Vuosi 2012 sai ikävän alun kun mummoni nukkui pois hieman vajaan 85 vuoden ikäisenä ja hänet kannoimme eilen 22.1 Tervon hautausmaalle ikuiseen lepoon äitini, tätini ja vaarini vierelle. Hän kasvatti minut vauvasta asti siihen, kun käytännössä muutin ammattikoulun asuntolaan 15 vuoden vanhana ja sitä tehden maailma vei nuoren miehen mukanaan. Mummon kanssa ehdittiin kalahommiakin harrastaa sillä enoni olivat tiukkoja kasvattajia eikä veneelle poikasena ollut yksin asiaa ja niin asian tietysti piti ollakkin. Näinpä pidimme yhdessä katiskoita läheisellä järvellä ja niitä kävimme kokemassa monet monituiset kerrat. Saalistakin saatiin vaihtelevasti, lähinnä kuitenkin ahventa, särkeä ja haukea. Hämärästi muistelen eräällä reissulla ehtineeni venettä siirtää sen verran liukkaasti, että mummo tippui laiturilta veteen. Hyvin Ismomaisesti meni reissut siis jo silloin. Muutenkin varmasti kalastus sekä metsästys tulivat mummolle väkisinkin läheiseksi kotipaikalla. Esimerkiksi tuulastuksesta eli "tuulaalta" varmasti monesti odotteli sydän syrjällään, että vieläkö sieltä pimeältä järveltä kotiin tullaan laisinkaan ja tietenkin eritoten syksyiset hirvenmetsästykset olivat varsin kiihkeää aikaa, kun ukkoa ravasi tuvan ovista suuntaan jos toiseenkin. Oikein levollista ja rauhallista unta haluan hänelle toivottaa myös tätä kautta ja muistaa mummoa näin myös kalastuksen näkökannalta.
Mutta elämä kuitenkin jatkuu eikä pidä jäädä tuleen makaamaan eli palataan asiaan. Perhokalastuksen suhteen olen hieman täydennellyt toukkarasiaa lähinnä perussötöksillä eli jänönymfiä yms. on tullut sidoskeltua. Uutena "hittinä" omaan rasiaan on kesää varten ilmestynyt pinkillä kuulilla olevia larvoja "normilla" oliivilla jänödubbauksella selkäkilpineen kuin vinylribistäkin väsättynä. Näihin tuli uskoa viime kesänä Huopanankoskella, kun eräs nuori jantteri sai niihin paljon tapahtumia. Mielikuvituksellisesti köyhänä tapauksena tuli heti sitten ideaa omittua. Jotenkin olen vaan kovasti vierastanut pinkin värin käyttöä taimenen kalastuksessa vaikka surutta kyllä kirrelle tulee tarjoiltua. Tuohon rasistiseen pinkkien syrjimiseen ei kyllä mitään järkevää syytä ole kuten harvaan muuhunkaan asiaan elämässäni mukaan lukien tämä tipaton tammikuu joka onneksi on jo voiton puolella.
Ensimmäisen kevään kalaluvan varailin perinteisesti Viannankoskelle kiirastorstaille. Kuten aiemminkin, niin koski on jo täynnä pitkäperjantaina ja lauantaina. Tänä vuonnahan pääsiäinen on aikaisemmin joten toivottavasti nyt pääsisi myös ongelle, kun viime keväänä oli jo täysi tulva kiirastorstaina eli reissu peruuntui silloin. Villi Pohjola oli myöskin tarkistellut hintoja ylöspäin ja pudotellut saaliskiintiötä. Omalta osalta ei herneet menneet asiasta nessukkaan. Päivitetyt tiedot löytyvät täältä. Varsinaisen sumarikalastuksen suhteen paikat ovat auki. Perinteisesti olen Äsyllä yhden reissun käynyt, mutta pitää nyt vähän katsoa mitä hinnat ovat. Omalta osalta kyllä viime vuotinen 40e/päivä oli jo kipurajan yläpäässä vaikka paikka hieno toki onkin. Voi olla, että Kymö tai Kärnä ovat suuntana keväällä ja mikäli Nurmijoellakin on ruokailevia kaloja viime vuoden tapaan pintaperhojen ulottuvissa, niin eipä ole poissuljettu sekään kohde. Nokinen toki myös harkinnassa. Pitää tuota miettiä keväämmällä tarkemmin.
Kirrepilkeistä sen verran, että kausi tuli avattua Kivilammella about kuukausi "avajaisista" tammikuun alkupuolella. Ukkoa ja akkaa oli niin pirusti ja hiippalakkejakin pyöri sesongin mukaisesti eli laskeskelin jotain n. 30 kalahenkilöä päivän aikana. Kaloja näin saatavan tasan 2 kpl. Tosin kuulin muutamasta muustakin. Omalta osalta saaliiksi jäi silloin yksi pieni hauki ja heti sen perään lenti vapa kädestä tärpissä, kun rupattelin puolihuolimattomasti erään pariskunnan kanssa. Se kala jäi saamatta siis ihan omaa hölmöyttä. Muuten pitelikin sitten hiljaisempaa koko valoisan ajan.
Toisen piston tein Iso-Valkeiselle moottoritien kupeeseen viikko ko. lammen avajaisten jälkeen. Avajaisissa oli ollut 80-90 henkeä ja kalaa oli lammelle istutetusta 500kg erästä noussut hyvin. Ilmeisesti oli noussut viikollakin tai sitten oli suut kiinni, kun itselle ei tullut kuin perinteinen hauki reilun neljän tunnin aikana ennenkuin vilu alkoi turhan kovasti kapajamaan. Eikä tullut kaverin puolen kilon siikaa lukuunottamatta muillekkaan noin 20 kalastajalle mitään. Harmi kun se saalisvarma Lokinlampi on niin kaukana päiväreissuja silmälläpitäen. Nämä "harvoin, mutta enemmän kalaa" -tyyliset istutukset kyllä antavat varmasti heti istutuksesta tapahtumia, mutta siihenpä se valitettavasti sitten likimain jääkin etenkin alkutalvesta. Tähän harrastukseen etenkin talvisydämellä toivoisi niitä tapahtumia. Keväällä jo taasen onkii tyhjää mielellään, kun auringon mollukka lämmittelee kivasti.
Nyt olisi tulevana viikonloppuna Itä-Suomen lohicupin pilkkikisat Kivilammella. Saapa nähdä lähtisikö sinne nöyryyttämään itseään edellisvuoden tapaan. Viime vuonnahan 4h värjöttelystä saaliina ei ollut tärpin tärppiä...
Ymmärrän surusi, minullekin mummo oli tärkeä (tärkein) ihminen lapsuudessa ja nuoruudessa. Muistoissani on edelleen lukuisat hiillossilakat ja puuhellan hiilloksella paistetut lohennahat. Osanottoni.
VastaaPoistaNäyttää ihan otikalta tuo pinkkipäinen larva, mutten tiedä jaksaisinko itse onkia moisella. -Ehkä ennakkoasenteet ovat liian tiukassa, tiedä en.
Kiitoksia osanotosta. Tiukka paikka oli, mutta elämässä näitä ajoittain on ja kuuluvat "pelin luonteeseen"
VastaaPoistaMulla on ollut tapana uitella noita värikkäämpiä sidoksia aina larvastella joko keskimmäisenä tai ylimpänä litkassa. Tulokset ei kaksisia ole olleet oli mitä tahansa tarjolla, mutta kokeillaan nyt noitakin ensi kesänä :)
Osanottoni täältäkin suureen suruun.
VastaaPoistaMutta hienoja perhoja jokatapauksessa.
Tuuhan Ike taas pk-nettiin, sua ei oo siellä viimeaikoina näkynyt. :)
Kiitoksia. Suhteeni julkisiin perhoforumeihin yms. on tällä hetkellä hyvin samanlainen kuin Rossilla oli joskus Frendeissä Racheliin eli olen ainakin omasta mielestäni tauolla :)
VastaaPoista