Voe voe!

Sen piti olla sellainen helpohko pieni ja nopea motti mistä se vasa ammutaan. Lapa jäähän ja nimi lehteen näin urheilutermeillä. Mutta kun metsästys ei ole aina pelkkää naminamia, niin sitten tulikin pari muuttujaa...muuttuvissa merkeissä mentiinkin kulunut viikonloppu hirvijahdissa. Koetan näistä hirvihommista muuten vastoin tapojani kirjoitella normaalia pehmeämmin ja yleisluontoisemmin. Sen olen huomannut tässä vuosien varrella, että jos jossain on ajoittain suht suuriakin tunteita, niin metsästysseurojen sisällä. Näillä teksteillä ei ole tarkoitus provosoida tai pahoittaa kenenkään mieltä.

Tosiaan meillä piti olla vasaporukka pienessä motissa lauantaina. Hyvä uutinen oli, että hirvet siellä majailivatkin, mutta siihen tuuri sitten loppuikin. Ensin passattiin hieman huonosti ja päästettiin elukat karkuun. Seuraavassa passissa sitten yksi hmm..no sanotaan vaikka hieman harkitsematon laukaus ja show oli valmis. Kaksi päivää juostiin vasojen perässä pitkin metsiä kahdenkin seuran voimin ja tapahtumia oli monenlaisia.

Tämä viikonloppu osoitti taas luonnon mahdin. Ei sieltä väkisellä oteta vaikka ukkoja oli liikkeellä paljon. Luntakin vielä apuna sun muu tekniikka ja koirat. Yritys oli kova, mutta aina ei onnistu. Mutta oli tässä ainakin allekirjoittaneen mielestä jotain hyvääkin..



Nimittäin se, että tällaiset suht ison mittakaavan Posse-tyyliset passirallit palauttavat mieliin miten suuri merkitys on hyvällä laukauksella. Vahinkojahan sattuu, mutta on äärimmäisen tärkeää laukaista ase ainoastaan, kun on varma mielestään tappavasta lapalaukauksesta. Ainahan siinä voi horjahtaa, risu edessä mitä kiikarista ei nähnyt jne. mutta jos liipasinta puristaessa on tunne, että kaato tulee varmasti, niin ollaan huomattavan lähellä onnistunutta jahtitapahtumaa. Jos hiukankaan epäilyttää ja tervettä eläintä ammutaan, niin on parempi laskea perä takaisin kainaloon

Mutta nämä on näitä. Oli ainakin erilainen jahtiviikonloppu. Naapuriseuralle vielä sattui peijaisetkin lauantaille ja sunnuntaina aamulla sitä porukkaa katsoessa kiitteli kyllä mielessään omaa tipattomuuttaan. Oli seitinohuet osa ottanut edellisenä iltana ja ehkäpä villisti voisin veikata Arja Havakan aina kovan Lokki-veisun soineen vanhalla kyläkoululla. Tällaista ainakin pystyi päättelemään erään Top Gearista tutun Jeremy Clarksonin oloisen kaverin naaman punoitusta ihaillessa. Mutta hyviä juttuja oli sedillä nuotiolla. Siellä vankistuu kyllä vanha totuus, että savolaisten kanssa jutellessa vastuu on kuulijalla. Ja edellisillan rääppiäisillekkin pääsi. Kyllähän se hirvipaisti vaan hyvin tehtynä on mahtava ruoka!