Paluu arkeen edessä

Ennen torstaina alkavia uusia töitä on tässä tullut nyt oltua enempi vähempi kotosalla viimeiset kaksi kuukautta. Vähän mukavammin on päässyt metsälle. Toisaalta kotosalla ei näihin eräharrastuksiin pysty juurikaan panostamaan. Olen yhdelle porukalle sitonut useampana vuonna lammelle perhoja isomman satsin ja niin tein nytkin. Tai no vielä siitä 9kpl puuttuu, kun koukut loppui kesken. Ennen tuollainen 130kpl setti olisi tullut sidottua muutamassa päivässä. Nyt sidonta on ajoittunut käytännössä pikkujätkän päikkäreille ja eteneminen on ollut hidasta. Mutta kuitenkin jotain tullut saatua aikaan. Pitänee keväällä yrittää kanssa jotain väkerrellä. Nyt uudessa työpaikassa on siinä mielessä kalastusharrastukselle hyvää, että työskentelen jatkossa samassa huoneessa intohimoisen perhomiehen kanssa.

Mutta muutama sana metsästyksistä edellisen päivityksen jälkeen. Jäniksessä on tullut käytyä kahdesti. Pari viikkoa sitten maanantaina oltiin kahden vanhemman enon kanssa kotipaikalla. Silloin oli vähin lunta maassa. Yksi jänis pyörähti eteen nopeasti ja ehkä olisi voinut jättää ampumattakin. Toisaalta koira oli kyllä ajoa saanut aiemmilla reissuilla ja tuolla on aina riskinä tiet sekä jänikset usein painuvat louhokseen. Siihen samaan missä järjestetään tänä vuonna Tervastulet 17.12. Ehkäpä tässä samalla nyt toivottelen tervetulleeksi siihen tapahtumaan kotipaikan kupeelle.



Tänään käytiin toinen reissu jäniksessä, mutta siitä ei paljoa kerrottavaa. Käveltiin enon kanssa about 5km kotipaikan ympäristössä ja ei nähty edes jälkiä jäniksestä. Olisiko lumimyräkkä laittanut puput kaivautumaan poteroihinsa ja liike ollut minimissä.

Hirvessä olin viikko takaperin sunnuntaina ja nyt lauantaina. Hirviä kyllä liikkui ja niitä taidettiin nähdäkkin. Hyvä haukkukin oli yhdessä jahdissa, mutta ei vaan tulille päästy. Vähän oli vääränmerkkisiäkin mokomat ja tuntui elukoita menevän ajottain ristiin ja rastiin kuin venäläisiä Prisman käytävillä. Eilen oli sitten saatu pienten lupateknisten peliliikkeitten jälkeen mullikka nurin. Nyt ilmeisesti enää jahdataan täsmäjahtina yhtä vasaa jos ymmärsin oikein. Itsellä saattaa jahdit olla tässä ja nyt viedään sitten kiikaria huoltoon. Ostamani Genzon radiopuhelin sitä jumppaa onkin saanut. Tänään lähti viimeksi maahantuojalle. Ilmeisesti nyt oli antennilta piirikortille menevä piuha poikki. Näin arveli maahantuoja, kun kantama loppui parin sadan metrin jälkeen. Käsittämättömän huono tuuri ollut sen kanssa.



Nyt varmaan jatkossa jahdit on sitten jänistä. Riuttalaan voisi yritellä kysellä tutun mukaan sekä Keiteleellä pitää käydä kanssa. Tulisi vaan tuota lunta nyt maltillisesti ettei jahdit loppuisi kesken...

Voe voe!

Sen piti olla sellainen helpohko pieni ja nopea motti mistä se vasa ammutaan. Lapa jäähän ja nimi lehteen näin urheilutermeillä. Mutta kun metsästys ei ole aina pelkkää naminamia, niin sitten tulikin pari muuttujaa...muuttuvissa merkeissä mentiinkin kulunut viikonloppu hirvijahdissa. Koetan näistä hirvihommista muuten vastoin tapojani kirjoitella normaalia pehmeämmin ja yleisluontoisemmin. Sen olen huomannut tässä vuosien varrella, että jos jossain on ajoittain suht suuriakin tunteita, niin metsästysseurojen sisällä. Näillä teksteillä ei ole tarkoitus provosoida tai pahoittaa kenenkään mieltä.

Tosiaan meillä piti olla vasaporukka pienessä motissa lauantaina. Hyvä uutinen oli, että hirvet siellä majailivatkin, mutta siihen tuuri sitten loppuikin. Ensin passattiin hieman huonosti ja päästettiin elukat karkuun. Seuraavassa passissa sitten yksi hmm..no sanotaan vaikka hieman harkitsematon laukaus ja show oli valmis. Kaksi päivää juostiin vasojen perässä pitkin metsiä kahdenkin seuran voimin ja tapahtumia oli monenlaisia.

Tämä viikonloppu osoitti taas luonnon mahdin. Ei sieltä väkisellä oteta vaikka ukkoja oli liikkeellä paljon. Luntakin vielä apuna sun muu tekniikka ja koirat. Yritys oli kova, mutta aina ei onnistu. Mutta oli tässä ainakin allekirjoittaneen mielestä jotain hyvääkin..



Nimittäin se, että tällaiset suht ison mittakaavan Posse-tyyliset passirallit palauttavat mieliin miten suuri merkitys on hyvällä laukauksella. Vahinkojahan sattuu, mutta on äärimmäisen tärkeää laukaista ase ainoastaan, kun on varma mielestään tappavasta lapalaukauksesta. Ainahan siinä voi horjahtaa, risu edessä mitä kiikarista ei nähnyt jne. mutta jos liipasinta puristaessa on tunne, että kaato tulee varmasti, niin ollaan huomattavan lähellä onnistunutta jahtitapahtumaa. Jos hiukankaan epäilyttää ja tervettä eläintä ammutaan, niin on parempi laskea perä takaisin kainaloon

Mutta nämä on näitä. Oli ainakin erilainen jahtiviikonloppu. Naapuriseuralle vielä sattui peijaisetkin lauantaille ja sunnuntaina aamulla sitä porukkaa katsoessa kiitteli kyllä mielessään omaa tipattomuuttaan. Oli seitinohuet osa ottanut edellisenä iltana ja ehkäpä villisti voisin veikata Arja Havakan aina kovan Lokki-veisun soineen vanhalla kyläkoululla. Tällaista ainakin pystyi päättelemään erään Top Gearista tutun Jeremy Clarksonin oloisen kaverin naaman punoitusta ihaillessa. Mutta hyviä juttuja oli sedillä nuotiolla. Siellä vankistuu kyllä vanha totuus, että savolaisten kanssa jutellessa vastuu on kuulijalla. Ja edellisillan rääppiäisillekkin pääsi. Kyllähän se hirvipaisti vaan hyvin tehtynä on mahtava ruoka!