Hirvestystä

Tuli starttailtua hirvihommat sunnuntaina omalta osalta käyntiin. Launtaina oli jo metsästelty, mutta tuloksetta. Ilmeisesti useamman tunnin haukku oli saatu jossa elukka ei antautunut ammuttavaksi ja oli pyörinyt naapuriseuran puolellakkin. Tai näin ymmärsin, voin olla väärässäkin. Mutta nyt sunnuntaina tehtiin Ilpon kanssa vahdinvaihto ja hain kiväärin Syvänniemeltä hyvissä ajoin aamulla ja nokka kohti Tervoa sekä Utrianlahden rantapaviljonkia.

Ukkoja oli mukavasti liikkeellä ja kolmen koiran voimin lähdettiin yrittämään. Pian sieltä yksi elukka saatiinkin koiran eteen ja tämän kuljetteli meidän passeihin. Sitä siellä hölkkään kerran ammuttiin, mutta tuloksena oli tarkan jälkipuinnin, verijälkien haravoinnin ja liikkeiden perusteella puhdas huti. Noh, näitä sattuu ja jos tässä alkaa länkyttää, niin ihan varmiten itselle seuraavaksi. Vanhana viestipuolen aliupseerina hermoon koski taas aamun jahdissa heikosti toimiva radiopuhelin, joka tavoitti ainoastaan lähiliikenteen. Mukavasti tuli oltua taas pimennossa hirven liikkeistä...

Sitten kopaistiin pidempi pätkä tyhjää toisella puolella aluetta niin sanotun metonpesänmutkan kulmilla, tai no tyhjää ja tyhjää, supeja on alueella niin maan perusteellisesti, että kontakteja koirat niihinkin saivat. Tämän tuotettua vesiperän päätettiin vielä loppupäivästä käydä kopaisemassa niemellä, kun siellä oli yhdestä hirvestä varma havainto...

Sieltäpä Petterin koira pian jäljelle pääsi ja suunta elukalla passiin. Itse olin vanhemman seuramiehen kanssa eräällä kulkupaikalla lähellä maatilan navettaa. Sanoin jo mennessä, että tästä jos hirvi tulee vauhdilla, niin on aika tekemätön paikka etenkin kiikaritähtäimellä. Ja niinhän se oli...hirvi tuli kovalla ryskeellä, mutta kuten kuvasta näkee, niin traktorin levyiseen uraan tarkan tappavan laukauksen ampuminen hyvää matkavauhtia tulevaan hirveen on liki mahdotonta. Ja kun ei noita haavakoita vielä tilillä ole, niin en ajatellut avata saraketta. Näinpä emä sai juosta läpi. Sitten tulikin pieni ullatuuuuuus, kun perässä tulikin joko toinen pieni emä tai isohko vasa selvästi ensimmäistä perässä. Vauhtia silläkin paljon vaikka koira oli n. 10min jäljessä. Tämä meni 15m päästä ampumatta läpi. Alla on kuva mistä selviää passipaikan pusikkoisuus ja punaisilla rukseilla on merkattu osimoilleen hirvien juoksupaikat. Ja onhan nämä huikeita tilanteita, kun pitäisi sekunnin osissa tunnistaa hirvi, miettiä tuleeko perässä jotain ja ampua vielä kymppiosuma täyttä ravia kiikarissa poukkoilevaan elukkaan.



Nämä sankarit jatkoivat sitten järveen asti uimasilleen ja näin säilyttivät henkensä. Mutta sellaista on metsästys ja sellaista sen pitää ollakkin. Hirviä ammutaan, kun siihen on varma paikka. Tämä laji ei sovi pyssysankareille. Sen verran tuossa vanhimman enon kanssa aamulla juteltiin ja mietiskeltiin tilannetta, että näitä ohilaukauksia yms. selvittelyjä oli ennen paljon vähemmän. Syiksi pääteltiin pienenä osana uutta hirvikoetta joka ei vaadi treenaamaan liikkuvaan maaliin ampumista ja ehkä suurempana aiheuttajana koirametsästystä vs ajomiehet. Ajoketjussa hirvet tulevat passiin yleensä hyvin verkkaisesti sieraimet pystyssä tilannetta haistellen. Koiran edessä taas vauhtia on usein reippaastikkin ja tilanteetkin ovat usein nopeampia ja haastavia. Ehkä se selittää jotain, ehkä ei. Itse olen saanut tiukat opit siitä, että riistaa ammutaan vain ja ainoastaan, kun se on turvallista ja kohde on tunnistettu luvalliseksi ja ollaan varmoja tappavasta laukauksesta tai edellytyksestä sille. Tätä ohjenuoraa aion noudattaa tulevaisuudessakin ja samaa opettaa myöhemmin myös pojalleni mikäli hän metsästyksestä kiinnostuu...