Aika pitkälti syksyä ehti mennä ensimmäinen "linnustusjahti". Kovin suurista jahdeista ei ole kyse vaan käyn kävelemässä meidän Vilin kanssa aina sellaisen vajaan 2km lenkin vaimon mummolassa jossa on yksi hyvä suomainen aukea. Tai no aukea ja aukea, vuodet on jo vesakkoa sinnekkin tuoneet. Siellä on kuitenkin usein pyytä, teertä ja metsojakin jopa tullut nähtyä (nythän toki metso on rauhoitettu). Miksi ei tule enemmän käytyä kävelemässä? Koska hirvikärpäset. Nuo maailmanlopun elukat. Piti pilata niidenkin hyvä harrastus. Ennen maistui leipä leivältä, laivat oli puuta, Neuvostoliitto voimissaan, Reagan puhui tähtien sodasta eikä ollut niitä pirun kärpäsiä. Ei niitä nytkään ollut, kun ensimmäiset pakkaset olivat saapuneet suomen syksyyn. Mutta ei näkynyt lintujakaan. Ei ensimmäistäkään. Tämä ei meitä Vilin kanssa murheelliseksi saanut. Koira ja mies saivat kevyen liikunnan ja ulkoilun. Se noiden lyhyiden reissujen tärkein anti on ollut pääkopan tuuletuksen lisäksi. Saalista jos haluaisi vakavissaan, niin pitäisi ihan muualla käydä metsällä ja toisenlaisella intensiteetillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti