Neulansilmä vasempaan! Eiku...

Himppasen on ollut tässä nuo synnytykseen valmistautumiset tapetilla ja ei ole kalalle ehtinyt. Lopulta vielä tätä kirjoittaessa rouva on yhtenä kappaleena, mutta mahdottomia ei enää aikaa ole varmasti jäljellä. Toivottavasti huomisen sorsastuksen saisi hoidettua kuitenkin kunnialla. Olin siis jälleen Viannalle menossa ja aamuyöhön sai Esa puhuttua vaikka iltaan jo meinasin "rytmin" kääntää. Ketään ei ollut kalassa joten pääsin aamusumusta kurvaamaan yksin koskelle. Tai no pikkusen meni usvassa nuotit sekaisin ja piti hakea vauhtia, kun lipsahti risteyksen verran pitkäksi. On muuten oikeasti aika pirullisen sankka sumu Viannan kohdalla kosteana aamuyönä. Tuli kuin seinä vastaan...

No mutta sitten kalalle. Vettä oli sen verran, että kahlaamaan ei asiaa. Kuulemma jotkut nuoret kossit oli uineet punalihainen silmissään keskivallille ongelle ja laskeneet sillalta kamat sinne. Yrittäjyydestä 10 pistettä. Ilmeisesti kalaakin oli saatu. Mutta itse en uimaan lähtenyt vaan aloin perhoja paiskoja virran reunaan. Parista luukusta tuli vettä, niin painoa sai olla ja perhojen menekki oli taas aika musertava. Mutta varsin nopeasti sain laavun edestä kuitenkin kirren haaviin ja valkoinen liitsi sivutapsissa oli tälle kalalle surma. Pian sain toisenkin ja olin kalastanut vasta tunnin. Esaa ei vielä näkynyt, niin aika rauhallisesti jatkoin päivän alkaessa valkenemaan kalastusta 12h luvalla



Esan kanssa turistiin lähempänä seiskaa pitkät pätkät ja kuulemma alhaalta oli haavin vierestä iso kuha karkuutettu. Epäilyä oli, että kuhia ei luukuilla olisi ainakaan paljoa ja eipä niitä sieltä löytynyt. Nyt oli kuulemma ilmeisesti Viannan kalastuksessa kuuminta hottia isot heittoperhot joita koski-isäntä esitteli. Varmasti soivia pelejä kuhalle. Jonkinlaisia liitsien ja zonkerin tapaisia virityksiä painavalla päällä soveltuen heitettäväksi virvelivälineillä. Esa poistui ja jäin syytämään koskelle varsin hiljaisissa merkeissä. Ei ollut muita kalamiehiä eikä oikein kalojakaan ellei paria lahnaa laskettu. Nuo lahnat on kyllä kuin Klaus Järvinen ja Pirkko Liinamaa takavuosina Levyraadissa, eroon ei pääse millään..

Alhaalla kävin mutkan, mutta lopulta laavun edestä sain vähän pidemmän siivun heitettyä ja sieltä nasahti virran reunasta valkeaan liitsiin hyväkokoinen kirjo ja tämä haaviin. Tänään ei kaloja tippunut ja tosiaan valkoinen oli ottiväri. Viikko aiemmin oli kalaa kuulemma laitettu ja siihen nähden tapahtumia oli varsin kivasti. Kalatkin olivat todella hyväkuntoisia ja kokoisia. Kaukana on onneksi ne ajat kun aivan kaameita kaloja repaleisine evineen tuli Löytyltä ja toivottavasti sellaisia istareita ei jatkossakaan nähdä. Vesi tuntui ilmaan nähden varsin lämpimältä ja kalat olivat siellä kuuluisassa rajavirrassa. Ja näinhän ne tuppaa tähän aikaan olemaan vielä ennenkuin vesi kylmenee reilummin...