In memoriam

Kuluneella viikolla kantautui korviin erittäin surullinen uutinen. Viannankosken isäntä Esa Valta oli menehtynyt. Tämä oli tieto joka liikuttaa ja koskettaa varmasti isoa osaa savolaisia sekä myös ulkopaikkakuntalaisista koskikalastajia. Soittelin vielä parisen viikkoa sitten lupaa perinteisesti pääsiäisen "avajaisiin" koskelle ja eipä sitä arvannut, että viimeistä kertaa siinä turistiin. Vianta oli kuitenkin muodostunut vakiokohteeksi eikä siinä pienimmässä roolissa ollut Esan tarjoama mahtava palvelu.

Mikä sitten teki hänestä aivan ylivertaisen, vertaansa vailla olevan, koski-isännän? Aika pitkälti se, että hän oli aina valmis auttamaan eikä ollut kellonaikaa etteikö koskiasioissa ollut apua tarjolla. Kertaakaan ei jäänyt tunne, että siellä omistaan annetaan pois, päinvastoin. Esa piti tiukasti kalamiesten puolia myös koskea hallinnoivan metsähallituksen suuntaan. Lisäksi mausteensa soppaan toi patomestarit jotka luukkujaan veivasivat miten milloinkin. Esa saattoi soitella ennen luvan alkua, että voit toki tulla, mutta täällä on tulva. Se oli loistavaa palvelua ja tuntipalkkaa oli varmasti turha laskea. Samoin jos tarvitsi tulla koskelle poikkeuksellisiin kellonaikoihin tai ihan mitä vain, niin aina kaikki järjestyi. Esa teki hommaa rakkaudesta lajiin ja sen näki kaikessa. Usein Peugeot ilmestyi koskelle lähinnä seuraamaan tuttuja kalamiehiä ja muutaman sanan vaihtamaan vaikka lupamyyntiä ei olisi ollutkaan ohjelmassa.

Kuten alussa jo tuli mainittua, niin pitkälti Esan ansiota oli, että Viannankosken menestys on ollut kova. En muista myytyjen lupien vuosimäärää, mutta paljon se on. Juhannuksen aikoihin sai varsinkin iltaan lupia jonotella usein parikin viikkoa jos koskeen oli kuhaa tullut. Viannassa on kuitenkin koskena aika paljon heikkouksia. Kiviä, sameaa vettä, juoksutusmurheet jne. Esa kuitenkin piti paikan loistossaan panostamalla palveluun ja kalalle tullessa tiesi sesonkiaikaan aina, että varmasti kirjolohta ainakin koskessa oli. Siitä oli pidetty huoli.

Mitä tapahtuu jatkossa Viannankoskelle? Sitä ei ainakaan allekirjoittanut tiedä. Liekkö sitten mobiililuvat ratkaisu kuten Karviossa. Kalastajakiintiö on kuitenkin pakko olla. Mutta veroisekseen ei Vianta tule enää koskaan. Kiirastorstaille olisi lupa aamulle, en tiedä miten kalastus nyt menee, mutta menköötpä miten vain. Se iso osa siltä reissulta puuttuu, kun ei turista kuulumisia. Esa oli mahtava tarinankertoja ja myös huumoria oli reilusti. Allekirjoittanuttakin takavuosina virtahevoksi leikkisästi kutsui, mutta sekin sopi tilanteeseen enemmän kuin hyvin.

Lämmin osanottoni Esan läheisille suruunne. Me kalamiehet jäimme myös kaipaamaan ystäväämme raskain sydämin