Hirven perässä viime ajat

Lokakuun jahdit ovat menneet aika pitkälti hirvihommissa. Edellisen kirjoituksen jälkeen käytännössä kokonaan eli jänikseen ei ole ehtinyt eikä perhokalalle. Jälkimmäisen osalta kausi taitaa alkaa olla taputeltu ja perhosiimoja tuli oikaistua vähiten siitä, kun aloitin harrastuksen olikohan 2008. Toisaalta ehkä ihan hyvä näinkin sillä oikea olkapää vihoittelee ja siellä on joku limapussin tulehdus tms. Ja kaikista vähiten se tykkää perhovavan vatkauksesta. Mutta hirvessä on tullut käytyä nyt suht tiukkaan. Ehkä jopa eniten perheen perustamisen jälkeen. 

Tosiaan itselle jännin hetki koetti pari viikkoa sitten, kun alueella oli vasaporukan lisäksi isompi uros, joka sitten juoksikin n. 60-70m päästä omasta passipaikasta. Passipaikka oli sama josta vedettiin aikaisemmin emää paitamärkänä kohti peräkärryä. Himppasen sijoituin hirven kulkupaikkaan nähden huonosti ja sonni piti sellaista vauhtia, että ei siihen vaan pystynyt ampumaan, kun oksat ja männikkö vilkkui kiikarissa. Koetin kyllä viheltää, mutta ei pysähtynyt. Onneksi tämä kaveri kuitenkin lopulta pysähtyi seuraavaan passilinjaan ja kohtasi määränpäänsä siellä. Pertti tälläsi 9-piikkisen uroksen varmasti hengiltä. Itse arvioin radiopuhelimeen piikkejä olleen 4-5 eli vain puolet meni pieleen. Mutta eipä noita tuossa ehtinyt laskea, kun kaikki työ oli etsiä sopivaa ampumapaikkaa. 

Varsinainen suksee oli sitten viime viikolla pitämämme vasajahti, kun aikuisten luvat oli täynnä ja vasoja uupui vielä kolme. Tiedossa oli parilla vasalla siunattu emä jota lähdettiin jahtaamaan. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä, kun ensiksikin passimiehiä oli vain kuusi ja koira otti ensin jonkin yllätysemän juoksulenkille aamusta. Noh, kun oikeat elukat löytyi, niin kotipaikkaa nykyään asuttava Mirko pamautti ensimmäisen hirvensä meidän seurassa ja Pertti hienoilla peliliikkeillään pääsi toisen vasan ampumaan hieman myöhemmin. Ja taas herra ties minne asti, kuten tuon 9-piikkisen uroksenkin. Ja vielä itse otin kompassisuunnan pieleen menomatkalla ja vedin pulkkaa varmaan ylimääräiset 200m ennen kaatopaikan löytämistä. Ja luntakin oli maassa. Ei tarvitse ehkä Jukolaan lähteä...

Tänäänkin vesisateessa tuli oltua jahdissa, mutta ilman suurempia tapahtumia. Ehkä parasta antia oli makkaratulilla jutut, kun viikkojahtiakin oli kuuleman mukaan juhlittu..ihan ravakastikkin...Sen verran tuli muuten tänään huomattua, että kiikari näköjään himppasen meinaa huurtua kostealla kelillä ilmeisesti ihan sisältäkin päin. Mikään hieno vehje tuo mun Tasco ei ole, mutta mulle riittää. Taidan sitä huollossa käyttää, kun ilmeisesti alle satasella sellaisen pystyy tekemään. Maksavat näköjään tänä päivänä etenkin laadukkaat uudet tähtäinlaitteet mansikoita...