Jahtipäiviä takana

Työpaikan vaihtumisesta johtuen nyt on ollut vähän paremmin aikaa olla jahdeissa näin irtisanomisajalla, kun perheaikaa jää arkipäiville paremmin. Viikko sitten olin sunnuntaina hirvijahdissa ja se menikin mainiosti. Ensin saatiin vasaton emä nurin ja tämän jälkeen nelipiikkinen uros. Molemmissa oli ampujina aiemmin havuja hatussa vältelleet kaverit, niin hommahan meni siis paremmin kuin hyvin. Itsellä oli hyviä passeja, mutta hirviä en näkemään silloin päässyt...

Perjantaina käytiin enon kanssa jänisjahdissa kotipaikalla. Keli vaikutti loistavalle, mutta ei vaan koira saanut jänistä ylös. Viikolla hieman eri paikassa oli pari jänistä ammuttu Torstille, mutta nyt piteli mykkää koko nelituntisen mikä metsällä oltiin. No ainahan ei voi onnistua eikä edes joka kerralla.

Launtaina oli taas ohjelmassa heti aamusta 45,9km siirtyminen kotipihasta Utrianlahteen hirvihommiin. Sain itselleni passipaikan samoilta kulmilta minne edellisenä sunnuntaina ammuttiin uros. Sinne ei vasaporukka tullut vaan tapatti itsensä hyvän passituksen ansiosta suht keskelle aluetta mitä jahdattiin. Sieltä olikin sitten lämpöinen urakka vedellä etenkin naaras pois pulkassa. Mönkkäri oli apuna, mutta taisi joku 400m jäädä vetomatkaa sinnekkin pehmeän maaston ansiosta. Jahdista kotiutuessa näin vielä Tervolaisten jahtaaman hirven lentokentän luona. Suht läheltä autoja meni, mutta onneksi ei kolissut. Autoilijoiden olisi kyllä hyvä noihin hirvimerkkeihin suhtautua tietyllä vakavuudella sekä erityisellä varovaisuudella jos erikseen metsästyksestä ilmoitellaan. Muutenkin syksyllä viikonloppuisin sekä tietenkin myös hämärällä kantsii penkkoja katsella hieman normaalia tarkemmin...



Tänään jatkettiin vielä hirvijahtia, mutta emä ja kaksi vasaa veivät aika pahasti meitä. Pääsin itsekkin nuo passissa näkemään, mutta jäi piippu kylmäksi. Omalla tavallaan on aika taidetta ja hienoa katsoa miten se emä jälkeläisiään yrittää suojella. Itsellä on toistaiseksi viimeisenä hirvenä ammuttuna vasa jossa juurikin pieni emä toi vasaansa aivan ajoketjun edessä. Ei se helpolla jälkikasvuaan tapata

Mutta tulipahan oltua kolme päivää peräkkäin jahdissa. Tätä ei ole ihan heti tapahtunut ja on harvinaista herkkua lapsiperheessä. Sen verran pitää vielä loppuun mainita, että on varsin mainiota tuo sanasto tuolla hirvimetsällä. Eilen piti itsekkin kartan kanssa vähän päivittää, että missä on Luomalan ja Coldrexin mutkat sun muut. Näitten lisäksi on kuatuvvoo kivvee, metonpesän mutkoo ja subutex suoroo..okei okei..viimeisen keksin itse, mutta sanasto on aika värikästä. Yksi parhaista on ns. "haivinkkeli" jonka kuulee ajottain hirvillä tapahtuvan koiran ollessa heidän kannoillaan. En tiedä miten tuo kirjoitetaan, suunnilleen edes miten lausutaan. Kyseessä ei kuitenkaan liene kolmois-salchow tai kaksois-lutz tai mikään muukaan luistelusta tuttu liikekuvio. Haivinkkeli ymmärtääkseni on äkkikäännös...se on meille avioliitossa eläville hyvinkin tuttu vaimon mielenmaisemasta...