Kaksi ensimmäistä viikkoa lomasta hurahti. No lattiaremppa on nyt tehtynä ja vinyylilankut asennettu. Kaikkea hommaa tässä on vieläkin, kun tuo muksun syntymä lähestyy pelottavan nopeasti. Mutta nyt kuitenkin aamuksi varasin luvan tutun turvallisesti Viannalle. Varaushetkellä oli tulvat jo vähän hellittäneet eikä ollut kuin puolikas luukku auki. Kahlaamaan siis jo rohkeimmat pääsivät. Sateet, yllättäen, kuitenkin ehtivät tilannetta vähän sotkea ja nyt oli yksi luukku selällään kun koskelle tulin aamuneljältä. Kahluuhommat sai unohtaa. Vesitilanne oli kuitenkin ihan suht ok. Koskella yksi kaveri jo oli vielä aikaisemmassa eli kahdestaan saimme hetken syytää. Ja ahventa, sitä tuli. Melkein jokaisella heitolla. Ilmeisesti säyneen pudotin haavin luota. Se oli ainoa havainto isommista kaloista. Myös luukuilla oli aamuyöllä hiljaista vaikka kuhaa oli saatu käsittääkseni kohtuullisesti ja ainakin isompia.
Yksi kalamies ilmestyi pian joskus olisiko viiden maissa ollut ja näytti mallia miten ongitaan. Pari kirreä parkkipaikan edestä vartissa haaviin perholla. Näytti aika helpolta. Samalla itse kiroilin, että miksi ei tullut koko paikkaa kalastettua vaan taas hirveällä höngällä piti laavun eteen mennä syytämään perhoja kivikkoon. Lisäksi vielä karkuutin haavin vierestä kirren tämän saamamiehen kalojen välissä. Sillon otti kyllä pattiin! kuten asiaan sanoisi Aake Kallialan esittämä hahmo liian pienessä ruskeassa puvuntakissaan
Ja vielä neljäskin kalastaja saatiin koskelle. Itse jatkoin karkuutteluja ja en varmasti ollut parasta mainosta väkäsettömien koukkujen käyttäjille. Sitten kun vielä yhden sain ylös oikein kiville rantautettua, niin kiveä otsaan antaessa kävi lapsus ja kala pienen muksaisun saattelemana koskeen. Oikein malliesimerkki ismoilusta taas. Ja toki kaikki oli tätä katsomassa Esa mukaanlukien. Nooh, sitä sattuu ja usein kun sattuu, niin tottuu...
Sain kuitenkin yhden kalan ylöskin ennen tuota episodia ja keskityin sitten myöhemmin myös kuhan pyyntiin virvelivälinein. Luukuilta ei mitään. Yksi parempi säyne kävi moikkaamassa. Lippaa tosin heitin, en jigejä. Yhden kirrenkin ehdin karkuuttaa laavun edessä virpalla ja perholla aiemmin katkotin yhden kanssa siimat tärpistä. Lopulta vaihdoin saunarantaan, kun sieltä joskus on isohko sartröössin värinen lippa tuonut kuhaa haaviin. Nyt ei tuonut vaan ensin kävi n. 1,5kg hauki. Tällä oli muuten komeat nirhaumat selässä. Oliko ne verkosta vai isomman hauen hampaista, niin en tiedä. Alhaalta kuitenkin myös kirjo hyväksyi kuha-pyytöni ja näin sain luvan täyteen "väärillä välineillä". Toisaalta oli mukava heittää virppaakin välillä, mutta kyllähän se erityisesti kalan tärppi ja uittamiset on jotain ihan muuta perhovehkeillä.
Semmosta settiä. Kalaa tuntui olevan ja sitä kaikille kalamiehille tuli. Syykin selvisi eli sitä oli sinne äskettäin laitettu. Oli tapahtumaa taas vaikka minkälaista. Ahventa, pieni lahna, säynettä, kirreä, haukea ja särkikin suustaan kiinni. Tämähän se Viannan suola on, että siellä ei koskaan tiedä mitä siiman päässä milloinkin sätkii. Nyt jos vähän vielä virtaus laskee, niin antaisin kokeilemisen arvoisena vinkkinä, että pyytöjä kannattaa liotella kosken alaosissa sähkölinjan tuntumassa myös ainaisen patovallin syytämisen sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti