltapäivällä tuoreelle jäljelle päästiin taas, mutta emä ja vasa onnistui pyörähtämään takaisin meidän harvaksi huvenneen passiketjun välistä. Tänään sitten taas aamulla ilmeisesti vasaporukka liikkui hyvin hitaasti koiran edessä ja erinäisten vaiheiden jälkeen passin läpi pääsivät nekin käytännössä näkemättä. Iltapäivän jahdissa sitten oli aamuinen näköhavainto mullikkaan ja koira perään. Löytöhaukku liki välittömästi ja heti hirvi liikkeelle tuhatta ja sataa. Ja yllättäen sivusta passimiesten ohi. Aika vaikean oloista. Aamulla meni passissa seisoessa liki 4h putkeen...



Mutta on tässä hirviäkin nähty. Harmi vaan, että autonratissa. Alkuviikosta Pihkainmäessä kotinurkilla meinasi emä vasoineen tulla alle (kuva) ja tänään jahdista kotiutuessa nähtiin kolme hirveä pellolla enon kanssa Karttulan kupeessa. Olin näkeväni pientä lällätystä heidän toimestaan...no nyt sitten pitää katsoa vieläkö hirvijahtiin tälle syksyä ehtisi. Tekisi kyllä mieli kaadollekkin päästä...