Nyt ei napannut

Ei napannut Viannalla kalastus eikä kalat. Heinosen Ville oli aamun kaverinsa kanssa kalastanut ja yhteen kuhaan ja poronokkiin oli tainnut saalis jäädä. Luukkuja oli laitettu isolla kädellä kiinni ja virtausta ei juuri ollut ja ei oikein tuo lampikalastus iske. Paita kastui koko ajan ja kahdessa tunnissa 11 perhoa pohjaan. Alkoi siinä vaiheessa olemaan mitta suht täysi ja totesin, että jätetäänhän seuraava Viannan keikka syksylle ja Seatin keula kohti Pihkainmäkeä.

Aamulla käytiin sen sijaan vanhemman tyttären kanssa haukia jahtaamassa Viita-Laukaalla. Tyttö niitä mukavasti saikin ja isukki otti sieltäkin mp. Lopeteltiin kalastus, kun saatiin isoin veneeseen enkä ollut muistanut pihtejä ottaa. Melkoisen väännön tarjosi Sallan teleskooppi-umpikela systeemiin. "Isi minä en jaksa kelata tätä" kuului jo muutaman kerran ja vapa painui veneen alle, mutta lopulta 2.6kg krokotiili löysi itsensä haaviin. Aika polleaa tyttöä oli veneen keulassa tämän jälkeen



Ja lopuksi vielä varoituksen sana. Elekee läträtkö sen viinan kanssa. Itse katselin la-aamuna peilistä, että on iskupiste ilmestynyt päälaelle. Naapurin rouva oikein kestovärillä pistänyt. Ja täytyy sanoa ettei ole itsellä tästä operaatiosta havainnon palaa..

Sateenkaaria ja salakoita

Kylläpäs sattui mukava keli Nokisenkosken reissulle jos ei lasketa pientä vesikuuroa heti reissun alkuun, joka tuottikin komean sateenkaaren. Tarkoitus oli siis käydä alkuilta sekä yö syytämässä ja katsomassa Nokisen tilannetta. Huhut kertoivat isoistakin kaloista, joten eihän sitä malttanut pysyä poissa. Ilmoitus reissuun lähdöstä pk.nettiin taas näkyi aiheuttavan jotain liikettä. Sainkin Karttulan suunnalta yksityisviestin Juusolta ja sitä kautta koppasin hänet mukaan kirkonkyliltä. Oikein mukava mestari hän olikin ja totuttua kohta intin vermeet pukevaa ikäluokkaa. Menomatkalla käytiin katsomassa myös Suonenjoen kupeesta Myllykoski, joka oli itselle täysin vieras paikka.

Nokiselle päästyämme mukava yllätys oli, että kalamiehiä näkyi vain 2 kpl meidän lisäksi. Näitä nähtiin vermeitä viritellessämme iltakasin maissa ja parin tunnin aiempi kalastus ei ollut tuottanut heille mitään. No siitäpä sitten kalalle. Itse aloittelin kalastuksen syvän uoman niskalla ja kolmas heitto, kun n. 30cm taneli kiinni ja ylös. Ajattelin, että mukava startti ja jospa sieltä kalaa tänä yönä tulisi. Vielä tuohon alamittaiseen liittyen, niin paikalle myöhemmin saapunut Nokisenkosken vakikävijä Ford-mies kertoili, että nyt on tullut paljon pientä taimenta ja ovat olleet eväleikattuja. Omalta kalalta unohdin katsoa, kun koetin vaan nopeasti vapauttaa kalaparan Simo Salakan otteista.

Jotain perhosta oli ilmassa aivan tajuttomasti, mutta aktiivisia pintakäyntejä ei juuri näkynyt. Mutta se mitä näkyi niin salakkaa. Sitä oli aivan tajuttomasti. Suorastaan lauttoina kuhisi rannoilla. Tähän kertoikin vähän myöhemmin paikalle tullut Sinisalo hyvin, että kun oli yrittänyt skateria tarjoilla, niin oli pitänyt lopettaa salakoiden irroittelun vuoksi. Ja tuota salakkaa tuntui sitten olevan jokapuolella koskea.

Siinäpä ne tapahtumat sitten oikeastaan tämän reissun osalta valitettavasti olivatkin. Juusolla oli yöllä yksi möyrähdys tinselissä sillan alla matalan uoman puolella. Itsellä yksi tukistus samalla paikalla rannan toisella puolella. Meidän lisäksi aimmin tulleet kaksi vieraampaa, mutta oikein mukavaa jamppaa vetivät mp siihen klo 03 mennessä kun lähdettiin. Sinisalolle taisi tulla mp ja matalassa uomassa olikin muutama aktiivinen kala, jotka Mikaa taisivat pintakäynneillään kyykyttää. Toki yksi kalakin nähtiin, kun Ford-mies (olisko joku Pete oikealta nimeltään, Piit69 pk.netissä) oli saanut reippaan 50cm istarin. Oli vedellyt koko syvän uoman alas, mutta sekin veijari oli selästään kiinni. Summa summarum: Olipahan taas hiljainen keikka. Kevään jälkeen tuntuu aika vaikealle tämä Nokisen kalastus. Lisäksi streamer-vavan kanssa on ongelmia saada siimaa suoraksi. Johtuneeko erilaisesta siimasta ja kelasta kuin millä testasin vapaa vai mistä. Pitkälti varmasti ainakin heittäjästä. Pitää miettiä tuohon jotain...

Seuraavaksi onkin sitten siimojen oikomista luvassa tulevana sunnuntaina Viannankoskella klo 16-22. Jospa se kuha nyt nappaisi, kun on liitseihin viritelty hohtoa Hukkasen Jukan vinkkien mukaisesti

Melkoista tulitusta Huopanankoskella

Viimein koetti aika perhokerhon Huopanankosken reissun. Oli sitä odotettukin. Lähdettiin matkaan Kivistön Vihtorin aka Viki sekä Väyrysen Jannen kanssa immeisten ilimoilta. Muut tulivat sitten Pielavesi-Iisalmi-Kiuruvesi akselilta. Menomatkalla ihasteltiin Viannan sekä Kärnänkosket. Käväistiin myös mutka Kellankoskella, koska pojat eivät paikkaa olleet nähneet ja teki alle kilometrin mutkan varsinaiseen reissuun.

Perille kun päästiin niin paikalla olikin jo seremoniamestari ja Kiuruveden hallitseva karaoke-mestari Hujanen sekä myös kaikki muut osallistujat. En ole aivan varma paljonko meitä oli kaikkiaan, mutta käsitin, että n. 12-14kpl. Siinä sitten pelivermeet tulille ja eikun kalaan. Itse aloittelin torikosken niskalta testaamalla uutta vapaa susiruman surffilaudan kera. Samalla ihastelin, kun Karppisen Olli kesytti heti alkuun niskan kuohuista 46cm luonnontaimenen larvalla.



Olli hävisi nopeasti pois ottipaikaltaan, niin mielikuvitusköyhästi samoihin hommiin. Eipä aikaakaan, kun noin 35-40cm taneli kiinni ja tätä vääntämään. Karkuutin turhan kovan paineen vuoksi ja melkein heti seuraavalla heitolla sainkin sitten 30cm taimenen. Mietin, että voi pojat, kun Ankkalinnan perhokerholaisten sanojen mukaan "lohda dulloo". Samalla näin kuinka Väyrys Janne karkuutti sillan yläpuolelta kalan.



Jatkoin larvastellen alaspäin koskea, koska koko muu orkesteri oli ampunut kuninkaan väylään. Täytyy sanoa, että ompahan mahtava koski tähän touhuun. Helppo kahlata ja kivien päällä koskipartaa -> perhomenekki pysyi erittäin pienenä vaikka pohjakosketuksia tuli koko ajan kuten pitääkin. Lopulta pääsin Torikosken loppuliukuun ja siellä sainkin kalan kiinni. Pian huomasin, että harjushan se siellä ja joko nyt tulisi elämäni ensimmäinen perhoharjus. Luitte aivan oikein eli hyvin on pari kesää kierrellyt harrit meikän larvat. No tulihan se ja pyrstöstä kiinni. Voi veljet, että harmitti. Kohta kuitenkin uusi kala kiinni ja tämän haavitsinkin. 38cm harjus sai olla kunnian ensimmäinen suusta tartutettu purje-evä.



Pikkuhiljaa alkoi kantautua jo huhuja, että kuninkaan väylästä oli taimenta käytetty hyvin haavissa. Suurimpana Vikin muistaakseni 52cm. Tässä vaiheessa alkuiltaa oli kuitenkin hyvä pitää paussi ja käytiin Hujasen kanssa makkaranpaistossa ja parantamassa maailmaa.



Ruokatauon jälkeen kävin torikosken loppuliu'un larvastelemassa, mutta en jaksanut tinseliä paiskoa vaan painuin kuninkaan väylään. Siellä huomasin vanhanaikaiset eli eikun takaisin niskan talolle lyhyen kalastuksen jälkeen tutustumaan huussin sisustukseen. Olin kävelemässä takaisin alas, kun korviin kantautui melkoinen mökä rannalta. Mietin, että onkohan teineillä taas mahtava meno tiukka etukeno, mutta päätin kuitenkin mennä katsomaan. Vikihän se siellä väänsi ison kalan kanssa paikalla jossa juuri aiemmin päätin olla tarjoamatta tinselit. No mitäpä väliä ja "katkeruutta" en tuntenut, kun aloin tilannetta kuvaamaan. Vääntöä oli jo tovi ehtinyt kulua, mutta loppuosa episodista alla olevassa videossa. Viki kertokoon omassa blogissaan tarkemmin tapahtumat. Aivan järjettömän komea kala ja hyvä meininki. Kalalla mittaa 65cm ja painoa n. 3050g (punnitsin haavissa ja haavi jälkikäteen erikseen)





Tästä matka jatkui itsellä alaspäin ja aivan alhaalla olikin pintakäyntejä. En saanut mitään kelpaamaan, mutta myöhemmin oli alkanut kunnon hätsit josta pojat koukuttivat harjusta sekä sillan yläpuolelta Aku sekä Viki monta mittataimenta. Ilmeisesti perhokerhon Brad Pitt-statuksen omaava Miika sai myös 44cm istarin alhaalta. Osan kaloista veijarit koukittavat pintureilla ja Copper John oli kelvannut myös hyvin Akun tarjoilemana. Itselle ainoastaan pari pienempää harjusta alhaalta, mutta kyllä oli kova meininki koskella.



Myöhemmin yöllä kävi Hujanen keulimassa 58cm luonnonkalallaan, jonka oli saanut samasta Torikosken loppuliu'usta kuin Viki ison kalansa. Ottipelinä Yön Timon muunnos. Aamukutoselta oli kammettava unille ja tovin päätä kallistettava tyynyssä. Aamukahvilla joskus klo 11 maissa ollessamme tuli tuohtunut Pielavetinen paikalle ja kertoi niskalta karkuuttaneensa vauraan taimenen juuri ennen haavia. Ainut kunnon taimen tapahtuma hänelle. "Onneksi" muitakin oli kuin itse jotka oli vähemmillä kontakteilla kunnollisiin kaloihin. Ennen lähtöämme n. klo 15 kyytiläinen eli Väyrys Janne sai mukavan palkinnon, kun onnistui haavitsemaan 50cm luonnonkalan Torikosken sillan yläpuolelta. Leuassa aimmin menettämänsä larva. Tässä kohti tuntui olevan kalaa, koska Janne taisi 5kpl karkuuttaa samalta paikalta ja Raatikais Pasi sai lähtömme jälkeen siitä pari taimenta lähes peräkkäin suuremman ollessa käsittääkseni yli 50cm. Hujanenkin oli vielä saanut 48cm kalan.

Summa summarum: Itsellä hiljainen keikka taimenien suhteen, mutta kokonaisuutena aika loistava tulos. Mitallisia taimenia tuli 20kpl +-3kpl ja harreja iso liuta päälle osallistujille. Harreista taisi isoin olla jotain 45cm luokkaa. Jätti kyllä Huopana ainakin itselle lähtemättömän vaikutuksen ja nyt onkin pitkä vuosi odottaa seuraavaa reissua. Isot kiitokset Hujaselle reissun varauksesta ja järjestelyistä sekä kiitoksia koko porukalle mukavasta seurasta!!

Perhosia vatsassa

Huomenna se koittaa. Nimittäin kauan odotettu reissu Huopanankoskelle. Paikka ei paljoa esittelyjä kaipaa. Itselle ensimmäinen reissu tuonne ja saaliin suhteen ei ole suuria odotuksia. Toki ainahan hullun tuurilla on mahdollisuus jotain saada.

Piti välineistöäkin päivittää eli sain Loopin "vanhan" taimensetin kaupaksi ja ostin tilalle Sharpes of Aberdeen Gordon 2 seiska-luokkaisen kymppikinttuisen kepin streamer-hommiin http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=5541. Rahaa kun ei ole kuin rakennusmestareilla, niin siihen piti valita Okuman edullinen Airframe kelaksi http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=531. Tuollainen oli jo aimminkin enon vavassa kiinni, kun aloittelin harrastusta, mutta möin hölmöyksissäni pois. Siimaksi sitten valitsin Scierran HMT seiska-luokkaisena. Heimolan Jaspelle ja Hukkasen Jukalle isot kiitokset miellyttävistä kaupoista!!

Toimintataktiikka on jo Huopanalle mietittynä eli Demonin keppiin 0.20 tai 0.18 peruke jolla syydetään caddista nymfin kera tahi larvastellaan. Gordonissa taasen o.35 peruke tinselin tahi Yön Timpan kera. White marabou-muddler tulee saamaan myös aamuyöstä peliaikansa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kalathan on haavitsemista vaille kuvattuja jo tässä vaiheessa...Niin ja lisäksi tästä reissusta eteenpäin lopetan täysin väkäsellisillä koukuilla kalastuksen.

Tuli myös huomattua tänään se mitä jo tovin odotin eli salibandy-rintamaltakin tuttu nimettömänä netissä räkyttäminen. Meikää saa arvostella ihan vapaasti ja en ole herkkähipiäinen, kunhan reilusti sanoo sen omalla nimellään ja asialliseen sävyyn. Ainakin meikä on kasvatettu siten, että en nurkan takaa huutele grillijonoon Joensuussa, että onpas siellä paljon Kekkosen näköisiä miehiä. Jos on jotain oikeaa sanottavaa ja kuten nyt tuossa Kellan-tapauksessa ihan aiheestakin sai arvostella, niin kannattaa muistaa tahdikkuus kuitenkin. Sama koskee kaikkea kirjoittelua netissä tapahtui se millä saitilla tahansa. Mutta turhapa tässä moralisoida. Jotenkin tuntuu, että aika iso osa näistä kirjoittajista on ilmoitettu jo tähän ohjelmaan: http://www.youtube.com/watch?v=1MTL-QbeWS8

Lokkeja ja kirjoja Viannankoskella

Käytiin Viannankoskella Iiron kanssa sotkemassa 6h lupa. Jälkimmäiselle Esan lahjana valkolakista. Kuten tuolla pk.netissä on ollut juttua, niin kuhaa on tullut hyvin. Ilmeisesti tästä johtuen oli kysyntää luville ollut paljon ja koko päivänä ei muita perhomiehiä näkynyt. Aamulla olivat luukkuja kuulemma laittaneet pienemmälle.

Aloittelin kalastuksen siltamontusta, mutta se oli täysin tyhjä. Iirokin saapui paikalle ja menin vallille syytämään siellä olleiden isän ja tyttären seuraksi. No eipä aikaakaan, kun alkoi normimeno eli lahnaa pukkasi. Kirjolohista eikä kuhista mitään havaintoa. Lahnat perinteisesti mikä mistäkin kiinni.



Iirokin saapui seuraksi ja hän onnistuikin pari kirbeliä tartuttamaan. Ottipaikat saatte kysellä sankarilta itseltään. Ja oli muuten taas kirjot tosi heikkoeväisiä. Suorastaan sikamaisen rumia ja eipä paljoa lähikuvia viitsinyt ottaa. Edelleenkään ei ollut havaintoa kuhista vaikka kovasti koetin pohjia koluta pikkuliitseillä. Näimpä sitten käytiin tovi alempana syytämässä. Sielläkin oli tosi hiljaista kalojen suhteen.



Luvan viimeisen tunnin aikana kala aktivoitui ja luukkuja oli laitettu lisää kiinni alakoskella suorittamamme vierailun aikana. Ensin virppamies sai kirren ja itse karkuutin yhden. Pikkasen kirosin, että mikä tässä nyt mättää. Kohta kuitenkin iski kirre valkopyrstöiseen punarunkoiseen liitsiin (tehty kuhalle) ja komean spurtin sekä hypyn otti. Suht nopeasti kuitenkin kala haaviin ja näin sai ruokakalan vaimon mummo. Nimittäin oli marmattanut rouvalle (luetaan Siiri Angerkoskimaisesti) "mitä helvettiä sitä pittää siellä kalalla juosta kun ei kuitenkaan mittää sua". Hyvin tuo kirre näky kelpaavan, kun vein hänelle...

Siinäpä ne kalahavainnot, mutta eipähän menny kulkuset pataan. Pikkulokkeja oli todella paljon koskella. Ilmeisesti kuoretta tai muuta pientä kalaa oli paljon koskessa. Väkisinkin tuli mieleen tämä loistava pläjäys: http://www.youtube.com/watch?v=H-AWHw3tBUQ. Olen nimittäin kerran ollut kuskina yhteen hirvenjako-tilaisuuteen kylän miehille Vesannolle ja voin kertoa, että takapenkin Tapani Kansat vetivät aika veret seisauttavan version tästä rallista. Loppuun vielä videota josta voi tyhmempikin päätellä, että koskessa on pientä kalaa

Tapahtumarikas yö Kellankoskella

Lapset lähtivät keskiviikkona anoppilaan viikoksi ja vaimolla ilta-aamu putkeen töissä eli mitäpäs sitä muuta kuin kalalle. Tällä kertaa vuorossa Kellankoski ja mukana menossa myös Göran Anttonen. Reissusta tulikin sitten monella tapaa ikimuistoinen.

Ensimmäisenä ajelin iltaysin maissa Kymönkosken kaupalle hakemaan lupia. No luvathan eivät olleet sovitussa paikassa. Siitä sitten soittelemaan Kellankosken taimenvalssin säveltäjä/sanoittaja/sovittaja/tuottaja/mutta ei esittäjä Södelle ja neuvojen mukaan rahat paksiin ja soitto myöhemmin kaupalle, että luvat on maksettu ja kalaan.

Tiesin etukäteen, että meitä on 4 luvan maksanutta kalassa illalla. Tulin Kellalle niin ensimmäisenä silmään sattui asuntoauto ja sitä vasten nojanneet 2kpl umpikela-settejä. Kohta selvisikin, että paikalla oli perhe ja ilmeisesti myös ukki. Perhovavankin näin, mutta tämä porukka kalasti tyylikkäästi haspelilla. Oli pienet lapset mukana ja muutenkin olivat jo yöpuulle menossa, niin en halunnut alkaa jankkaamaan Kellan säännöistä. Kun kohta soitan kaupalle, niin muistutan, että lupia myydessä ainakin olisi hyvä muistuttaa Kellan olevan pyhitetty perhokalastukselle. Jokatapauksessa tästä porukasta ei ollut haittaa eivätkä olleet kalaakaan saaneet koko päivänä. Eli saatiin Iiron kanssa syytää kahdestaan koko yö.

Huomattiin heti alkuun, että viime vuoden heinäkuun reissuun verrattuna virta on aika paljon kovempi ja lyijyä saa käyttää runsaasti. Ensimmäinen lasku tinselin kera tuotti yhden ohilyönnin. Iiro hehkutti uutta Göran Andersonin vapaansa ja mukavalle pelille näytti ja tuntui kyllä. http://www.rialinna.fi/index.jsp?pid=77&productid=2108

Ilta alkoi hämärtyä ja olikin aika laittaa Yön Timo (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18946) siiman päähän. Hieman niskan nielun alapuolella tärähti ja kala pisti yllättävän kovasti vastaan. Annoin painetta suht reilusti, sillä edelliskerrasta viisastuneena nyt oli 0.35 peruke kehissä. Tämä juoppohullun päiväkirjan meiningeissä eli minulle ei v¤%tuilla. Niin siis tosiaan painetta ja kala lopulta haaviin. Oli 46cm eväleikattu. Eikun kuvia ottamaan ja painuin tulille lämmittelemään.



En ehtinyt kuin Sandelsin avata niin jo kuului huutoa alempaa koskelta. Iirolla oli harjus saatuna kun saavuin paikalle. Iirolla nimittäin ei ollut haavia mukana, niin siksi tarvittiin paikalle. Lurjuksella mittaa ehkä pikkasen rapiat 30cm ja oli purrut mustaan streameriin. Pääsi takaisin kasvamaan.



Noh sitten olikin episodin vuoro, joka opetti minulle paljon. Alhaalta sain kalan kiinni taas Yön Timppaan ja paineen kera haaviin. Tutkailin lippislampun (suosittelen. maksaa 3.9e) valossa tapausta ja katselin, että selkäevä on huonossa kunnossa ja mittaa 45cm. Rasvaevä kuitenkin on ja sen verran vähän olen niitä nähnyt etten oikein tiennyt onko se ok vai ei. Mietin myös, että Iirolle olisi hyvä saada ruokakala jos sattuu mp tulemaan. Noh annoin pamppua ja kyllähän se taisi olla luonnonkala kuitenkin vaikka selkäevä olikin huonossa kunnossa. Tästä kannoinkin sitten aika pitkän tovin omantunnon tuskaa ja kävin pitkän itsetutkiskelun niskalla kalastaessani. Lupaa oli jäljellä paljon ja miksi ihmeessä pamputtaa "epäselvätapaus". Tai ei se mikään epäselvä kai ole jos evä tallessa. Noh lessons learnt tästä oli ja se pitää, että yhtään kalaa en ikinä enää pamputa näillä koskilla jos ei ole selvästi eväleikattu.

Edellämainittua pohtiessa tein jo seuraavaa laskua. Niskan nielussa otti kala leuoilleen Timpasta. Vähän alaspäin ja kohta kala kiinni taas. Tämä kesti ehkä 10s. Ihme hommaa, kun alkoi kalat karkaamaan. Ahti rankaisi evällisen pamputuksesta. Iiro näytti vielä perään mallin kuinka homma hoidetaan eli niskan nielusta tinselillä 39cm evällinen, joka sai vapautensa luonnollisesti

Tämän jälkeen toviksi hiljeni ja tuli jo muutakin kuin Timppaa tarjoiltua. Seuraava tapahtuma olikin sitten aivan alhaalta, kun Iiro sai vauraamman kalan kiinni. Olin matkalla haavitsemaan, kun 0.28 peruke poikki. Keskeltä peruketta ja tuulisolmun mahdollisuus hyvin pieni. Hankasiko kiveen vai mikä oli, mutta kovasti velipoika noitui...

Seuraava varsinainen tapahtuma olikin sitten, kun Iiro sai larvalla 47cm istarin. Hyvin näkyi Görani pelaavan. Tämän jälkeen taas tovi hiljaisempaa ennen perinteistä loppusekoilua. Vaihdoin Timpan takaisin ja niskalla koetin liian ahnaasti kovassa tuulessa syytää pienempään nieluun vastarannalla. Timppa poskeen ja väkänen suht syvällä leukaluun tuntumassa. Sai muuten poijjaat aikuisten oikeasti aika tiukasti kiskoa, että sai irti. Tämä oli päivän toinen opetus. Ei pidä ahnehtia heitoissa. Ei varsinkaan kovalla tuulella ja varsinkaan jos ei osaa heittää. Kolmas opetus on se, että väkäsetön olisi lähtenyt hieman pienemmällä väkivallalla irti.



Meinasin lopettaa kalastuksen tähän, mutta vielä yksi lasku oli kuitenkin tehtävä. Tutulta ottipaikalta keskeltä koskea kala Timppaan kiinni. Ja mitä tekee Ismo? No antaa sitten sormen ja vavan välistä siimasta löysää ja karkuuttaa kalan 20s jälkeen. Hyvä hyvä ja läpy läpy! Sitten jatkoin alaspäin ja vielä yksi kala kävi 5s potkimassa. Ahti jatkoi penalty linjalla.

9h kalastuksen jälkeen oltiin kypsiä lähtemään. Paljon oli tapahtumia. Positiivisia sekä negatiivisia. Paljon tuli taas oppia. Kolme kalaa yhteensä mukaan (ei kiintiötä koskella), viisi yhteensä ylös ja aika monta karkuutusta. Ja tietysti sen isoimman. Yön Timoja pitää sitoa lisää. Välittömästi alkoi tapahtumat, kun vaihdoin takaisin pikkusalokoiden, tinselin ja jopa pinkin streamerin jälkeen. Selvästi tulossa kauden hitti. Näiden kalamies-veljesten uskomattomat seikkailut hienoissa lippiksissään jatkuvat jo nyt sunnuntaina, kun käydään tyhjentämässä Viannankoski lahnoista klo 15-21...

90% keskittyminen kahlatessa on 50% suoritus

Oli kauhea kytö kalalle, kun joka tuutista ilmoiteltiin kovista kalasaaliista. Ensin ajattelin Viannankoskelle lähteä metsästämään kuhia, mutta paikka oli täynnä. Syyn voi halukkaat arvailla. Tuota kuhan metsästystä päästään kokeilemaan Iiron kanssa sunnuntaina, kun silloin on luvat klo 15-21. Tai no ei se varmaan Iiroa kiinnosta, mutta itse mielelläni ruokakalan noista ottaisin. Lisäksi Esa ehkä koko Suomen loistavimpana koski-isäntänä tarjoaa velipojalle reissun lakkiaislahjana ja samaa ilmeisesti soveltanut joihinkin muihin koskilla vierailleisiin nuoriin janttereihin. Esaan pätee vanha hyvä sanonta eli huippujätkä on aina huippujätkä! Sen verran vielä Viannalta, että tuttu mies Karttulasta oli saanut 5.8kg kuhan virpalla!

Mutta takaisin omaan reissuun eli suuntasin sitten Nokiselle. Parkkiksella aika tyhjää. Yhtä aikaa tuli Karttulasta motoristi myös kalaan. Sillalle kävelin ja bongasin matalanuoman sillanalus-särkällä tutun hahmon eli Heiskas Pekka oli kalassa myös. Näin ajattelin, että kun saari on tyhjä, niin sinne. Vesille siis veneen mieli ja siirtyminen saareen. Sain kalastettua todella rauhassa ja tarkkaan sekä matalaa että syvää uomaa. Ei vaan mitään kunnollista kosketusta kalaan. Koetin tinseliä, simppua, larvastelua sekä epätoivoisesti "liikennevalo"-liitsilitkaa. Ei vaan ollut tapahtumia. Sitten pitikin saaren rannassa liikkua huolimattomasti ja kahlureihin vettä monttuun putoamisen myötä. Siitäpä sitten viimeinen lasku ja kotiin. Nolo homma..

Kävin jututtamassa Heiskasen seuruetta tulilla ja makkaraakin tarjottiin. Kiitokset tästä vaikkei nyt maistunut! Tämäkin seurue valitteli ettei ole aktiivisia kaloja näkynyt. Keli kyllä näyttää aivan loistavalle joten jospa siimat kiristyisivät Nokisen yössä...

Lopuksi on vielä mainittava voimiensa tunnoissaan olevan juhahujasen seikkailuista Nurmijoen kauden aloituksesta. Sieltä on luvassa aika veret seisauttava taimen jahka mies koneen ääreen selviää...kertokoon kuitenkin itse, mutta Juhani Ahon perhokerhon jäsenten välinen kilpailu loppui ennenkuin ehti alkaa