Mitäs sitten tehtäisiin?

Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta huonolle näyttää. Vuosi sitten oli jo kirrepilkilläkin käyty, mutta toistaiseksi en ole jäihin pudonnut koskaan enkä aio nytkään eli niitten hommien aloittaminen odottelee pakkasia. Siivoilin sidontapöydän valmiiksi, että jos aloittaisi muutamia sutturoita väsäilemään. Kurkkaus rasioihin kuitenkin kertoi, että ei ei tarvitse kuin ehkä puolenkymmentä sumaripinturia sitoa laskuvarjohäkilällisenä eli taimenen kalastukseen on sutturoita ihan riittävästi jemmassa. Menneen kesän perhojen menekki oli kuitenkin niin vähäistä.

Tulevalle suvelle ei myöskään ollut juuri välinehankintoja. Poikkeuksena oli kahluukengät ja niistä tehtiinkin kaupat Rialinnalla Villen kanssa kuluneella viikolla eli tulevana kesänä könytään Scierran popoilla. Halusin nimenomaan huopapohjalliset ja nuo vaikuttivat ihan ok hinta-laadultaan sekä kuulemma kesän aikana monia ei ollut liikkeeseen palauteltu. Toinen vaihtoehto olisi ollut Loopin Waimea joita oli spesiaalibuutsit tarjolla huopapohjalla, mutta olen mietiskellyt, että jos joskus yli 100e kengät ostan, niin ne on sitten Simmsit. Nyt on käytännössä kalusto siinä kunnossa, että ensi kesä pitäisi pärjäillä. Ehkä jotain kartioperukkeita tulee tilattua, mutta siimat, vavat jne. on omaan kalastukseen sopivassa iskussa

Palautan tähän blogiin kuitenkin tuon kommentointi mahdollisuuden, koska noita kalapaikka kyselyitä yms. on vuosien varrella aina joitain ollut. Tämä lienee viimeinen päivitys tälle vuodelle eli oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä kireitä siimoja vuodelle 2012 kaikille kalamiehille tasapuolisesti!

Vaienneen viulun kausianalyysi 2011

Talvi saapui viimein myös Pohjois-Savoon eli on aika palautella mieliin, että mitenkäs ne perhokalastukset menivät vuonna 2011. Käsittelen kuitenkin yhden asian ennen sitä eli kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, niin täältä blogista on poistunut mahdollisuus kommentointiin. Sille on syynä se, että allekirjoittaneen malja on täyttynyt nettikirjoittelussa liittyen perhokalastukseen ja sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin. Siinä ei sen suurempaa dramatiikkaa ole eli mistään yksittäisestä tapauksesta ei ole herneet nokkaan menneet ja täällä blogissahan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on ollut ihan mukavat ja eritoten asialliset kommentit. Samaa mieltähän ei asioista tarvitse koskaan toki olla. Jokatapauksessa toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella itseni kanssa en kirjoita enää yhtään riviä kalastukseen liittyvää minnekkään muualle kuin tänne blogiin, jonka päivittämistä jatkan kuten ennenkin enkä tähän aiheeseen palaa tämän jutun jälkeen. Eniten alkoi ärsyttää taustalla selaimen F5-näppäintä painelevat joiden päätehtävänä tuntuu olevan pollata kirjoituksia ja hypätä sitten jos joku aihe sattuu pistämään sydäntä, niin jotain viestintä pitkin heti silmille vähän samalla ideologialla kuin Brandon väijyy torin nurkalla. Ja toinen ilmiö mikä on ottanut kupoliin iät ja ajat on nimettömänä räksytys, josta hyvä esimerkki löytyy nyt vaikkapa Nokisenkosken vieraskirjasta

Toki nyt siellä kotikatsomoissa naureskellaan, että kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, mutta onneksi nämä on niitä leikkejä jonka voi jättää kesken toisin kuin esimerkiksi vaikkapa vattumaisesti rääkyvän koliikkivauvan hoitamisen, joka on mielekkyydessään joskus verrattavissa netissä tapahtuvaan "keskusteluun". No sepä tästä ja jos jotain asiaa on kalastukseen liittyen, niin meilillä tavoittaa edelleen (löytyy ylänurkasta Kuka mitä häh! -osiosta) ja Facebookin kautta viestillä. Se siitä ja sitten asiaan eli pohdinnat menneestä kaudesta 2011 perinteisellä jaotuksella

Kevät:
Pääsiäisen seutuun oli tarkoitus käydä Viannankosken "avajaisissa", mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen se meni juoksutusten takia mönkään. Sen sijaan Huhtikuun alussa tuli heitettyä yksi lupa Äsylle korrikalojen perässä. Sieltä niitä tekijämiehille joku haaviin vaikka sumareita ei juuri näkynytkään. Itselle pari nousua pinturiin, mutta ei tartutuksia. Reissua varjosti haaroista vuotaneet kahlurit



Seuraavaksi käytiinkin edellisvuoden innoittamana Kymöllä Huhtikuun lopulla Hujasen kanssa. Sieltä saaliiksi 43cm taimen streamerilla ja pari pienempää nymfillä joista toinen oli kauden ainut kroppakala ollen pyrstöstään kiinni eli jäi päätyperhoon iskiessään ohi/hylätessään pinturin. Sitten olikin luvassa pari reissua seisovaa vettä eli ensin Mustanlammelta Heinävedeltä 4 kirreä Bomanin kanssa ja sen jälkeen Myöhäsen Eetun kanssa tutustuttiin Kivilampeen Kuopiossa ja sieltä saatiin kirret mieheen.





Toukokuussa tuli käytyä myös perinteinen pilit pataan reissu Nokiselle päivää ennen kahluukiellon loppua sekä yllättävän mykkä reissu Mustanlammelle. Kuun lopussa oltiin perheen kanssa lomailemassa Vuokatissa ja silloin tutustuin paikalliseen Jormaskoskeen. Sieltä yksi äkäinen kirjolohi karkasi ja toinen päätyi lopulta folion sisään grilliin.




Kesä:
Kesäkuun alussa tuli tehtyä reissu Viannalle veljesten voimin. Petri ja Iiro pitivät pilkkanaan ja itselle napsahti mp. Samoissa tunnelmissa jatkettiin ennen niin varmalla saalispaikalla eli Kellankoskella. Pielaveden pitkävartisten koskihaavien markkinamies väsytetteli taimenia vähän väliä, kun itselle oli saldona vain kaksi karkuutusta. Sitten olikin vuorossa jo Haihunkoski Tampereen kupeella työreissulla lähempänä Juhannusta. Siellä tuli saatua mukavasti opastusta kalastukseen ja yhden kirren käytin haavissa. Mukava paikka jonne palaan ensi kesänä jos ei ihmeitä tule. Kesäkuun loppuun sopi myös yksi pisto Konnekoskelle, josta ei muuta tullut kuin alamittaisia taimenia useampia





Heinäkuun alussa taas yksi mp Viannalle ja sitten Iiron kanssa Huopanalle. Sekin reissu vaikutti todella hiljaiselle jos ei lasketa 99 särkeä, mutta aivan lopussa sain sentään yhden 44cm eväleikatun tanelin. Huopanan jälkeen kävin yön Kymöllä, josta heti luvan alkuun sain 47cm taimenen ja sitten olikin loppuyö mykkää. Tarina tosin kertoi, että seuraavana päivänä olisi saatu kauhea mötkö sieltä, mutta sille ei nyt vahvistusta ole tullut. Heinäkuulle sopi vielä yksi mitallisten suhteen mp Huopanalle sekä tulvavetinen reissu Viannalle, jossa Hujanen loisti varttitunnin ajan, mutta muuten oli vienti samaa kuin aikanaan illan viimeisillä hitailla



Syksy:
Elokuun alussa käytiin Bomanin kanssa taas Mustanlammella ja laihat oli saaliit. Lopussa tuli onneksi päivää piristänyt reilu 500g ahven yllärinä. Sitten taas Viannalle ja nyt oli vesitilanne kohdallaan. Kosken alaosista tuli lupa täyteen yllättävän nopeasti mustalla liitsillä. Seuraava reissu Esan purolle ei mennyt ihan niin putkeen eli mp ja rengas rikki autosta



Syyskuu aloiteltiin Hujasen kanssa tulvassa olevalta Viannalta ja tulos mp. Nuo tulvat kiusasivat koko ajan ja joutui ajoittain turvautumaan myös virveliinkin vuosien tauon jälkeen. Sitten käytiinkin katsomassa Varkauden pojan näytöstä Mustanlammella. Tuli pataan aika selvästi, mutta onneksi nyt edes yksi kirre vältti mp-reissun. Tosin heti parin viikon perään tehtiin täysin mykkä keikka samalle lätäkölle. Tämän jälkeen taas Viannalle, josta patoluukku-shown tahdissa kuitenkin lupa täyteen. 35-v synttäreitä juhlistin tutustumalla Palokkiin Heinävedellä ja sieltä yksi kirre sekä karkuutus



Lokakuussa reissu Viannalle aivan järjettömään tulvaan ja sieltä virpalla yksi kala. Sitten pitivät seuraavaksi pintovat kirjolohet pilkkanaan Riistavedellä ja saaliiksi jäi yksi pikkuinen liitsillä. Kuun lopussa vielä kerran Palokkiin ja aivan lopussa Mikan gtfourilla tuli saatua liki 2.8kg possu. Kauden viimeinen reissu tuli tehtyä 12.11 Viannalle ja jälleen oli yöllä patoluukut avautuneet. Reissun alussa yksi kiinni ja siinäpä ne kalakontaktit



Summa summarum:
Edelleen on ensimmäinen taimen näkemättä joka ruokailee korreilla (tosin eipä tuo ihme näillä sumari-reissujen määrillä) ja kesän osalta kalastus oli perinteisen vaikeaa. Syksyllä sotki taas Viannan suhteen tulva monta reissua. Mutta toisaalta kaloja tuli ihan ok ja painopiste säilyi ennallaan eli muutamia taimenia ja kirrejä sitten vähän enemmän. Kauden mittaan yksi asia sai varmuuden eli neppari-allergia varmistettiin testeillä KYS:n ihotautipolilla ja sitä kautta on nyt Vissun Ikonit neopreenivapaana hommattu mittatilauksena. Visionille todella iso kiitos aivan loistavasta palvelusta tässä asiassa!




Talveksi blogi taas hiljenee jonkun verran ja kelaa vauhtia kevättä kohden kuin vanha diesel. Perhoja on tulevalle suvelle mukavasti jäljellä. Kalustoa ei tarvitse kahluukenkiä lukuunottamatta hankkia lisää. Nyt on hyvä siirtyä etsimään kirrepilkki-välineitä varastosta ja seuraava kalareissu lieneekin liitsin lilluttelua Kivilammella jahka siellä on avajaiset. Mukavaa talvea kaikille kalamiehille!

Lämpimän syksyn päätöstä Viannankoskella

Kuukausi taukoa kalastuksesta ja vielä oli kelit sen verran lämpimiä, että poltteli ongelle. Jutut kertoivat, että Viannankoskella oli vedenkorkeus tippunut runsaasti ja kalaakin oli tullut edelleen mukavasti. Esimerkiksi Iisalmen pissiksien kuuma päiväuni Tommi oli saanut niin ison kirren, että oli pitänyt yhdistelmäajoneuvo tilata kotiinkuljetusta varten. Olvi-pitäjän Luigin saaliiden lisäksi myös siikaa oli noussut koskeen. Näitten innoittamani ja osittain vähän senkin takia ettei repsahda taas pelit seis naapurin isännän kanssa perjantaina,niin tuli varattua lupa Viannalle aamukahdeksaan. Koskelle ajaminen piti suorittaa ulkomuistista, sillä niin pirun sumuinen oli aamu. Ei olisi kyllä ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa jos olisi hirvi tiellä pojottanut

Koskella olikin tuttu kaveri vastassa eli pk.netissä (jota osa omanarvonsa tuntevista kalastajista leikkisästi töhönetiksikin kutsuu) Ikari nimimerkillä tunnettu kalamies. Hänen kanssaan ollaan koskella törmäilty aiemminkin ja mukava herrasmies on hän. Ja kas kummaa, niin eikös suuri ystäväni mr. Patomestari ollut isontanut luukkuja edellisiltana eli taas oli likimain samanlainen tulva kuin viimeksikin. Yli ei päässyt kahlaamaan alhaaltakaan ja Riaskista erikseen viikolla hakemani indikaattorit kosken alaosien lirkkimiseen osoittautuivat tätä reissua silmällä pitäen turhiksi. No eipä siinä kuin Esan kanssa perusturinat ja kommenteista jäi mieleen, että kalaa oli tullut hyvin ja kävijöitä on ollut paljon. Jos nyt joku ei tiennyt, niin Viannallahan tuo kirren istutustoiminta loppuu lokakuun alkuun, kun Löytynlohi pistää putkan kiinni ja seuraavat istutukset ovat sitten Pääsiäisenä. Nyt kaloja oli kuitenkin säilynyt korkeasta vesitilanteesta johtuen pitkälle syksyyn mukavasti ja isoista taimenista on myös ollut havaintoja

Kalastus oli sitten taas kerran, prkl!, sitä perinteistä patoluukkujen edustaa valtaosan vähän reilusta 4h ajasta mitä selkä ja hermot antoivat myöden. Ihan luvan alussa sain kalan kiinni, spurtti pintaan, pärskäys ja parin potkun jälkeen irti. Siinäpä ne kalahavainnot. Ikari sai virpalla lisäksi yhden pienen taimenen. Lähtiessä tuli vielä esitettyä Joutsenlampea kivoilla ristiaskel-hyppy-ristiaskel-hyppy-hyppy kuvioilla ja turvalleen kivivallille. Ei ole muuten pojat lämmintä vettä. Sepä riitti täysin jumissa olevan alaselän lisäksi lopettamaan reissun likimain niille sijoilleen.  

Vähissä oli myös järkevät kalastuspaikat. No aina ei voi voittaa. Mukava oli kyllä keli kalastaa ja kalaakin tarjottiin, mutta ehkä vähän tuli turhaan pelattua sen kanssa kuin kippeen...no tiedätte minkä. Aika tympeää oli kalastus muuten kun vettä oli paljon ja pintasiimalla ongin -> 3-4g koko ajan tapsissa lyijyä. Tällä reissulla sanoi myös vedenpitävä kameranikin sopparin irti. Ei havainnon palaa mikä siihenkin tuli. Tosin nyt tuntuu hajoavan likimain kaikki taas käsiin ja osa mystisestikkin, kun viime viikolla mm. talvirengas hajosi nastan kannan väännyttyä ja suhisi nastan juuresta ilmat veks. 

Semmonen setti oli se. Ei kaloja, vettä paljon, mukava keli. Alkaa olla hiljalleen se aika, että voipi siirtyä pilkkien kiillotukseen ja miettimään talvikalastusta. Tulevalla offseasonilla ei onneksi perhoja tarvitse juurikaan sitoa eli viime kesänä taimen-perhojen hävikki oli erittäin pieni.  

Vuoden viimeisiä reissuja viedään

Jos oli lauantaina tähtäimessä pintovat kalat Riistavedellä, niin nyt oltiin isoja porsaita metsästämässä Palokissa Varkauden lahjan valokuvauksen HDR-maailmalle kanssa. Kyseessä siis varmasti yksi viimeisistä kalareissuista tälle vuodelle perhovälinein. Ehkä vielä kerran joko lammella tai Viannalla ja sitten jos kelit sallii, niin Nurmijoella Hujasen kanssa rauhoituksen jälkeen. Tosin silloin on tarkoitus enemmänkin vaan parantaa maailmaa ja testailla Kiuruveden kansankynttilän saunaa sekä ehkä pari siivua neuvoa antavia ottaa ikäänkuin lääkkeeksi. 

Mutta nyt oli työpäivä jo mennyt osittain repaleiseksi ja sama oli pistää iltapäivän osalta loputkin. Tosin tämä nyt ei mitään uutta ole, kun aikalailla 24/7 tulee oltua firman käytettävissä eli läppäri laulaa sitä suloista virttään taas jossain välissä. Meillä homma toimii työmaalla hyvin ja eletään mukavassa symbioosissa. Mutta nyt tosiaan Palokkiin, koska siellä oli tietojen mukaan vähän ravakampaa kalaa vaihtelun vuoksi tarjolla. Ostin luvan ja samalla kuulin, että pirusti on sakkia käynyt. On ollut reipasta kahtakymmentä kalastajaa ja tainnut kolmenkymmenenkin raja mennä rikki. Pääosinhan nämä ovat ootto-onkijoita, joita tänään ei juurikaan näkynyt. Luvan ostettuani katselin, että siellä se Mika-poika kivasti ison lammen vastarannalla kirreä jo haavitsee. Ajelin kuitenkin parkkiin pienemmälle lammelle. Siellä oli yksi setä hillittömällä virvelillä paiskomassa peltiä lampeen ja yhden laiturin pätkän varannut ootto-ongellaan. Mika saapuikin pian ja melkoisen lötkön oli saanutkin. Aivan loistavasti arvioi itse sen max 2kg kalaksi, mutta pakko oli puntari kaivaa esille, kun olin vahvasti eri mieltä asiasta. Kirbelssonilla oli painoa kuitenkin varsin ravakat 2700g ja osia päälle.



Virveli-mies kertoi pari n. 2kg kalaa saaneensa ja kirrekalastukselle perinteisesti lyhyellä aikavälillä. Se on muuten yksi ko. lajin kalastuksen rasittavimmista piirteistä etenkin suht tuoreiden istareiden kanssa eli saatat heittää kuusi tuntia ja kala on aktiivinen max 30min. Näin on käynyt monesti etenkin Viannalla. No nyt ei sitten kala ollut vaan aktiivinen missään vaiheessa iltapäivää. Ei tärppiäkään kummallekkaan. Olin jo aika kyllästynyt, kun perhoja jäi lammen pohjaan ajoittain. Ilmeisesti jotain hakoja siellä. Viimeinen setti meni jo pois lähtiessä ja olin kuitenkin jo huudellut Mikalle, että käyn kopaisemassa sillan kupeen josta viimeksi kaloja nappasi. Ei jaksanut enää perukkeita väsätä ja ruinasinkin testiin Varkauden jantterin Vissun GT fourin jota lähdettiin sitten kimpassa ihmettelemään. Siinä lyhyen testijakson aikana möyrähti kala ehkä 2m päässä jaloissa. Eikun liitsit sinne ja "kala kiinni!" kuten eräs legendaarinen jallu-mies tähän sanoisi. Kylmä vesi on alkanut kaloissa tekemään tehtäväänsä, joten tästä väsyttelystä ei hirveää spektaakkelia tullut ja pian Mika koukkasikin 2775g kirjolohta haaviin. Alla olevassa kuvassa näkyykin lihavat porsaat (saamamies ja kala)

Siihen olikin sitten hyvä pistää päivä pakettiin. Tuuli haittasi kalastusta paljon ja varsinkin sen takia, kun suunta vaihtui kuin nuorella morsiamella hääjärjestelyt. Nyt alkaa sitten tosiaan olla perhohommat tältä kaudelta suht lähellä finaalia. Jahka varmuudella viimeinen keikka on heitetty, niin sitten onkin perinteisen kausi-analyysin paikka

Pintovia kaloja jahtaamassa Riistavedellä

Työelämästä tuttu Maki oli käynyt kaverinsa Niton (nimet muutettu) ja heidän seurueen kanssa Kangaslammella. Siellähän olikin muutama kirre buzzerilla noussut pintakalvosta ja liitseihinkin oli purrut pinnan alta. Tämä sai itsenikin innostumaan nimenomaan noista pintovista kaloista, koska liitsiä on tullut viskottua jo niin maan perusteellisesti kuluvalla kaudella. Näistä tietolähteistä viimeistään oli tiedossa, että nykyään Riistaveden Perhokalastajien ylläpitämä lampi tarjoaisi pitkään lammessa olleita kaloja, jotka osaavat ruokailla. Kirret ei kuulemma koollaan päätä huimaa, mutta laatu on sen sijaan hyvä. Juttelin vene-politiikasta sähköpostitse ko. kerhon puheenjohtajan kanssa ja samalla sain tietooni, että lampeen on istutettu myös siikaa männä viikolla. Talvelle on myös tulossa mahdollisesti ehkä muutoksia sääntöihin eli nykyäänhän ootto-onget on kiellettyjä (iso plussa) ja 10e hintaan saa c&r onkia ja 15e korvauksella voi kalastaa siten, että saa ruokakalan mukaan. Otin itselleni jälkimmäisen luvan. Yleisestikkään en ole kirjolohen c&r kalastuksen puolestapuhujia, mutta tämä lampi tekee poikkeuksen ainakin toistaiseksi, koska siellä on näitä pinnasta ruokailevia vaikeita veijareita kuten tuli tänäänkin huomattua

Aamusta siis juuri leiman saaneen rellun nokka kohti Riistavettä. Menomatkalla piti Haminalahdessa sanoa poliisisedälle Huugo, mutta tämä ei vielä varikolle liputtanut. Rantaan veneelle kävellessä näkyi jo ensimmäinen pintakäynti heti uimarannassa. Hyvä merkki. Suunnistin edellisen reissun, joka on parin vuoden takaa, tutuille ottipaikoille lammen vasempaan reunaan. Nyt ei ollut Iivosen Anatoli mukana ja ei ollut kirrejäkään siellä pinnassa. Olin kasaillut pari settiä jossa kevyemmässä oli #14 superpupa ja sen perässä koukunmutkasta #16 buzzer. Ei kelvannut nämä. Toisessa setissä oli hillitty musta&valkoinen liitsi-yhdistelmä intteri-siimassa, mutta ei näitäkään kalat kelpuuttaneet. Parisen tuntia viskoin niillä seuduilla ilman kalahavaintoja. Joku sattumakala näkyi pinnassa.

















Palasin uimarannalle ja siellä oli paljon lehteä lammessa rannalla olevan ison koivun pudottamana. Siellä pintoi kaloja a silloin, b tällöin, mutta ei niille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Hakattuani siellä tovin päätä seinään suunnistin uimarannalta katsoen oikealle suojaiseen lahukkaan josta sain liitsillä reissun pelastaneen pienen, mutta varsin mallikkaan kirren.

















Palasin vielä takaisin uimarannalle ja siinä pintoi kaloja suht säännöllisesti. En vaan saanut niitä ottamaan millään. Ehkä mulla oli liian paksut tapsit (0.16) ja liian isot perhot. Kirret vei tämän erän enkä pinnasta saanut kalaa toisinkuin ensimmäisessä lauseessa mainittu bambu-mies. Mutta ne on tekijät erikseen. Reissu jätti paljon mietittävää ja opittavaa pinnasta kalastukseen seisovassa vedessä. Päällimmäiset ajatukset ovat, että pitäisi olla ehdottomasti ohuemmat tapsit vieläkin eli 0.12/0.14. Pituutta oli perukkeessa minusta riittävästi eli pari vavan mittaa eli 16 jalkaa. Lisäksi oma perhoarsenaalini on hävyttömän huono pienten perhojen suhteen. Se menee täysin laiskuuden piikkiin. Lammella on aiemmin ainakin toiminut Jyhis-tyyppinen pupa ja sen kanssa kuten vähän buzzerinkin oli mulla upotusongelmia eli tuppasi perho vaan jäämään pintakalvoon kyljelleen vaikka kuinka sitä lillutteli. Etenkin tuo Jyhis, kun siinä on thorax aukiharjattua pupujussikkaa.

Mukava reissu oli silti ja pitkästä aikaa joutuu taas vähän miettimään oikeasti mitä tein väärin tai parhaimmillaankin vähemmän oikein. Kaloja oli hollilla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään saumaa niihin. Tämä oli kuitenkin yksi parhaista syksyn reissuista. Kirjolohi on haastava kala jos on saanut olla lammessa pidempään eikä todellakaan tule kuin Manulle illallinen. Lisää tällaisia paikkoja lähistölle, kiitos nam!

Vettä rannoille asti

Aamulla oli ongelle lähtiessä selvästi syksyn merkit voimakkaammin ilmassa. Ensimmäistä kertaa piti nimittäin raapata autonlaseja eli pakkasyö oli taustalla. Toinen varma merkki on punanuttuisten taistelijoiden ilmestyminen "katukuvaan". Hieman haikeuttakin oli heitä katsellessa. Metsästin joskus aiemmin aktiivisesti itsekkin noita sarvipäitä ja kolme olen päässyt ampumaan. Sittemmin into hommaan on lopahtanut vaikka siitä kyllä saa aivan omanlaisensa jännityksen jota ei kalastuksesta saa. Enkä tarkoita nyt jännityksellä, että ampuuko passikaveri selkään vaan sitä odottelua ja risahduksien kuulostelua. Eritoten tykkään kovasti ajomiehillä metsästystyksestä jossa passit ovat järkimittaisia ja itse metsästykseen pääsee osallistumaan paljon enemmän porukkaa kuin koiran kanssa. Taas kerran näköjään sitten lipesin vähän aiheesta eli palaillaan ruotuun. Luvassa oli siis 6h lupa Viannalle ja mukaan oli tulossa Iiro, joku hänen kaverinsa sekä koskivesien adhd-mies Häkkinen

Saavuin koskelle about 10.30 ja paikalla oli kaksi autoa. Toinen kalamiehistä olikin tuttu ja oltiin tavattu aiemminkin. Hänelle oli lupa tullut täyteen virvelillä ja perholla oli pyydetty tyhjää. Varmasti osin johtuen vesitilanteesta. Sitä nimittäin oli ihan tarpeeksi. Pääsin kuitenkin kahlaamaan kivivallille ja pian siellä tälläsikin kirre alempaa virranreunasta kiinni. Syöksy ja komea korkea hyppy. Pysyi vielä. Siitä spurtti "sumpulle" rantaan ja toinen korkea hyppy salakavalasti ja irti. Samoihin aikoihin saapuivat myös Iiro & co. Iiro aloittikin kalastuksen loistavasti. Ehkä 10min ja huolimaton kahlaus vallille kostautui uintireissulla. Eikun vehkeitä vaihtoon ja virppahommiin.

Sitten alkoikin taas kerran patomestarin piip-piip-piip show. Kolmesti nosteltiin luukkuja peräkkäin ja vettä oli niin paljon ettei päässyt enää vallille. Meni virvelihommiksi, koska aivan rannalta ei kovin mielekästä ole heittää. Nimittäin normaalisti heittopaikkana toimiva kivivalli verottaisi perhorasiaa liikaa. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi perhokalastaja, joka kuulemma on mäkimiehiä. Sen verran oli kaverilla v-tyyli kohdallaan heittäessä ja telemarkki haavitessa, että kaksi kirreä ronkki parkkipaikan kohdalta. Itsekkin kävin siinä kokeilemassa, mutta niin kylmää vettä oli olla vyötärösyvyydessä, että turhan paljon tuli mieleen ajatus lääkärisedästä sormi pyllyssä, omassa pyllyssä vieläpä, että jäi enemmälti kahlaamatta

Tästä reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Yhden kirren sain ruokakalaksi virpalla, Häksy taisi kanssa saada yhden special-spoteiltaan perholla sekä Tommikohan se oli kaveri joka multa lipan lainasi sai sillä yhden. Iiro karkuutti jonkun ja taisi yksi kirre hypätä pää edellä betoniseinäänkin leikkisästi. Esan kanssa turistiin päivällä ja kertoi Hannun saaneen alajuoksulta paremman taimenen sekä manaili noita juoksutuksia, että kun ne tehtäisiin etenkin näin syksyllä viikolla, kun ei ole kalamiehiä silloin juurikaan. No nyt ne tehtiin näin ja jäi kyllä perhohommat aika nollaan tällä reissulla ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukava oli kuitenkin kuulla, että edellisellä reissulla vallilla haavinsa hukannut kalamies oli saanut omansa takaisin eli nuotta oli löytynyt alajuoksulta. Saapa nyt sitten nähdä vieläkö jossain tulee käytyä tälle vuodelle. Montaa reissua ei jokatapauksessa ole enää edessä ennen "talviunia"

Synttärinä suuntana Palokki

Vuosi sitten olin synttärinä käymässä Viannalla ja siellä sattui luukkujen nostoa ja ekaa kertaa istutusautokin samalle päivälle. Oli kaikenlaista säpinää. Nyt oli Viantaa sen verran kalastettuna, että teki mieli kopaista jotain uutta ja tästä menee osittain kiitokset Joensuun nuoriso-osastolle jotka laittoivat kuvia Palokin lammista Heinävedeltä pk.nettiin. No eikun sinne vaan. Mennessä näin muuten sarjassamme "Luonto on vielä meidän" tapahtuman, kun Palokkiin vievällä tiellä yritti kärppä käydä variksen päälle. Harmi kun ei ehtinyt näkemään loppuun tätä episodia. Unohdetaan kuitenkin nyt kärpät, koska niistä tulee mieleen Oulu ja siitä tulee mieleen työt ja kohta alkaa taas ahistaa. Palataan siis Palokkiin. Kävin hakemassa luvat lammen rannalta vanhemmalta herrasmieheltä. Lupahinta oli edullinen yhdellä vavalla eli 11e/3 kalaa. Yksi sellainen siis, kiitos nam. Samalla rupateltiin istutuspolitiikasta ja kuulemma parin viikon välein laittavat kalaa. Tälläkin kertaa olin perinteisesti päivää ennen uutta satsia. No eikun vaan ongelle ja keskitin kalastukseni pienempään lampeen jotta ei mennyt ihan juoksenteluksi. Alla pari heikkolaatuista videota joissa ylemmästä selviää pienemmän lammen tragediset mitat ja alemmasta isomman lammen jota siis heittelin ehkä pari kymmentä heittoa reissun aikana.

Ruuhkaa näilläkään lammilla ei ollut. Yksi pariskunta oli tullut asuntoautolla tahnaongelle. Muita ei näkynyt. Eikä meinannut näkyä kalojakaan ja tuuli kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Se haittasi paljon tienvarren luona olevien virtapaikkojen ympärystön kalastusta. Tosiaan tapahtumat olivat täysin hukassa kuten pintakäynnitkin. Pitkän laiturin päästä sen sijaan löytyi pohjasta pari hakoa joista löytyy nyt todella mageita liitsejä.

Kalastuksen aikana en nähnyt kuin pari pintakäyntiä. Toisesta sain reissun ainoan kalani valkealla boobylla. Tärppi oli sen verran napakka, että luulin pohjassa olevan ja nykäisin oikein miehekkäästi takaisin ja annoin sitten löysää ja nykäisin uusiksi. Sitten se pohja lähti liikkeelle. Ei iso kirre ollut, mutta kala kuitenkin. Pari mukavaa syöksyä otti. Toinen kalatapahtuma oli, kun aiemmin bongaamani pintakäynnin luota otti kirre kiinni aivan rannasta kiven juuresta, mutta lähti suoraan kohti, hyppäsi ja sanoi, että minä menen nyt puis. Siinäpä ne tapahtumat oli jos lukuisia ahvenia ei lasketa. Se mikä ihmetytti, niin pintakäyntejä ei ollut edes tyyntymisen jälkeen. Täysin mykkää. Pintakäynnit on kuitenkin omasta mielestäni se lampikalastuksen suola. Heittelipä niihin sitten pinturia, nymfiä tahi liitsiä.

No tämä oli tällainen tuttavuus. Suht tummaa vettä oli. Ihan ok pärjäsi vaelluskengillä eli kahlurit ei pakolliset ja rannoilla oli ihan kivasti myös takaheitoille tilaa. Säännötkin hintoineen ihan jees. Ehkä kuitenkin itse tykkään enemmän näistä Heinäveden lammista Mustanlammesta useampine laitureineen. Ei kuitenkaan mikään pöllömpi paikka tämäkään ollut jos haluaa kilberttiä ruokapöydän jatkeeksi onkia. Tahnamiesten suosima paikka varmasti kuten Mustanlampikin, mutta minua ei lammella ne veijarit häiritse. Kalat kuitenkin liikkuvat enemmän kuin koskilla joissa jumittava kalastaja sotkee paljon enemmän kalastusta. Vielä kai sitä tälle syksylle pitäisi jossain käydä. Liekkö se sitten Vianta seuraavaksi vuorossa...

Ma tahtoo veivaa, veivaa!

Joskus yksittäisestä kalamiehestä tuntuu, että Viannankosken patomestarin alter ego on Madagaskarista tuttu kuningas Julien. Sen verran tiuhaan tuntuu luukkua taas veivattavan. Oli aamulla taas isonnettu eilisestä ja mikä ikävintä yhden kalamiehen kumi/silikoni havaksinen haavi oli lähtenyt jontkaan sen myötä kivikolta. Jos joku näkee, niin ilmoitelkaa ja palautelkaa ehdottomasti Esalle! Toisaalta enhän minä noista patoluukkujen liikuttelustakaan mitään ymmärrä, mutta eipä se ole ennenkään hidastanut kommentointia mistään aiheesta ja sitäkautta herneitten nenään vetämistä pitkin maakuntia. Noh, jokatapauksessa tällä kertaa kuitenkin seikkailtiin Viannalla testaamassa uusia kahlureita ja niiden pitävyyttä sekä toki toivomassa kalakontakteja hiljaisen kauden loppumetreille.

Kalakontakteja kyllä tuli. Ensimmäinen 45min ja kaksi kirreä pinkillä liitsillä ylhäällä laavun edustalta. Vettä sen verran (kuvassa vesitilanne ennen viimeistä luukkujen nostoa), että kahlaamaan ei lähde enää kuin Hujanen joka maanantaina oli onkinut kalaa useammankin edestä. Mies jolla on itseluottamusta ja itsesuojeluvaiston puuttumista niin paljon, että moni kamppailulajien edustaja saattaisi olla kateellinen. Ainut mitä ko. sankarilta kahlureista puuttuu varusteena on snorkkeli. Mutta tämä allekirjoittanut virtahevoksikin kehuttu ei nyt kahlaillut vaan tyytyi kalastamaan laavun edustalta kivikolta veden ollessa kovin korkealla. Parin ekan kalan jälkeen juteltiin Esan ja toisen kalamiehen kanssa pitkät tovit heidän luvanmyynti-session yhteydessä. Esa näytti samalla kuvaa puhelimestaan, jossa oli alueen kuuluisa lahnan pyytäjä saanut mukavan käsittääkseni karvan auki 2.5kg taimenen. Varmasti meni oikealle miehelle se ja mukava, että näitä vauraampiakin pilkkukylkiä Viannalla tuntuu jokibroilereitten seassa uivan. Tämän rupattelutuokion jälkeen kävi se jota ei ikinä toivoisi eli luukkujen aukaisusta tiedotettiin (ilmeisesti Julien aukaisi jo toisen tai peräti kolmannen kerran samalle päivälle, liekkö tulospalkkaus). Ohessa kuva jossa ympyröity missä vilkkuu valo ja video josta kuuluu ääni. Naurakaa taas vaan näille (alueen perhopellehän olen jo kuulemma muutenkin), mutta ehkä tätäkin lukee niitä jotka ei tästä tiedä eli taitaa 15min tästä vilkku-sireeni showsta olla kun luukut liikkuu. Keskelle kahlanneena kantsii lähteä kotia kohti likimain heti kun pilli vinkuu (ihan vaan sillä, että joskus on noussut luukut vikatilanteessa välittömästi)


















Noh, luukkujen noston jälkeen keskityin patoluukkujen edustaan, koska siellä virtaus ei juuri muuttunut. Sieltä kala kiinni ja otin jopa kelalle siiman. Olin varma, että kirre, mutta lähempänä nousi lahna pintaan. Eikun nopealla strippauksella sisään, mutta kappas kun siellä päätyperhossa olikin kirre kiinni. Hän halusi kuitenkin pysyä vaikka lahna teki kaiken työn karkuuttaaksen päätyperhon asukkin. Ei auttanut se vaan lähtee kirjolohi ihan näillä näppäimillä savustuslaatikkoon. Näin se tuli sitten pitkästä aikaa lupa täyteen aika nopeasti. Välillä kuitenkin kalaakin reppuun vaikka tuntui taas patoluukkujen vatuloinnin kanssa olevan kaikki merkit ilmassa mp-reissuun. Mukava oli saada kaloja, mutta niitä parin syksyn takaisia 2-3kg menijöitä kaipaa jotka veivät pohjasiimoille. Näistä kaloista ei kovin suurta vastusta kyllä ollut

Sen sijaan jotain parempiakin kaloja oli kuulemma väsytelty ja karkuuteltu viimeisen viikon kuluessa, mutta eipä niistä sen enempää ettei mene liikaa HTT-uutiskatsaukseksi. Reissun yksi focus (heh heh sentäs miten nörttiä termiä pukkaa) oli testata noita Vissun Ikoneita. Ai kun ne olikin sitten mukavat kun istuivat hyvin (kiitokset vielä henkseleitten asettelun avusta haavin hukanneelle kalamiehelle). Ei vielä päässyt kahlauksen makuun, mutta sen verran testasin, että ei pitäisi vuotaa. Etenkin housun sisäsauman osalta tuollaiset mittaan tehdyt ovat hyvät. Eivät lötkötä jalassa kuin lippa vinossa kulkevilla hukkatukilla. No vitsi vitsi...Mutta katsellaanpa minne nyt sitten seuraavaksi. Lokinlampikin kiinnostaisi pirusti Nurmeksessa käydä kokeilemassa, että onko niillä istutusmäärillä oikeasti se kala muka tiukassa siellä...

Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.















Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!

Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...

On se kone!

Nimittäin tuo Bomanin Mika. Ensin on alkusyksystä koukuteltu komeita +60cm taimenia useampia ja eipä tuo sen heikommin näyttänyt kirren ongintakaan sujuvan. Käytiin siis lampihommissa ja Mika oli jo pari kalaa ehtinyt saada, kun saavuin paikalle puoliltapäivin. Ei muuta kuin tohinalla liitsiä lampeen ja kohta jo tärppi tulikin ja heti perään ravakampi tälli. Perho jäi kalan suuhun, perskeles. No kaveri jatkoi kirren koukutusta ja itse mietiskelin, että mikähän tässä menee pieleen kun tarjoilut on likimain samanlaiset. Lopulta reilun tunnin kalastuksen jälkeen sain sentään yhden ylös asti. Mika oli tainnut saada pitkälti yli puolenkymmentä jo siinä vaiheessa (sovitut c&r kuviot lammen puuhamiehen kanssa)

Itse onnistuin tämän jälkeen karkuuttamaan yhden kalan haavin kehikon vierestä ja yksi irtosi vaisun tärpin jälkeen. Reissusta jäi mietittävää paristakin eri syystä. Nimittäin kaksi muutakin kertaa jäi perho kalan suuhun eli tapsi poikki. Viimeisellä kerralla sain perhon heitettyä tuikkiin ja samoin tein pam ja siima poikki. Ihan pikkusen rehellisesti sanottuna v#tutti siinä kohti. Nyt lähtee kyllä se parin vuoden vanha stroft-rulla roskikseen. Toinen mikä mietitytti oli, että mitä tuli tehtyä väärin, kun kaveri veti vierestä kalaa ja itsellä oli selvästi vähemmän tapahtumia vaikka aiemmilla reissuilla ollaan aika samanlaisia saaliita saatu. Suurin ero kalastuksessamme oli, että mulla oli intteri ja Mika syyti pintasiimalla mustikan kera.

Päivä oli kalastukseen todella komea ja aika rauhassa saatiin olla. Bomanin muutama kala oli todella kovia menijöitä ja esittivät todella hienoja syöksyjä sekä hyppyjä. Herrasmiehenä varkautelainen vielä antoi omista kiintiökaloistaan kotiin viemistä, kun ei itsellään ollut tarvetta kuin pariin ruokakalaan. Meillä kyllä menee eli kelpasivat mainiosti, kiitokset. Mukava reissu oli kaikinpuolin vaikka vähän pohdittavaa jäikin mitä pitäisi parantaa ja tehdä toisin. Nyt olisi sitten tulevana lauantaina Juhani Ahon perhokerhon jäsentenväliset Nurmijoella ja kuulemma pitäisi Hujasen mökille mennä perjantaina saunomaan ja parantamaan maailmaa. Saapa nähdä tuleeko siitä mitään eli irtoaako iltalomat...vanhempi tyttö on nimittäin ainakin jo äitiinsä tullut. Tänään tuli suora kommennti reissusta tultua "olit sitten yli kahdeksan tuntia. saitko ees kalaa??"

Sekatyömies

Alkoi Hujasen ja allekirjoittaneen kalareissu Viannalle kuten edellinenkin. Esa nimittäin oli soitellut, että vettä on taas rannoille asti. Siihen kun lisättiin perinteinen "päivää ennen istutusta" -tilanne päälle, niin askelmerkit olivatkin kohdallaan. Tuon vesitilanteen takia toteutin sen mitä olen monesti miettinyt eli kävin etsimässä vajan hyllystä pölyyntyneen koskiviehe-rasiani ja hain mökiltä virvelin mukaan koskelle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kuin aloitin perhokalastuksen.

No vettä ei nyt kuitenkaan koskella ihan järjettömästi ollut. Saman verran kuin viimeksi kun kävin. Sen verran kuitenkin ettei kahluuhommiin ollut asiaa paitsi Hujasella jolta puuttuu itsesuojeluvaisto niin kahlauksen kuin vaimoaan kohtaan esitettyjen nettikommenttien suhteen. Kiuruveden sankari nimittäin alakautta kahlasi vallille ja koetti sillan yläpuolista osaa perhoilla tiukasti pommittaa. Taisi olla kolmekin kalaa yhtä aikaa kiinni joskin merkiltään olivat vääriä. Ei löytynyt sieltä kirjolohia

Eikä löytynyt patoaltaaltastakaan eikä siltamontusta eikä loppuliu'usta. Pääsääntöisesti tuli syydettyä perholla, mutta pari eri kertaa kokeilin legendaarista lottolippaa ja ainoa kontakti kirreen taisi sillä tulla. Pari pyrähdystä pysyi kiinni, mutta sitten sanoi heippa. Erikoisin tilanne oli, kun sain lotolla lahnan jonka selässä oli Hujasen kolmen perhon litka ja lippa kiinni niissä.

Mutta eipä tuosta virvelihomman kokeilusta mitään kauheaa nostalgiatulvaa tullut eikä tarvinnut itseä olalle taputella tunnelmissa "tihhhh!! isäs poika". Tuskinpa tulee enää uudelleen kokeiltua koskivesillä. Ylettäähän sitä raskaalla lipalla kyllä paremmin, mutta jotenkin se tuntuma siitä hommasta vaan puuttuu ja kyllähän se aina hieno tunne on tuntea tärppi siimassa ja sitä rataa. Tulipahan samalla selväksi, että paluuta vanhaan ei ole

Mutta joopas. Se oli sellainen reissu. Tekstiviesti kertoi kauden ensimmäisen mp-reissun olevan tosiasia Hujaselle. Tästä tuleekin mieleen nykyisen kapiaisen ja silloisen alikessu-kaveri Hartikaisen viikonloppu varallaolossamme saama postikortti "Guinness is good for you" (pienenä selvennyksenä joille tuo ei avautunut eli guinness = gines karkeasti lausuttuna = kiinniolo viikonloppu intissä). Hyvää se teki kyllä kansankynttilällekkin joskus palata kuolevaisten sekaan. Omalta osaltahan tämä oli ihan normireissu. Mietiskelin kotiin ajaessa tämän kauden kalastuksia ja eipä ole kyllä ollut kuin ehkä toissakertainen Viannan kopaisu sekä keväinen Kymönkosken pinturointi olleet sellaisia mukavasti tapahtumia sisältäneitä sekä sitten lampireissu keväällä jäiden seassa ja sekin osittain tuurilla, kun löytyi luvan lopussa kalat. Tulevista reissuista ei pitäisi sanoa mitään, kun ei näytä ikinä pitävän paikkaansa. Paras arvaus kuitenkin on, että Heinävedelle lammelle

Kumitkin puhki Viannan lahna-sirkuksessa

Viannankoskelle oli taas kalamiehen mieli. Kalaa oli laitettu edeltävänä perjantaina ja sitä oli sieltä saatukkin mukavasti puskista kuuluneiden huhujen mukaan sekä viikonloppuna, että myös alkuviikosta. Odotuksissa oli vapoja taivutteleva reissu, kun vielä parkkipaikalla oli jantteri Audillaan kertoen ambulanssi-rapalan tuoneen kiintiön täyteen ja Esakin kertoi koskivesien herrasmiehen eli Hannun soitelleen puoliltapäivin lupansa olevan täynnä. Ja hyvällehän se näytti itselläkin. Ehkä viitisen heittoa ja eka kirre kiinni. Laiska kuin pyytäjänsä. Ei paljoa vastaan potkinut. Silti onnistuin melkein haavista ryssimään, kun ehkä liian väkisin kuitenkin koetin nostaa "plaaniin".

Sittenpä alkoikin muitakin kalamiehiä tulemaan ja lahnoja myös siiman päästä löytymään. Lahnoja oli kiinni valehtelematta ainakin 30kpl 6h aikana. Kirrejä ei vaan löytynyt. Yksi virvelijantteri löysi niitä kyllä uskomattomilla painoilla padon keskipilarin luota jonne minun välineillä ja eritoten taidolla ei ollut mitään asiaa. Aikani vallia syydettyä luovutin ja lähdin alajuoksun suuntaan josta viimeksi sain luvan täyteen. Mennessä kopaisin parkkipaikan alapuoleista virtaa ja siitä oli kala about 10s kiinni. Mikälie ollut, mutta irti pääsi sekin hyväkäs, jumalauta! <- kuten Repomiehen Rauno tähän sanoisi

















No alakoskessa oli virtaus ihan liian kova mielekkääseen perhokalastukseen ja aurinko paistoi niin kuumasti, että kahluutakki päällä oli koko ukko ihan märkä hiestä. Nopean visiitin jälkeen takaisin parkkikselle. Ensimmäinen havainto siellä, että no prkl kun auton takarengas tyhjä. Alle kahden viikon vanhat kesäkumit. Eipä siinä kuin vaihtamaan vararengasta alle. Mutta kuten reissun luonteeseen sopi, niin viimeistä pulttia avatessa sanoi patongin purijoiden rengasavain sopimuksen rikki eli meni katkipoikki. Ranskalaista v#ttuilua!! Onneksi kuitenkin toisella kalamiehellä oli Peugeot parkissa ja sen avaimella sain vaihdettua vararenkaan paikoilleen. Joku kirottu tikku oli mennyt renkaaseen eli vika löytyi kyllä

















Meinasin lopettaa jo onkimiset siihen, mutta kuitenkin päätin yrittää loppuun asti. Ja loppuun asti sain lahnoja. Valtaosa tarttui kun nosti siimaa heittoon. Rasittavia epeleitä. Kirret loistivat poissaolollaan. Itse asiassa 4 kpl näin reissun aikana saavan ja niistäkin yksi virvelillä kalastaneelle rokastamalla. Itse toki sain vielä sen pakollisen about 38cm taimenen joiden suhteen joku kirous leijuu yllä. Toinen virvelijanttereista sai ehkä nippanappa mitallisen ja todella kauniisti vapautti sen saatesanoilla, että kasvahan vielä. Kala oli vedessä käytännössä koko operaation ajan ja oli hyvä osoitus joillekkin tahoille, että kyllä ne haspelin syytäjätkin homman osaavat! Muutenkin oli todella mukavaa ja asiallista porukkaa kalassa eli paikkoja sekä kuulumisia vaihdeltiin.

Mutta omalta osalta tosiaan reissu palautti mp-kantaan. Eipähän siinä. Kun ei osaa, niin ei osaa. Seuraavaksi varmaan sitten lampihommia. Vissulta tilasin muuten viimeinkin ne nepparivapaat pöksyt ja eihän sitä tiedä jos vielä syysrauhoituksen jälkeen koettaisi onnea jossain taimen-kohteessa jos vaan kelit sen sallivat ja ne Ikonit siihen saapuvat

Balsamia haavoille

Vaikeaa on ollut tänä kesänä(kin) kalantulo. No eikun uutta matosta koukkuun ja Esalle soittoa, että millekkäs se näyttää tilanne Viannalla. Vettä oli kuulemma paljon ja ajattelinkin, että eipä tarvitse sitten kahlailla joten voisi käväistä. No vesi oli vähän tippunut ja pari kahluutestiä tein silläkin uhalla, että olin juuri jalat saanut parempaan kuntoon. Oli vaan virtaa liikaa niihin hommiin meikäläisen makuun ja onneksi kuitenkin säilyin kuivana koko reissun. Nyt odottelen sitten vastausta Visionilta jolta pyysin ohjeita kuinka saisin nepparivapaat Ikonit jolloin uskaltaisi kunnolla mennä virtahepona virrassa.

Sepäs näistä ainaisista kahlauksista ja palaillaan Esan purolle. Kalamiehiä oli yksi 12h lupalainen jolla näytti olevan sekä perho että haspelivälineet, kun saavuin paikalle aavistuksen ennen kello kuuttatoista. Lupien ostot ja perinteisesti vallilta syytämään. Lahnaa ja ahventa pukkaa ja pohjatärppejä. Tätä tuli tunti testailtua ja kuten aiemmin mainitsin, niin pari tunnustelua tein josko virran reunaan uskaltaisi kahlata. Ensimmäisen tunnin aikana alkoi myös satamaan vettä niin maan per..perusteellisesti. Samalla tuli myös iltaan tulevat kolme kalamiestä aloittelemaan ongintaansa. Kävin nauttimassa autolla operatiivisen oluen ja jatkoin siltamonttua kohti synkillä painoilla pupia ja kärjessä olevaa liitsiä syytäen. Ei sitten mitään ellei lasketa kirrepupan erehdyttämää "pientä" jigiä. Vähän pohdin jo, että onkohan mulla vaan liian pienet vehkeet, siis kalavehkeetkin

Sillan alapuolella vaihtelin tarjoiluiksi parit liitsit eli kärkeen mustaa oranssilla kuulalla ja ylemmäs valkeaa. Tarkoituksena oli valita yleiskäyttöisempää settiä jos sieltä taimentakin löytyisi. No taimenia ei löytynyt, mutta sähkölinjan yläpuolelta löytyi kirre jota pitkään luulin taimeneksi. Kala haaviin ilman suurempia sähläyksiä ja pieni Yes!-muotoinen tokaisu monien todella hiljaisten reissujen jälkeen. Tästä jatkoin alaspäin teemalla 90 astetta poikkivirtaan heittoja vapaalla uitolla siiman pituutta heittojen välillä pidentäen. Vissun Vibe 85 on kyllä ihana siima tuossa. Kyllä tykkään! Ja tällä yksinkertaiselle miehelle sopivalla yksinkertaisella tekniikalla sähkölinjan alta löytyi yksi ja vähän alempaa toinen peruspötkylä. Kaikki tulivat mustalla liitsillä. Lupa täynnä 3h kalastuksen jälkeen ja maakunnan mutkaisia teitä pitkin takaisin kotiin Pihkainmäkeen

Mukava oli saada kaloja vaikkeivat isoja olleetkaan. Viannan kaloiksi jopa vähän pieniä eli kilon molemmin puolin. Suht pirteitä kuitenkin vaikkei mitään huimia syöksyjä nähtykkään. Kuitenkin kun edellisestä istutuksesta oli kulunut jo kuukausi, niin ei voinut valittaa. Nyt on seuraavana vuorossa harrastusrintamalla sitten perinteinen sorsanmetsästyksen aloitus lauantaina Keiteleellä. Saapa nähdä onko piiput viileät. Yleensä ei kyllä ole ollut, mutta osumatarkkuus ei kyllä aivan huippua ole ollut joskin syömään on joka kerta päässyt ilman suhdetta 1 tavi - 1 sika. Ehkä pitäisi kuitenkin enemmän kuin kerran vuodessa ampua haulikolla eli käydä kiekkoja ampumassa pari kertaa treeniksi

Kalahommien jatkot on auki. Hyvin todennäköisesti nyt mennään kirre-voittoisissa hommissa syksyä eteenpäin. Ensi vuodelle jäi todella paljon petrattavaa taimenen onginnasta sekä reissujen tekemisestä ylipäätään. Mutta noistapa ei voi ketään syyttää vaan syypää laihoihin saaliisiin ja suht heikkoihin reissuihin löytyy aamulla vessassa hampaita pestessä vastapäiseltä seinältä

Mukava ahven piristi nihkeää lampi-reissua

Aloitettiin tämän kertainen kalareissu "esinäytöksellä", kun kävin sunnuntaina tytärtä noutaessa anopilta vilkaisemassa menomatkalla Varkauden Ämmänkoskea, jossa Bomanin poika kalastaa likimain jokapäivä. Oletin paikan olevan paljon pienimuotoisempi kuin se oli. Näytti kyllä sellaisella koskipätkälle, että jos patoluukut ovat sopivissa asennoissa, niin paljon on ison taimenen paikkoja ja niitä on sieltä kuulemma ajoittain saatukkin.

Mutta palataanpas tähän keikkaan eli aloiteltiin Bomanin kanssa lampihommia normaalia aiemmin kuin vuosi takaperin eli katselin juuri blogista, että silloin tuli käytyä syyskuun 8 päivä ensimmäistä kertaa. Se oli virhe se lähteä näin aikaiseen. Heinävedellä kodalla saalispäiväkirja näytti kaloja tulleen hyvin 10.7 asti (24.6-10.7 = 55kpl) ja sen jälkeen taisi olla tasan yksi kirre saatu merkintöjen mukaan. Ja samoissa tunnelmissa kalastelimme mekin (itse n. 6h ja Mika 4h). Yksi varma tärppi ja siinäpä ne mahdolliset kirre-havainnot. Ihan satavarmoja pintakäyntejäkään en ainakaan minä nähnyt vaikka vesimittaria olisi pinnassa ollut vaikka mitenkä ja paljon. Yritettiin pienillä perhoilla, isoilla perhoilla, pinnasta ja pohjasta.



Makkaratulia odotellessa reissulle tuli kuitenkin pienimuotoinen pelastus, kun oliivi liitsi erehdytti kovasti pientä kirreä muistuttavan eväkkään kiinni ja piti jo Mikalle hihkaista hätäpäissään, että haavia tänne. Lopulta sieltä paljastui kuitenkin ihan "pannukarkeaan" luokkaan kuuluva ahvenainen jolle meikäläisen digivaaka näytti painoa 535g. Eihän se mikään jättiläs ole, mutta taisi oma ennätykseni mennä uusiksi. Muistelen joskus polvenkorkuisena saaneen Utrianlahdelta kotipaikalta reilun 300g eväkkään ja pilkilläkin isommat, yllätys yllätys, ovat täkyni kiertäneet. Sinällään tämä sopi mukavasti erikoisten saaliiden tyyliin. Tälle kaudelle kiiski, simppu ja tuo ahven, pari kesää sitten made ja pari talvea sitten pilkkiliitsillä sorva. Ankeriaan kun vielä saisi...



Mutta joo...eipä jäänyt reissusta taaskaan hirveästi kertomista. Mukava oli kuitenkin ensimmäistä kertaa eläissään heittää kaksikätisellä perhovavalla ja muutaman kerran tapailla kuinka homma toimii. Varkauden ihme varta vasten otti setit mukaan joten kiitokset. Nyt pitää miettiä missä seuraavan kerran pyytäisi tyhjää. Heinävedelle on lammelle turha lähteä ennen tuoreempia eväkkäitä ja/tai vesi on viilennyt. Ehkä voisi yrittää reissun Konnekoskella käydä. Kahluupöksyjä en tälle kaudelle enää jalkaani laita joten se vähän nyt rajoittaa kalastuskohteita



Päivän huumoripläjäys oli kyllä kun ilmeisesti thaipoimijoita täynnä oleva rämisevä ja ryskävä Saab 9000 (eräät lähteet tietävät tämän kuitenkin olevan täydellinen henkilöauto) pyyhälsi ohi. Ei puuttunut kuin avoimesta takaikkunasta olisi pää työntynyt ulos saatesanoilla: "Kylä Lähtee!!!"

Olipas kapoinen "syönti-ikkuna"

Kylläpäs oli taas pelikaani turbiinissa jo ennen Viannankosken reissua. Esa oli Hujaselle soitellut, että kalalle voipi tulla ja keskenään saadaan olla, mutta vettä on sitten rannoille asti. Herkässä oli taas patovahdin liipasinsormi ollut. No kuitenkin päätettiin kalalle lähteä ja aamuvitoselta siimoja suoraksi uitella.

Mulla on kalustossa selkeä puute oikeasti synkän siiman osalta. Nyt kalastin sitten käytännössä Vissun Vibellä likimain koko luvan 1-3g mustikoilla, kun sain pidemmälle sillä tavalla siimat kuin vähemmän painottamalla Airflon fast interiä. Kuten Viannalla tapana, niin juoksutus oli taas Pielaveden puolelta eli patoluukkujen eteen ei yletetty kumpikaan kunnolla. Tosin kaloja löytyi laavun tasalta parit kappaleet virran reunasta ja todella lyhyt oli syöntiaika

Ne kalat vaan löytyivät "valitettavasti" Kiuruvetisen koskivesien selällään kellumisen mallisuorittajalle ja kuvassa perhoja lempipuskastaan repivälle eräänlaiseen kirrepupa muunnokseen. Ensin yksi ylös ja heti perään karkuutus puoli seiskan maissa. Yksi ilmeisesti kirre-karkuutus oli vielä tämän jälkeen jota itse epäilen ottipaikasta johtuen, mutta kaipa se on sankaria itseään uskottava. Tapsit pettivät. Alokasmaisia virheitä...















Omalta osaltani saalis oli (taas) lahnaa, ahventa ja särkeä. Nykyisin tuppaa joka reissu joku erikoisuus olemaan, niin tällä kertaa sain pelastettua vahingossa Hujasen supersynkän siiman kärjen joka oli painunut kiven koloon ja katkennut rannaristaan sitä pois repiessä. Kyllä oli mies tyytyväinen tästä. Olisi kirrenkin vielä oikein ihan vähän pyytäen antanut palkinnoksi jos vielä olisi saanut. No eipä tietenkään saanut. Varmaan uitteli pelkkiä mustikoita mokomakin hyväkäs!

Mutta joo. Eipä tässä nyt odotukset olleet kovin korkealla enää sen jälkeen, kun aamuöisen kissaviidakon läpi oli maakuntien mutkaisilta teiltä päässyt koskelle. Luvassa oli 6h syytämistä kivivallilta jolla en muista koskaan olleen noin paljoa vettä omilla reissuilla. Alaosa koskesta samoin kuin siltamonttu saivat jäädä rauhaan ja kahlaamaan ei ollut mitään asiaa, ei edes Hujasella. Mutta mutta...samoissa kovin mollivoittoisissa sävelissä kausi jatkuu. Heinäkuun loppuun sumariajoista taitaa saldo olla 5kpl kirrejä ja 4kpl mittataimenia. Reissuja kuitenkin ihan kohtuullisesti takana. Nyt on kuitenkin katse reilun viikon päähän Äyskoskelle. Sitä ennen tosin pitää pari päivää ensin köllötellä Tampereen kylpylässä ja Särkänniemessä perheen kanssa. Äsylle on jonkinlainen taktiikkakin mielessä. Se ei ole oletuksena mp reissu, mutta se on aika hyvä ja varma backup-pläni...

Sen verran vielä lopuksi Viannasta, että siellä ovat remontoineet turbiineja (ilmeisesti ei pelikaaneista johtuvista vaurioista) ja nyt on käsittääkseni kaksi kolmesta uudella tolalla. Esa kertoili, että oli remppamiehet todenneet, että mitenkähän sitä ensi kesänä ongitte, kun ovat huomattavasti tehokkaammat eli luvassa olisi siis kuivia aikoja patoluukkujen alapuolelle. No nämä asiat selvinnee, mutta remonttia siellä on tehty ja ilmeisesti jotain vaikutusta tällä tulenee olemaan tulevien kesien kalastukseen