Vähille on jäänyt metsästykset ja kalastukset vuonna 2018. No sille on osittain ihan järkevä syykin tuon avioeron myötä. Voin kertoa, että on melkoista aikataulutusta pojan hoitaminen, siihen vähän omia harrastuksia ja työtä sekä vähän koettanut ehtiä elämässä katsella myös eteenpäin tuolla parisuhderintamallakin eli suomeksi sanottuna siis juosta naistenkin perässä. On kyllä ollut liikkuvia osia niin paljon, että ainakin tänä vuonna tämä erähommailu oli pahasti häviävänä osapuolena. Ehkäpä tämä tästä ja elämä ajautuu uomilleen siten, että vuosi 2019 olisi jo taas parempi erähommienkin saralla. Mutta nyt parina päivänä kuitenkin ehdin hirvihommiin mukaan. Ja nehän onkin käynnistyneet meidän porukalla eli Utrianlahden Metsästäjillä oikein mallikkaasti!Avauspäivänä olin mukana ja silloin saatiin yksi tappisarvi saaliiksi. Hirviä oli motissa niin paljon, että ei insinöörin matikalla enää perässä pysynyt. Yksi niistä kuitenkin päätti itsensä tapattaa juoksemalla Ikäheimon Jarille vastapalloon. Näin saatiin avauspäivänä heti peli auki. Sunnuntaina oli tahti jatkunut ja sieltä mainiosti pari vasaa. Ampujina muistaakseni seuran ykköspyssy Lappalaisen Pere ja vahvassa vireessä oleva Hemmolan isäntä Jukka.
Eilen jatkettiin jahtia ja tuoreelta jäljeltä tavoitettiinkin sitten viisipiikkinen uros. Erinäisten vaiheiden jälkeen tämän matka päättyi Lappalaisen Petterin eteen Niemen metsissä. Todella komia hirvi ja keli oli mitä mainion jahtiin! Tänään sunnuntaina sitten hommat taas jatkuivat ja saatiin seuraan uusi hirvenkaatajakin. Poutiaisen Reijo ei kovin kauaa aikaillut ensimmäisenä syksynä vaan vasa nurin jo toisena viikonloppuna. Lisäksi emän kaatoi vielä Jukka, niin alkaa olla hirvenmehtuu hyvällä mallilla. Nurin siis jo 3+3...
Tulevana viikonloppuna en jahtiin ainakaan lauantaina pääse salibandyn takia, mutta sunnuntai vähän mietinnässä. Tällä tehokkuudella tulee muuten kiire päästä passiin tälle syksyä....
