Aurinkoa

Piti lähteä Iiron kanssa Viannalle perjantai-päiväksi. Mulla oli menossa viimeinen päivä isyyslomia. Homma meni vähän vaikeaksi jo heti alussa, kun Esa oli jossain matkoilla, mutta sai tuuraajan hankittua kuitenkin luvanmyyntiin. Veljensä kävi myymässä luvan ja ensimmäistä kertaa hänet tavattuani ei jäänyt kyllä epäselvää sukulaissuhteesta. Oli kuin ilmetty Esa. Sen verran tämä reissu kuitenkin meni reisille, että opiskelukiireiden vuoksi Iiro ei sitten päässytkään ja näinpä yksin sinne kalalle lopulta menin. Paikalla oli pari virvelimiestä joista toinen oli pari kirreä saanut, toisen saalis jäi vähän arvoitukseksi...

Keli oli liian komea. Pirullisen kuumaa ja pilvettömältä taivaalta paistoi arska. Kahlasin suorilta yli ja sainkin tutuilta paikoilta melkein heti pienehkön kirren. Ajattelin, että tämähän on helppoa. Siihen se helppous vaan sitten loppui. Kalastin reilun neljä tuntia tyhjää kunnes luovutin pienen uimareissun antaessa vauhtia päätökselle. Ei ollut valitettavasti aikaa jäädä odottamaan iltahämärää ja mahdollista kalojen aktivoitumista. Kalaa siellä varmasti kyllä oli. Lahnojakin muutama näkyi olevan, ahvenet tosin oli jo hävinneet



Tosiaan yhden kalan kanssa ainoastaan katkotin siimat patoluukuilla ja se saattoi olla hauki. Muuten ei mitään havaintoa jalommista kaloista. Tosin tämä ei nyt ihan kauheasti yllättänyt, kun kalastin varmasti huonoimman mahdollisen ajan sekä keli oli pahasti vastaan. Esakin usein todennut, että matalalla vedellä kirkkaalla kelillä kalat on pirun arkoja luukuilla tai muuten vain passiivisia. Mutta semmosta oli se valssi saimaalla ja katsellaanpa syksyllä vielä yksi reissu jos päästäisiin Iiron kanssa molemmat samaan aikaan ongelle



Muita huomioita olivat tällä erää uusi komea laavu sekä alhaalla pyörinyt vene. En tiedä missä tuolla veneessä kalastuksen rajat kulkee, mutta vähän tuoksui, että niitä saatettiin venytellä...