Ristiturpien perässä

Erittäin vähän ehtinyt tälle syksyä metsälle. Aikataulut menneet aina ristiin ja vaimon kolmivuorotyö sotkee likimain aina kaiken mahdollisen. Nyt viimein päästiin Riuttalan suunnalle lähtemään naapurinmiehen ja hänen poikansa kanssa. Olivat sieltä jo joitakin jäniksiä ampuneet ja suomenajokoira Sara oli niitä mukavasti pöllyytellyt. Mukana opissa myös nuori alle vuoden vanha uros jolla homma vielä alkutekijöissään.

Nyt näytti, että saadaan heti pupu ylös, mutta ei kuitenkaan. Reilun tunnin päästä ajo kuitenkin käyntiin ja tunnin ehti rallatella ennenkuin isäntä pääsi varsin tummassa karvassa olleen metsäjäniksen tälläämään hengiltä. Kapean uran yli ollut jänis kovaa tullut joten ei niitä helpoimpia paikkoja. Toinenkin ajo saatiin samoilta kulmilta, mutta pitkäkorva painoi kovaa vauhtia tielle ja sinne tuli sitten hukka. Päivä oli täynnä ja isäntäväki lähti peijaisiin. Itse liukastelin Karttulaan ja voin veljet kertoa, että en muista milloin on sivutiet olleet niin liukkaat kuin ne tänään oli!



Viikon päästä olisi tarkoitus yrittää jänikseen uudelleen jos vaan koiran juoksut ei sotke, saapa nähdä miten tässä käy...

Kahluukenkien uusinta

Pari kesää palvelleet Scierra Contour -kahluukengät tulivat tiehensä päähän. Ne on olleet liukkaimmat huopapohjaiset mitä koskaan mulla ollut. Virittelin niihin kotikutoiset nastat ja vähän paremmat olivat, mutta ei oikein hyvät sittenkään. Nykyisin näyttää, että huovat on jotain synteettistä keinotekoista materiaalia normaalin perinteisen sijaan. Veikkaisin syyn liukkauteen löytyvän sieltä...

Sain tässä tilauksen sitoa 160kpl boobyja ja kävin matskuja katsastamassa Rialinnassa työmatkalla. Joskus tulee tehtyä heräteostoksia ja tänään oli sellaisen vuoro. Muutenkin näin lamassa tarpoessa on hyvä muistaa välillä tukea kotimaisiakin ja paikallisia kivijalkapuoteja. Ostin siis Orvis Riverguard kumipohjaiset kengät nastoilla. Näillä nyt toivottavasti pääsisi muutaman kesän eteenpäin. Itse en ole mikään välinehifistelijä joten en jaksanut mitään syvällisempää analyysiä tekemään minkämerkkiset pitäisi ostaa. Puolesta ja vastaan on aina porukkaa kuitenkin. Nyt alkaakin sitten taas olla jo ensi suven hankinnat tehtynä. Aika vähällä sitä pääsee, kun ei sorru mahdottomia ädläämään...Kahluutakki tosin olisi jossain vaiheessa vaihdettava, mutta ehkä sillä vielä yksi kausi menee vaikka susirumahan tuo vanha Vissun Classic on, mutta niin on mieskin...

Sidontapenkki vaihtoon

Kaksi edellistä talvea olen sitonut Danican penkillä ja se on ollut varsin hyvä. Paitsi..paitsi ettei sen leuat ole kestäneet. Enää en lähtenyt toisia varaleukoja ostamaan vaan päätin vaihtaa penkkiä. Tämä ei ollutkaan se ihan yksinkertaisin juttu. Neuvojia piisaa ja vaihtoehtoja on paljon. Muutama malli oli mielessä ja jotain kävin katsomassa kivijalkakaupassakin. Lopulta ajatusmaailmaan iskostui, että haluan edelleen sitoa ns. true rotation penkillä. Minulla oli jo aiempaa kokemusta Tiemcon penkistä jonka ostin käytettynä eikä siinä ko. ominaisuutta ollut. En tykännyt sen rotaatiosta ja siinä oli muutakin ongelmaa leukojen jumimisen kanssa.






Nyt sitten lopulta päädyin Anvillin Atlas Vise -penkkiin. Siihen sain suositteluja ja olin netistäkin lukenut. Lopulta tilasin penkin Ruodosta ja sain sen kotiin. Hämmästys oli melkoinen, kun penkki mun silmään näytti varsin käytetyllä ja siinä oli lievästi sanottuna karu viimeistely ottaen huomioon että melkein 200e vempain kyseessä. Otin yhteyttä ja kuulemma tällainen työnjälki on tässä jenkkiläisessä penkissä normaalia. No käyttöön se mulle tulee ja en jaksa siitä enempää tapella. Toivottavasti kestää sitten paremmin kuin miltä näyttää. Parit ekat perhot on sidottu ja ominaisuudet on kyllä sitä mitä haen. Hyvin tilaa sitoa ja leukojen pikakiinnitys tuntuu hyvältä. Myös jalusta on jämäkkä ja riittävän painava mitä esim. Tiemcon penkissä ei ollut. Nyt sitten tässä talven mittaan nähdään mihin tästä oikeasti on....