Tänään allekirjoittanut on valittu Utrianlahden metsästäjien puheenjohtajaksi. Me Kivelän pojat, uskallan tässä yhteydessä itseni sellaiseksi laskea, ollaan oltu aktiivisesti Utrianlahdessa metsästyksessä mukana. Esimerkiksi hirviseurueen johtajana on ollut vuosikymmeniä pieniä katkoksia lukuunottamatta Tolonen ja usein passi- tai ajoketjussa on ollut vierekkäin useampia suvun edustajia. Tämä luottamus kertonee, että ollaan osattu tehdä jotain oikein.
Näiden hienojen enojeni saappaissa riittää täytettävää ja lähden tätä puheenjohtajan tehtävää hoitamaan nöyränä, mutta ylpeänä. Omissa tavoitteissani olisi saada kehitettyä seurayhteistyötä naapuriseurojen kanssa sekä sisäisesti vietyä seuraa avoimeen suuntaan. Olen aina luottanut, että kun ihmiset ovat avoimia, niin voidaan mahdolliset epäselvyydet selvitellä helpommin tai välttää jopa kokonaan.
Eletään vahvaa murrosta edelleen jossa metsästäjien keski-ikä nousee etenkin meillä missä iso osa toimintaa on syksyinen hirvijahti. Viime syksynä pääsin mukaan paremmin ja oli aika surullista huomata, että olin toiseksi nuorin ampuja juuri 40 vuotta täyttäneenä. Ja se nuorinkin oli vain vuoden nuorempi. Toisaalta koirametsästys mahdollistaa hirvestyksen vähemmillä metsämiehillä kuin ajometsästys. Mutta haaste on siellä olemassa ja se on hyvä tiedostaa sekä miettiä mitä asialle olisi tehtävissä.
Samoin tekemistä on varmasti pienpedoissa ja sitä kautta tehtävässä riistanhoidossa. Ammuttavien supien ja näätien määrä on alueella suuri vuosittain mikä kertoo todella vahvasta kannasta. Metsästäjiä noille ei kuitenkaan ymmärtääkseni ainakaan liikaa ole. Siitä syystä tässä iso kiitos ja hattua ylös niitä ansiokkaasti pyytäneille. Metsäkanalinnut, sorsalinnut sekä mm. jänikset ovat noiden kanssa lujilla.
Kiitos vielä kerran luottamuksesta ja Jääskeläisen Pekka-Jussille viime vuosien hyvästä työstä seuran eteen.
Keväisin terveisin
Ismo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti