Vuoden viimeisiä reissuja viedään

Jos oli lauantaina tähtäimessä pintovat kalat Riistavedellä, niin nyt oltiin isoja porsaita metsästämässä Palokissa Varkauden lahjan valokuvauksen HDR-maailmalle kanssa. Kyseessä siis varmasti yksi viimeisistä kalareissuista tälle vuodelle perhovälinein. Ehkä vielä kerran joko lammella tai Viannalla ja sitten jos kelit sallii, niin Nurmijoella Hujasen kanssa rauhoituksen jälkeen. Tosin silloin on tarkoitus enemmänkin vaan parantaa maailmaa ja testailla Kiuruveden kansankynttilän saunaa sekä ehkä pari siivua neuvoa antavia ottaa ikäänkuin lääkkeeksi. 

Mutta nyt oli työpäivä jo mennyt osittain repaleiseksi ja sama oli pistää iltapäivän osalta loputkin. Tosin tämä nyt ei mitään uutta ole, kun aikalailla 24/7 tulee oltua firman käytettävissä eli läppäri laulaa sitä suloista virttään taas jossain välissä. Meillä homma toimii työmaalla hyvin ja eletään mukavassa symbioosissa. Mutta nyt tosiaan Palokkiin, koska siellä oli tietojen mukaan vähän ravakampaa kalaa vaihtelun vuoksi tarjolla. Ostin luvan ja samalla kuulin, että pirusti on sakkia käynyt. On ollut reipasta kahtakymmentä kalastajaa ja tainnut kolmenkymmenenkin raja mennä rikki. Pääosinhan nämä ovat ootto-onkijoita, joita tänään ei juurikaan näkynyt. Luvan ostettuani katselin, että siellä se Mika-poika kivasti ison lammen vastarannalla kirreä jo haavitsee. Ajelin kuitenkin parkkiin pienemmälle lammelle. Siellä oli yksi setä hillittömällä virvelillä paiskomassa peltiä lampeen ja yhden laiturin pätkän varannut ootto-ongellaan. Mika saapuikin pian ja melkoisen lötkön oli saanutkin. Aivan loistavasti arvioi itse sen max 2kg kalaksi, mutta pakko oli puntari kaivaa esille, kun olin vahvasti eri mieltä asiasta. Kirbelssonilla oli painoa kuitenkin varsin ravakat 2700g ja osia päälle.



Virveli-mies kertoi pari n. 2kg kalaa saaneensa ja kirrekalastukselle perinteisesti lyhyellä aikavälillä. Se on muuten yksi ko. lajin kalastuksen rasittavimmista piirteistä etenkin suht tuoreiden istareiden kanssa eli saatat heittää kuusi tuntia ja kala on aktiivinen max 30min. Näin on käynyt monesti etenkin Viannalla. No nyt ei sitten kala ollut vaan aktiivinen missään vaiheessa iltapäivää. Ei tärppiäkään kummallekkaan. Olin jo aika kyllästynyt, kun perhoja jäi lammen pohjaan ajoittain. Ilmeisesti jotain hakoja siellä. Viimeinen setti meni jo pois lähtiessä ja olin kuitenkin jo huudellut Mikalle, että käyn kopaisemassa sillan kupeen josta viimeksi kaloja nappasi. Ei jaksanut enää perukkeita väsätä ja ruinasinkin testiin Varkauden jantterin Vissun GT fourin jota lähdettiin sitten kimpassa ihmettelemään. Siinä lyhyen testijakson aikana möyrähti kala ehkä 2m päässä jaloissa. Eikun liitsit sinne ja "kala kiinni!" kuten eräs legendaarinen jallu-mies tähän sanoisi. Kylmä vesi on alkanut kaloissa tekemään tehtäväänsä, joten tästä väsyttelystä ei hirveää spektaakkelia tullut ja pian Mika koukkasikin 2775g kirjolohta haaviin. Alla olevassa kuvassa näkyykin lihavat porsaat (saamamies ja kala)

Siihen olikin sitten hyvä pistää päivä pakettiin. Tuuli haittasi kalastusta paljon ja varsinkin sen takia, kun suunta vaihtui kuin nuorella morsiamella hääjärjestelyt. Nyt alkaa sitten tosiaan olla perhohommat tältä kaudelta suht lähellä finaalia. Jahka varmuudella viimeinen keikka on heitetty, niin sitten onkin perinteisen kausi-analyysin paikka

Pintovia kaloja jahtaamassa Riistavedellä

Työelämästä tuttu Maki oli käynyt kaverinsa Niton (nimet muutettu) ja heidän seurueen kanssa Kangaslammella. Siellähän olikin muutama kirre buzzerilla noussut pintakalvosta ja liitseihinkin oli purrut pinnan alta. Tämä sai itsenikin innostumaan nimenomaan noista pintovista kaloista, koska liitsiä on tullut viskottua jo niin maan perusteellisesti kuluvalla kaudella. Näistä tietolähteistä viimeistään oli tiedossa, että nykyään Riistaveden Perhokalastajien ylläpitämä lampi tarjoaisi pitkään lammessa olleita kaloja, jotka osaavat ruokailla. Kirret ei kuulemma koollaan päätä huimaa, mutta laatu on sen sijaan hyvä. Juttelin vene-politiikasta sähköpostitse ko. kerhon puheenjohtajan kanssa ja samalla sain tietooni, että lampeen on istutettu myös siikaa männä viikolla. Talvelle on myös tulossa mahdollisesti ehkä muutoksia sääntöihin eli nykyäänhän ootto-onget on kiellettyjä (iso plussa) ja 10e hintaan saa c&r onkia ja 15e korvauksella voi kalastaa siten, että saa ruokakalan mukaan. Otin itselleni jälkimmäisen luvan. Yleisestikkään en ole kirjolohen c&r kalastuksen puolestapuhujia, mutta tämä lampi tekee poikkeuksen ainakin toistaiseksi, koska siellä on näitä pinnasta ruokailevia vaikeita veijareita kuten tuli tänäänkin huomattua

Aamusta siis juuri leiman saaneen rellun nokka kohti Riistavettä. Menomatkalla piti Haminalahdessa sanoa poliisisedälle Huugo, mutta tämä ei vielä varikolle liputtanut. Rantaan veneelle kävellessä näkyi jo ensimmäinen pintakäynti heti uimarannassa. Hyvä merkki. Suunnistin edellisen reissun, joka on parin vuoden takaa, tutuille ottipaikoille lammen vasempaan reunaan. Nyt ei ollut Iivosen Anatoli mukana ja ei ollut kirrejäkään siellä pinnassa. Olin kasaillut pari settiä jossa kevyemmässä oli #14 superpupa ja sen perässä koukunmutkasta #16 buzzer. Ei kelvannut nämä. Toisessa setissä oli hillitty musta&valkoinen liitsi-yhdistelmä intteri-siimassa, mutta ei näitäkään kalat kelpuuttaneet. Parisen tuntia viskoin niillä seuduilla ilman kalahavaintoja. Joku sattumakala näkyi pinnassa.

















Palasin uimarannalle ja siellä oli paljon lehteä lammessa rannalla olevan ison koivun pudottamana. Siellä pintoi kaloja a silloin, b tällöin, mutta ei niille meikäläisen tarjoilut kelvanneet. Hakattuani siellä tovin päätä seinään suunnistin uimarannalta katsoen oikealle suojaiseen lahukkaan josta sain liitsillä reissun pelastaneen pienen, mutta varsin mallikkaan kirren.

















Palasin vielä takaisin uimarannalle ja siinä pintoi kaloja suht säännöllisesti. En vaan saanut niitä ottamaan millään. Ehkä mulla oli liian paksut tapsit (0.16) ja liian isot perhot. Kirret vei tämän erän enkä pinnasta saanut kalaa toisinkuin ensimmäisessä lauseessa mainittu bambu-mies. Mutta ne on tekijät erikseen. Reissu jätti paljon mietittävää ja opittavaa pinnasta kalastukseen seisovassa vedessä. Päällimmäiset ajatukset ovat, että pitäisi olla ehdottomasti ohuemmat tapsit vieläkin eli 0.12/0.14. Pituutta oli perukkeessa minusta riittävästi eli pari vavan mittaa eli 16 jalkaa. Lisäksi oma perhoarsenaalini on hävyttömän huono pienten perhojen suhteen. Se menee täysin laiskuuden piikkiin. Lammella on aiemmin ainakin toiminut Jyhis-tyyppinen pupa ja sen kanssa kuten vähän buzzerinkin oli mulla upotusongelmia eli tuppasi perho vaan jäämään pintakalvoon kyljelleen vaikka kuinka sitä lillutteli. Etenkin tuo Jyhis, kun siinä on thorax aukiharjattua pupujussikkaa.

Mukava reissu oli silti ja pitkästä aikaa joutuu taas vähän miettimään oikeasti mitä tein väärin tai parhaimmillaankin vähemmän oikein. Kaloja oli hollilla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään saumaa niihin. Tämä oli kuitenkin yksi parhaista syksyn reissuista. Kirjolohi on haastava kala jos on saanut olla lammessa pidempään eikä todellakaan tule kuin Manulle illallinen. Lisää tällaisia paikkoja lähistölle, kiitos nam!

Vettä rannoille asti

Aamulla oli ongelle lähtiessä selvästi syksyn merkit voimakkaammin ilmassa. Ensimmäistä kertaa piti nimittäin raapata autonlaseja eli pakkasyö oli taustalla. Toinen varma merkki on punanuttuisten taistelijoiden ilmestyminen "katukuvaan". Hieman haikeuttakin oli heitä katsellessa. Metsästin joskus aiemmin aktiivisesti itsekkin noita sarvipäitä ja kolme olen päässyt ampumaan. Sittemmin into hommaan on lopahtanut vaikka siitä kyllä saa aivan omanlaisensa jännityksen jota ei kalastuksesta saa. Enkä tarkoita nyt jännityksellä, että ampuuko passikaveri selkään vaan sitä odottelua ja risahduksien kuulostelua. Eritoten tykkään kovasti ajomiehillä metsästystyksestä jossa passit ovat järkimittaisia ja itse metsästykseen pääsee osallistumaan paljon enemmän porukkaa kuin koiran kanssa. Taas kerran näköjään sitten lipesin vähän aiheesta eli palaillaan ruotuun. Luvassa oli siis 6h lupa Viannalle ja mukaan oli tulossa Iiro, joku hänen kaverinsa sekä koskivesien adhd-mies Häkkinen

Saavuin koskelle about 10.30 ja paikalla oli kaksi autoa. Toinen kalamiehistä olikin tuttu ja oltiin tavattu aiemminkin. Hänelle oli lupa tullut täyteen virvelillä ja perholla oli pyydetty tyhjää. Varmasti osin johtuen vesitilanteesta. Sitä nimittäin oli ihan tarpeeksi. Pääsin kuitenkin kahlaamaan kivivallille ja pian siellä tälläsikin kirre alempaa virranreunasta kiinni. Syöksy ja komea korkea hyppy. Pysyi vielä. Siitä spurtti "sumpulle" rantaan ja toinen korkea hyppy salakavalasti ja irti. Samoihin aikoihin saapuivat myös Iiro & co. Iiro aloittikin kalastuksen loistavasti. Ehkä 10min ja huolimaton kahlaus vallille kostautui uintireissulla. Eikun vehkeitä vaihtoon ja virppahommiin.

Sitten alkoikin taas kerran patomestarin piip-piip-piip show. Kolmesti nosteltiin luukkuja peräkkäin ja vettä oli niin paljon ettei päässyt enää vallille. Meni virvelihommiksi, koska aivan rannalta ei kovin mielekästä ole heittää. Nimittäin normaalisti heittopaikkana toimiva kivivalli verottaisi perhorasiaa liikaa. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi perhokalastaja, joka kuulemma on mäkimiehiä. Sen verran oli kaverilla v-tyyli kohdallaan heittäessä ja telemarkki haavitessa, että kaksi kirreä ronkki parkkipaikan kohdalta. Itsekkin kävin siinä kokeilemassa, mutta niin kylmää vettä oli olla vyötärösyvyydessä, että turhan paljon tuli mieleen ajatus lääkärisedästä sormi pyllyssä, omassa pyllyssä vieläpä, että jäi enemmälti kahlaamatta

Tästä reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Yhden kirren sain ruokakalaksi virpalla, Häksy taisi kanssa saada yhden special-spoteiltaan perholla sekä Tommikohan se oli kaveri joka multa lipan lainasi sai sillä yhden. Iiro karkuutti jonkun ja taisi yksi kirre hypätä pää edellä betoniseinäänkin leikkisästi. Esan kanssa turistiin päivällä ja kertoi Hannun saaneen alajuoksulta paremman taimenen sekä manaili noita juoksutuksia, että kun ne tehtäisiin etenkin näin syksyllä viikolla, kun ei ole kalamiehiä silloin juurikaan. No nyt ne tehtiin näin ja jäi kyllä perhohommat aika nollaan tällä reissulla ensimmäisen tunnin jälkeen. Mukava oli kuitenkin kuulla, että edellisellä reissulla vallilla haavinsa hukannut kalamies oli saanut omansa takaisin eli nuotta oli löytynyt alajuoksulta. Saapa nyt sitten nähdä vieläkö jossain tulee käytyä tälle vuodelle. Montaa reissua ei jokatapauksessa ole enää edessä ennen "talviunia"

Synttärinä suuntana Palokki

Vuosi sitten olin synttärinä käymässä Viannalla ja siellä sattui luukkujen nostoa ja ekaa kertaa istutusautokin samalle päivälle. Oli kaikenlaista säpinää. Nyt oli Viantaa sen verran kalastettuna, että teki mieli kopaista jotain uutta ja tästä menee osittain kiitokset Joensuun nuoriso-osastolle jotka laittoivat kuvia Palokin lammista Heinävedeltä pk.nettiin. No eikun sinne vaan. Mennessä näin muuten sarjassamme "Luonto on vielä meidän" tapahtuman, kun Palokkiin vievällä tiellä yritti kärppä käydä variksen päälle. Harmi kun ei ehtinyt näkemään loppuun tätä episodia. Unohdetaan kuitenkin nyt kärpät, koska niistä tulee mieleen Oulu ja siitä tulee mieleen työt ja kohta alkaa taas ahistaa. Palataan siis Palokkiin. Kävin hakemassa luvat lammen rannalta vanhemmalta herrasmieheltä. Lupahinta oli edullinen yhdellä vavalla eli 11e/3 kalaa. Yksi sellainen siis, kiitos nam. Samalla rupateltiin istutuspolitiikasta ja kuulemma parin viikon välein laittavat kalaa. Tälläkin kertaa olin perinteisesti päivää ennen uutta satsia. No eikun vaan ongelle ja keskitin kalastukseni pienempään lampeen jotta ei mennyt ihan juoksenteluksi. Alla pari heikkolaatuista videota joissa ylemmästä selviää pienemmän lammen tragediset mitat ja alemmasta isomman lammen jota siis heittelin ehkä pari kymmentä heittoa reissun aikana.

Ruuhkaa näilläkään lammilla ei ollut. Yksi pariskunta oli tullut asuntoautolla tahnaongelle. Muita ei näkynyt. Eikä meinannut näkyä kalojakaan ja tuuli kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Se haittasi paljon tienvarren luona olevien virtapaikkojen ympärystön kalastusta. Tosiaan tapahtumat olivat täysin hukassa kuten pintakäynnitkin. Pitkän laiturin päästä sen sijaan löytyi pohjasta pari hakoa joista löytyy nyt todella mageita liitsejä.

Kalastuksen aikana en nähnyt kuin pari pintakäyntiä. Toisesta sain reissun ainoan kalani valkealla boobylla. Tärppi oli sen verran napakka, että luulin pohjassa olevan ja nykäisin oikein miehekkäästi takaisin ja annoin sitten löysää ja nykäisin uusiksi. Sitten se pohja lähti liikkeelle. Ei iso kirre ollut, mutta kala kuitenkin. Pari mukavaa syöksyä otti. Toinen kalatapahtuma oli, kun aiemmin bongaamani pintakäynnin luota otti kirre kiinni aivan rannasta kiven juuresta, mutta lähti suoraan kohti, hyppäsi ja sanoi, että minä menen nyt puis. Siinäpä ne tapahtumat oli jos lukuisia ahvenia ei lasketa. Se mikä ihmetytti, niin pintakäyntejä ei ollut edes tyyntymisen jälkeen. Täysin mykkää. Pintakäynnit on kuitenkin omasta mielestäni se lampikalastuksen suola. Heittelipä niihin sitten pinturia, nymfiä tahi liitsiä.

No tämä oli tällainen tuttavuus. Suht tummaa vettä oli. Ihan ok pärjäsi vaelluskengillä eli kahlurit ei pakolliset ja rannoilla oli ihan kivasti myös takaheitoille tilaa. Säännötkin hintoineen ihan jees. Ehkä kuitenkin itse tykkään enemmän näistä Heinäveden lammista Mustanlammesta useampine laitureineen. Ei kuitenkaan mikään pöllömpi paikka tämäkään ollut jos haluaa kilberttiä ruokapöydän jatkeeksi onkia. Tahnamiesten suosima paikka varmasti kuten Mustanlampikin, mutta minua ei lammella ne veijarit häiritse. Kalat kuitenkin liikkuvat enemmän kuin koskilla joissa jumittava kalastaja sotkee paljon enemmän kalastusta. Vielä kai sitä tälle syksylle pitäisi jossain käydä. Liekkö se sitten Vianta seuraavaksi vuorossa...

Ma tahtoo veivaa, veivaa!

Joskus yksittäisestä kalamiehestä tuntuu, että Viannankosken patomestarin alter ego on Madagaskarista tuttu kuningas Julien. Sen verran tiuhaan tuntuu luukkua taas veivattavan. Oli aamulla taas isonnettu eilisestä ja mikä ikävintä yhden kalamiehen kumi/silikoni havaksinen haavi oli lähtenyt jontkaan sen myötä kivikolta. Jos joku näkee, niin ilmoitelkaa ja palautelkaa ehdottomasti Esalle! Toisaalta enhän minä noista patoluukkujen liikuttelustakaan mitään ymmärrä, mutta eipä se ole ennenkään hidastanut kommentointia mistään aiheesta ja sitäkautta herneitten nenään vetämistä pitkin maakuntia. Noh, jokatapauksessa tällä kertaa kuitenkin seikkailtiin Viannalla testaamassa uusia kahlureita ja niiden pitävyyttä sekä toki toivomassa kalakontakteja hiljaisen kauden loppumetreille.

Kalakontakteja kyllä tuli. Ensimmäinen 45min ja kaksi kirreä pinkillä liitsillä ylhäällä laavun edustalta. Vettä sen verran (kuvassa vesitilanne ennen viimeistä luukkujen nostoa), että kahlaamaan ei lähde enää kuin Hujanen joka maanantaina oli onkinut kalaa useammankin edestä. Mies jolla on itseluottamusta ja itsesuojeluvaiston puuttumista niin paljon, että moni kamppailulajien edustaja saattaisi olla kateellinen. Ainut mitä ko. sankarilta kahlureista puuttuu varusteena on snorkkeli. Mutta tämä allekirjoittanut virtahevoksikin kehuttu ei nyt kahlaillut vaan tyytyi kalastamaan laavun edustalta kivikolta veden ollessa kovin korkealla. Parin ekan kalan jälkeen juteltiin Esan ja toisen kalamiehen kanssa pitkät tovit heidän luvanmyynti-session yhteydessä. Esa näytti samalla kuvaa puhelimestaan, jossa oli alueen kuuluisa lahnan pyytäjä saanut mukavan käsittääkseni karvan auki 2.5kg taimenen. Varmasti meni oikealle miehelle se ja mukava, että näitä vauraampiakin pilkkukylkiä Viannalla tuntuu jokibroilereitten seassa uivan. Tämän rupattelutuokion jälkeen kävi se jota ei ikinä toivoisi eli luukkujen aukaisusta tiedotettiin (ilmeisesti Julien aukaisi jo toisen tai peräti kolmannen kerran samalle päivälle, liekkö tulospalkkaus). Ohessa kuva jossa ympyröity missä vilkkuu valo ja video josta kuuluu ääni. Naurakaa taas vaan näille (alueen perhopellehän olen jo kuulemma muutenkin), mutta ehkä tätäkin lukee niitä jotka ei tästä tiedä eli taitaa 15min tästä vilkku-sireeni showsta olla kun luukut liikkuu. Keskelle kahlanneena kantsii lähteä kotia kohti likimain heti kun pilli vinkuu (ihan vaan sillä, että joskus on noussut luukut vikatilanteessa välittömästi)


















Noh, luukkujen noston jälkeen keskityin patoluukkujen edustaan, koska siellä virtaus ei juuri muuttunut. Sieltä kala kiinni ja otin jopa kelalle siiman. Olin varma, että kirre, mutta lähempänä nousi lahna pintaan. Eikun nopealla strippauksella sisään, mutta kappas kun siellä päätyperhossa olikin kirre kiinni. Hän halusi kuitenkin pysyä vaikka lahna teki kaiken työn karkuuttaaksen päätyperhon asukkin. Ei auttanut se vaan lähtee kirjolohi ihan näillä näppäimillä savustuslaatikkoon. Näin se tuli sitten pitkästä aikaa lupa täyteen aika nopeasti. Välillä kuitenkin kalaakin reppuun vaikka tuntui taas patoluukkujen vatuloinnin kanssa olevan kaikki merkit ilmassa mp-reissuun. Mukava oli saada kaloja, mutta niitä parin syksyn takaisia 2-3kg menijöitä kaipaa jotka veivät pohjasiimoille. Näistä kaloista ei kovin suurta vastusta kyllä ollut

Sen sijaan jotain parempiakin kaloja oli kuulemma väsytelty ja karkuuteltu viimeisen viikon kuluessa, mutta eipä niistä sen enempää ettei mene liikaa HTT-uutiskatsaukseksi. Reissun yksi focus (heh heh sentäs miten nörttiä termiä pukkaa) oli testata noita Vissun Ikoneita. Ai kun ne olikin sitten mukavat kun istuivat hyvin (kiitokset vielä henkseleitten asettelun avusta haavin hukanneelle kalamiehelle). Ei vielä päässyt kahlauksen makuun, mutta sen verran testasin, että ei pitäisi vuotaa. Etenkin housun sisäsauman osalta tuollaiset mittaan tehdyt ovat hyvät. Eivät lötkötä jalassa kuin lippa vinossa kulkevilla hukkatukilla. No vitsi vitsi...Mutta katsellaanpa minne nyt sitten seuraavaksi. Lokinlampikin kiinnostaisi pirusti Nurmeksessa käydä kokeilemassa, että onko niillä istutusmäärillä oikeasti se kala muka tiukassa siellä...

Tärppien puuttumista ihmettelemässä, mutta palvelu sentään pelaa!

Olin naputellut tähän blogin alkuun etukäteen alkuviikosta jo kolmen kappaleen mittaiset "aika" kärkässävyiset pohdinnat nettikirjoittelusta ja sen kommentoinnista jne. Olkoot kuitenkin se. Mikään ei siellä muutu eikä taustalla. Asioita ymmärretään niin pirusti väärin, kun ei puhuta kasvotusten ja etenkin jos ollaan omilla aroilla aiheilla. Silloin jopo karkaa herkästi lapasesta metsähallituksen puolelle joko julkisesti ja/tai kulisseissa. Syyllistyn siihen itsekkin. No se nyt näistä eli lauantai-aamuna oli vuorossa Heinävedelle lampihommia. Edellisestä kalastuksesta olikin pari viikkoa ehtinyt kulua, kun meni reisille yritys lähteä Viannalle reilu viikko takaperin. Tällä kertaa oli siis tarkoitus hakea revanssia Bomanista, kun viimeksi kyykytti aika sata-nolla lammella. Sen verran tein taktisia muutoksia, että palasin käyttämään pintasiimaa vaikka en jaksa uskoa, että sillä suurta merkitystä oikeasti oli. Mutta kuten usein, niin aika paljonhan kalastukseen liittyvistä valinnoista on uskosta kiinni. Tämä taas näkyy onginnassa siten, että jos siiman päässä on perho johon ei luota tai uintisyvyys on mielestään väärä, niin kalastus tuppaa olemaan sellaista hosumista kuin nuorella miehellä toiminta rintsikoiden hakasta ensi kertaa avatessa...

Nyt mennään kuitenkin takaisin lammelle ennenkuin ollaan liian jännän äärellä noitten ihanaisten maitorauhasten kannattimien kanssa. Eli tällä kertaa piti käväistä aamulla mutka vielä kaupungissa ja viedä tyttäret hoitoon, mutta sen sijaan ei tarvinnut lupia ostella, koska tämä oli hoidettu ystävällisesti Varkauden ihmeen toimesta. Lammelle saavuttiin aikalailla samoilla kellonlyömillä eli kello 8.50.27. Olin ottanut etulyöntiaseman kasaamalla vavan valmiiksi ja näin pääsin heti valtaamaan ykköspaikat laiturilta. Lampi oli tyyni ja pari-kolme pintakäyntiäkin nähtiin heti. Yksi ihan laiturin edessä. Odotukset korkealla, koska kaksi viikkoa sitten oli tapahtumia pirusti ja nyt oltiin vielä aikaisemmin liikkeellä.















Ne odotukset karisi nopeasti. Mykkää, mykkää ja vielä mykempää. Ei vetoakaan. Ei koko päivänä. Ei pinnasta, ei pohjasta eikä edes indikaattoreilla uitetuilla perhoilla. Mistä johtui sitä ei tiedä tarinan kertoja. Paras arvaus on kuitenkin heti tultuamme alkanut ajoittain varsin ravakkakin tuuli. Se on tullut huomattua, että tänä vuonna menee kaikki päin v#ttua paitsi muna ja sen lisäksi toinen huomio on, että kun kirbeli pistää suun kiinni, niin se on myös kiinni. Mikan kanssa pohdittiin, että olisi ollut pirun kiva jos olisi ollut muutama kilpamies mukana lampi-experteistä ja olisi nähty onnistuvatko kaivamaan kaloja ja etenkin kun varmastikkin onnistuvat, niin mitkä olisi olleet tekniikat. Nyt sen sijaan tyydyttiin toteamaan yhden tahnakalan haavitseminen sekä lammella ensikertalais-pariskunnan kalansaanti pellillä. Toki Mikan piti elvistellen viedä voitto kalatapahtumista yhdellä särjellään. Tärpit meni sen sijaan tasan 0-0

Reissu sopi hienosti koko vuoden jatkuneeseen teemaan. Mutta jotain hyvääkin eli Visionin kanssa käytiin keskusteluja nepparivapaista kahlureista ja palveluhan pelasi aivan mahtavasti. Uudet pöksyt odottavat testiään eli Ikonit modatuilla sukilla. Vissu oli kyllä tässä tapauksessa maineensa arvoinen eli iso käsi siihen suuntaan. Näin pitäisi asiakaspalvelussa olevien ihmisten työskennellä!

Pitää nyt yrittää nuo housut vielä koeajaa vaikka Viannalla syksyllä, koska onhan se hyvä tarkistaa ettei ole lapsusta käynyt tehtaalla, joka tietysti minun tuurillani olisi täysi mahdottomuus. Muuten en oikein osaa loppusyksyn onkimisista sanoa mitään. Ehkä vielä kerran Heinävedellä ja Viantaa. Saa nähdä...

On se kone!

Nimittäin tuo Bomanin Mika. Ensin on alkusyksystä koukuteltu komeita +60cm taimenia useampia ja eipä tuo sen heikommin näyttänyt kirren ongintakaan sujuvan. Käytiin siis lampihommissa ja Mika oli jo pari kalaa ehtinyt saada, kun saavuin paikalle puoliltapäivin. Ei muuta kuin tohinalla liitsiä lampeen ja kohta jo tärppi tulikin ja heti perään ravakampi tälli. Perho jäi kalan suuhun, perskeles. No kaveri jatkoi kirren koukutusta ja itse mietiskelin, että mikähän tässä menee pieleen kun tarjoilut on likimain samanlaiset. Lopulta reilun tunnin kalastuksen jälkeen sain sentään yhden ylös asti. Mika oli tainnut saada pitkälti yli puolenkymmentä jo siinä vaiheessa (sovitut c&r kuviot lammen puuhamiehen kanssa)

Itse onnistuin tämän jälkeen karkuuttamaan yhden kalan haavin kehikon vierestä ja yksi irtosi vaisun tärpin jälkeen. Reissusta jäi mietittävää paristakin eri syystä. Nimittäin kaksi muutakin kertaa jäi perho kalan suuhun eli tapsi poikki. Viimeisellä kerralla sain perhon heitettyä tuikkiin ja samoin tein pam ja siima poikki. Ihan pikkusen rehellisesti sanottuna v#tutti siinä kohti. Nyt lähtee kyllä se parin vuoden vanha stroft-rulla roskikseen. Toinen mikä mietitytti oli, että mitä tuli tehtyä väärin, kun kaveri veti vierestä kalaa ja itsellä oli selvästi vähemmän tapahtumia vaikka aiemmilla reissuilla ollaan aika samanlaisia saaliita saatu. Suurin ero kalastuksessamme oli, että mulla oli intteri ja Mika syyti pintasiimalla mustikan kera.

Päivä oli kalastukseen todella komea ja aika rauhassa saatiin olla. Bomanin muutama kala oli todella kovia menijöitä ja esittivät todella hienoja syöksyjä sekä hyppyjä. Herrasmiehenä varkautelainen vielä antoi omista kiintiökaloistaan kotiin viemistä, kun ei itsellään ollut tarvetta kuin pariin ruokakalaan. Meillä kyllä menee eli kelpasivat mainiosti, kiitokset. Mukava reissu oli kaikinpuolin vaikka vähän pohdittavaa jäikin mitä pitäisi parantaa ja tehdä toisin. Nyt olisi sitten tulevana lauantaina Juhani Ahon perhokerhon jäsentenväliset Nurmijoella ja kuulemma pitäisi Hujasen mökille mennä perjantaina saunomaan ja parantamaan maailmaa. Saapa nähdä tuleeko siitä mitään eli irtoaako iltalomat...vanhempi tyttö on nimittäin ainakin jo äitiinsä tullut. Tänään tuli suora kommennti reissusta tultua "olit sitten yli kahdeksan tuntia. saitko ees kalaa??"

Sekatyömies

Alkoi Hujasen ja allekirjoittaneen kalareissu Viannalle kuten edellinenkin. Esa nimittäin oli soitellut, että vettä on taas rannoille asti. Siihen kun lisättiin perinteinen "päivää ennen istutusta" -tilanne päälle, niin askelmerkit olivatkin kohdallaan. Tuon vesitilanteen takia toteutin sen mitä olen monesti miettinyt eli kävin etsimässä vajan hyllystä pölyyntyneen koskiviehe-rasiani ja hain mökiltä virvelin mukaan koskelle ensimmäistä kertaa sen jälkeen kuin aloitin perhokalastuksen.

No vettä ei nyt kuitenkaan koskella ihan järjettömästi ollut. Saman verran kuin viimeksi kun kävin. Sen verran kuitenkin ettei kahluuhommiin ollut asiaa paitsi Hujasella jolta puuttuu itsesuojeluvaisto niin kahlauksen kuin vaimoaan kohtaan esitettyjen nettikommenttien suhteen. Kiuruveden sankari nimittäin alakautta kahlasi vallille ja koetti sillan yläpuolista osaa perhoilla tiukasti pommittaa. Taisi olla kolmekin kalaa yhtä aikaa kiinni joskin merkiltään olivat vääriä. Ei löytynyt sieltä kirjolohia

Eikä löytynyt patoaltaaltastakaan eikä siltamontusta eikä loppuliu'usta. Pääsääntöisesti tuli syydettyä perholla, mutta pari eri kertaa kokeilin legendaarista lottolippaa ja ainoa kontakti kirreen taisi sillä tulla. Pari pyrähdystä pysyi kiinni, mutta sitten sanoi heippa. Erikoisin tilanne oli, kun sain lotolla lahnan jonka selässä oli Hujasen kolmen perhon litka ja lippa kiinni niissä.

Mutta eipä tuosta virvelihomman kokeilusta mitään kauheaa nostalgiatulvaa tullut eikä tarvinnut itseä olalle taputella tunnelmissa "tihhhh!! isäs poika". Tuskinpa tulee enää uudelleen kokeiltua koskivesillä. Ylettäähän sitä raskaalla lipalla kyllä paremmin, mutta jotenkin se tuntuma siitä hommasta vaan puuttuu ja kyllähän se aina hieno tunne on tuntea tärppi siimassa ja sitä rataa. Tulipahan samalla selväksi, että paluuta vanhaan ei ole

Mutta joopas. Se oli sellainen reissu. Tekstiviesti kertoi kauden ensimmäisen mp-reissun olevan tosiasia Hujaselle. Tästä tuleekin mieleen nykyisen kapiaisen ja silloisen alikessu-kaveri Hartikaisen viikonloppu varallaolossamme saama postikortti "Guinness is good for you" (pienenä selvennyksenä joille tuo ei avautunut eli guinness = gines karkeasti lausuttuna = kiinniolo viikonloppu intissä). Hyvää se teki kyllä kansankynttilällekkin joskus palata kuolevaisten sekaan. Omalta osaltahan tämä oli ihan normireissu. Mietiskelin kotiin ajaessa tämän kauden kalastuksia ja eipä ole kyllä ollut kuin ehkä toissakertainen Viannan kopaisu sekä keväinen Kymönkosken pinturointi olleet sellaisia mukavasti tapahtumia sisältäneitä sekä sitten lampireissu keväällä jäiden seassa ja sekin osittain tuurilla, kun löytyi luvan lopussa kalat. Tulevista reissuista ei pitäisi sanoa mitään, kun ei näytä ikinä pitävän paikkaansa. Paras arvaus kuitenkin on, että Heinävedelle lammelle

Kumitkin puhki Viannan lahna-sirkuksessa

Viannankoskelle oli taas kalamiehen mieli. Kalaa oli laitettu edeltävänä perjantaina ja sitä oli sieltä saatukkin mukavasti puskista kuuluneiden huhujen mukaan sekä viikonloppuna, että myös alkuviikosta. Odotuksissa oli vapoja taivutteleva reissu, kun vielä parkkipaikalla oli jantteri Audillaan kertoen ambulanssi-rapalan tuoneen kiintiön täyteen ja Esakin kertoi koskivesien herrasmiehen eli Hannun soitelleen puoliltapäivin lupansa olevan täynnä. Ja hyvällehän se näytti itselläkin. Ehkä viitisen heittoa ja eka kirre kiinni. Laiska kuin pyytäjänsä. Ei paljoa vastaan potkinut. Silti onnistuin melkein haavista ryssimään, kun ehkä liian väkisin kuitenkin koetin nostaa "plaaniin".

Sittenpä alkoikin muitakin kalamiehiä tulemaan ja lahnoja myös siiman päästä löytymään. Lahnoja oli kiinni valehtelematta ainakin 30kpl 6h aikana. Kirrejä ei vaan löytynyt. Yksi virvelijantteri löysi niitä kyllä uskomattomilla painoilla padon keskipilarin luota jonne minun välineillä ja eritoten taidolla ei ollut mitään asiaa. Aikani vallia syydettyä luovutin ja lähdin alajuoksun suuntaan josta viimeksi sain luvan täyteen. Mennessä kopaisin parkkipaikan alapuoleista virtaa ja siitä oli kala about 10s kiinni. Mikälie ollut, mutta irti pääsi sekin hyväkäs, jumalauta! <- kuten Repomiehen Rauno tähän sanoisi

















No alakoskessa oli virtaus ihan liian kova mielekkääseen perhokalastukseen ja aurinko paistoi niin kuumasti, että kahluutakki päällä oli koko ukko ihan märkä hiestä. Nopean visiitin jälkeen takaisin parkkikselle. Ensimmäinen havainto siellä, että no prkl kun auton takarengas tyhjä. Alle kahden viikon vanhat kesäkumit. Eipä siinä kuin vaihtamaan vararengasta alle. Mutta kuten reissun luonteeseen sopi, niin viimeistä pulttia avatessa sanoi patongin purijoiden rengasavain sopimuksen rikki eli meni katkipoikki. Ranskalaista v#ttuilua!! Onneksi kuitenkin toisella kalamiehellä oli Peugeot parkissa ja sen avaimella sain vaihdettua vararenkaan paikoilleen. Joku kirottu tikku oli mennyt renkaaseen eli vika löytyi kyllä

















Meinasin lopettaa jo onkimiset siihen, mutta kuitenkin päätin yrittää loppuun asti. Ja loppuun asti sain lahnoja. Valtaosa tarttui kun nosti siimaa heittoon. Rasittavia epeleitä. Kirret loistivat poissaolollaan. Itse asiassa 4 kpl näin reissun aikana saavan ja niistäkin yksi virvelillä kalastaneelle rokastamalla. Itse toki sain vielä sen pakollisen about 38cm taimenen joiden suhteen joku kirous leijuu yllä. Toinen virvelijanttereista sai ehkä nippanappa mitallisen ja todella kauniisti vapautti sen saatesanoilla, että kasvahan vielä. Kala oli vedessä käytännössä koko operaation ajan ja oli hyvä osoitus joillekkin tahoille, että kyllä ne haspelin syytäjätkin homman osaavat! Muutenkin oli todella mukavaa ja asiallista porukkaa kalassa eli paikkoja sekä kuulumisia vaihdeltiin.

Mutta omalta osalta tosiaan reissu palautti mp-kantaan. Eipähän siinä. Kun ei osaa, niin ei osaa. Seuraavaksi varmaan sitten lampihommia. Vissulta tilasin muuten viimeinkin ne nepparivapaat pöksyt ja eihän sitä tiedä jos vielä syysrauhoituksen jälkeen koettaisi onnea jossain taimen-kohteessa jos vaan kelit sen sallivat ja ne Ikonit siihen saapuvat

Balsamia haavoille

Vaikeaa on ollut tänä kesänä(kin) kalantulo. No eikun uutta matosta koukkuun ja Esalle soittoa, että millekkäs se näyttää tilanne Viannalla. Vettä oli kuulemma paljon ja ajattelinkin, että eipä tarvitse sitten kahlailla joten voisi käväistä. No vesi oli vähän tippunut ja pari kahluutestiä tein silläkin uhalla, että olin juuri jalat saanut parempaan kuntoon. Oli vaan virtaa liikaa niihin hommiin meikäläisen makuun ja onneksi kuitenkin säilyin kuivana koko reissun. Nyt odottelen sitten vastausta Visionilta jolta pyysin ohjeita kuinka saisin nepparivapaat Ikonit jolloin uskaltaisi kunnolla mennä virtahepona virrassa.

Sepäs näistä ainaisista kahlauksista ja palaillaan Esan purolle. Kalamiehiä oli yksi 12h lupalainen jolla näytti olevan sekä perho että haspelivälineet, kun saavuin paikalle aavistuksen ennen kello kuuttatoista. Lupien ostot ja perinteisesti vallilta syytämään. Lahnaa ja ahventa pukkaa ja pohjatärppejä. Tätä tuli tunti testailtua ja kuten aiemmin mainitsin, niin pari tunnustelua tein josko virran reunaan uskaltaisi kahlata. Ensimmäisen tunnin aikana alkoi myös satamaan vettä niin maan per..perusteellisesti. Samalla tuli myös iltaan tulevat kolme kalamiestä aloittelemaan ongintaansa. Kävin nauttimassa autolla operatiivisen oluen ja jatkoin siltamonttua kohti synkillä painoilla pupia ja kärjessä olevaa liitsiä syytäen. Ei sitten mitään ellei lasketa kirrepupan erehdyttämää "pientä" jigiä. Vähän pohdin jo, että onkohan mulla vaan liian pienet vehkeet, siis kalavehkeetkin

Sillan alapuolella vaihtelin tarjoiluiksi parit liitsit eli kärkeen mustaa oranssilla kuulalla ja ylemmäs valkeaa. Tarkoituksena oli valita yleiskäyttöisempää settiä jos sieltä taimentakin löytyisi. No taimenia ei löytynyt, mutta sähkölinjan yläpuolelta löytyi kirre jota pitkään luulin taimeneksi. Kala haaviin ilman suurempia sähläyksiä ja pieni Yes!-muotoinen tokaisu monien todella hiljaisten reissujen jälkeen. Tästä jatkoin alaspäin teemalla 90 astetta poikkivirtaan heittoja vapaalla uitolla siiman pituutta heittojen välillä pidentäen. Vissun Vibe 85 on kyllä ihana siima tuossa. Kyllä tykkään! Ja tällä yksinkertaiselle miehelle sopivalla yksinkertaisella tekniikalla sähkölinjan alta löytyi yksi ja vähän alempaa toinen peruspötkylä. Kaikki tulivat mustalla liitsillä. Lupa täynnä 3h kalastuksen jälkeen ja maakunnan mutkaisia teitä pitkin takaisin kotiin Pihkainmäkeen

Mukava oli saada kaloja vaikkeivat isoja olleetkaan. Viannan kaloiksi jopa vähän pieniä eli kilon molemmin puolin. Suht pirteitä kuitenkin vaikkei mitään huimia syöksyjä nähtykkään. Kuitenkin kun edellisestä istutuksesta oli kulunut jo kuukausi, niin ei voinut valittaa. Nyt on seuraavana vuorossa harrastusrintamalla sitten perinteinen sorsanmetsästyksen aloitus lauantaina Keiteleellä. Saapa nähdä onko piiput viileät. Yleensä ei kyllä ole ollut, mutta osumatarkkuus ei kyllä aivan huippua ole ollut joskin syömään on joka kerta päässyt ilman suhdetta 1 tavi - 1 sika. Ehkä pitäisi kuitenkin enemmän kuin kerran vuodessa ampua haulikolla eli käydä kiekkoja ampumassa pari kertaa treeniksi

Kalahommien jatkot on auki. Hyvin todennäköisesti nyt mennään kirre-voittoisissa hommissa syksyä eteenpäin. Ensi vuodelle jäi todella paljon petrattavaa taimenen onginnasta sekä reissujen tekemisestä ylipäätään. Mutta noistapa ei voi ketään syyttää vaan syypää laihoihin saaliisiin ja suht heikkoihin reissuihin löytyy aamulla vessassa hampaita pestessä vastapäiseltä seinältä

Mukava ahven piristi nihkeää lampi-reissua

Aloitettiin tämän kertainen kalareissu "esinäytöksellä", kun kävin sunnuntaina tytärtä noutaessa anopilta vilkaisemassa menomatkalla Varkauden Ämmänkoskea, jossa Bomanin poika kalastaa likimain jokapäivä. Oletin paikan olevan paljon pienimuotoisempi kuin se oli. Näytti kyllä sellaisella koskipätkälle, että jos patoluukut ovat sopivissa asennoissa, niin paljon on ison taimenen paikkoja ja niitä on sieltä kuulemma ajoittain saatukkin.

Mutta palataanpas tähän keikkaan eli aloiteltiin Bomanin kanssa lampihommia normaalia aiemmin kuin vuosi takaperin eli katselin juuri blogista, että silloin tuli käytyä syyskuun 8 päivä ensimmäistä kertaa. Se oli virhe se lähteä näin aikaiseen. Heinävedellä kodalla saalispäiväkirja näytti kaloja tulleen hyvin 10.7 asti (24.6-10.7 = 55kpl) ja sen jälkeen taisi olla tasan yksi kirre saatu merkintöjen mukaan. Ja samoissa tunnelmissa kalastelimme mekin (itse n. 6h ja Mika 4h). Yksi varma tärppi ja siinäpä ne mahdolliset kirre-havainnot. Ihan satavarmoja pintakäyntejäkään en ainakaan minä nähnyt vaikka vesimittaria olisi pinnassa ollut vaikka mitenkä ja paljon. Yritettiin pienillä perhoilla, isoilla perhoilla, pinnasta ja pohjasta.



Makkaratulia odotellessa reissulle tuli kuitenkin pienimuotoinen pelastus, kun oliivi liitsi erehdytti kovasti pientä kirreä muistuttavan eväkkään kiinni ja piti jo Mikalle hihkaista hätäpäissään, että haavia tänne. Lopulta sieltä paljastui kuitenkin ihan "pannukarkeaan" luokkaan kuuluva ahvenainen jolle meikäläisen digivaaka näytti painoa 535g. Eihän se mikään jättiläs ole, mutta taisi oma ennätykseni mennä uusiksi. Muistelen joskus polvenkorkuisena saaneen Utrianlahdelta kotipaikalta reilun 300g eväkkään ja pilkilläkin isommat, yllätys yllätys, ovat täkyni kiertäneet. Sinällään tämä sopi mukavasti erikoisten saaliiden tyyliin. Tälle kaudelle kiiski, simppu ja tuo ahven, pari kesää sitten made ja pari talvea sitten pilkkiliitsillä sorva. Ankeriaan kun vielä saisi...



Mutta joo...eipä jäänyt reissusta taaskaan hirveästi kertomista. Mukava oli kuitenkin ensimmäistä kertaa eläissään heittää kaksikätisellä perhovavalla ja muutaman kerran tapailla kuinka homma toimii. Varkauden ihme varta vasten otti setit mukaan joten kiitokset. Nyt pitää miettiä missä seuraavan kerran pyytäisi tyhjää. Heinävedelle on lammelle turha lähteä ennen tuoreempia eväkkäitä ja/tai vesi on viilennyt. Ehkä voisi yrittää reissun Konnekoskella käydä. Kahluupöksyjä en tälle kaudelle enää jalkaani laita joten se vähän nyt rajoittaa kalastuskohteita



Päivän huumoripläjäys oli kyllä kun ilmeisesti thaipoimijoita täynnä oleva rämisevä ja ryskävä Saab 9000 (eräät lähteet tietävät tämän kuitenkin olevan täydellinen henkilöauto) pyyhälsi ohi. Ei puuttunut kuin avoimesta takaikkunasta olisi pää työntynyt ulos saatesanoilla: "Kylä Lähtee!!!"

Olipas kapoinen "syönti-ikkuna"

Kylläpäs oli taas pelikaani turbiinissa jo ennen Viannankosken reissua. Esa oli Hujaselle soitellut, että kalalle voipi tulla ja keskenään saadaan olla, mutta vettä on sitten rannoille asti. Herkässä oli taas patovahdin liipasinsormi ollut. No kuitenkin päätettiin kalalle lähteä ja aamuvitoselta siimoja suoraksi uitella.

Mulla on kalustossa selkeä puute oikeasti synkän siiman osalta. Nyt kalastin sitten käytännössä Vissun Vibellä likimain koko luvan 1-3g mustikoilla, kun sain pidemmälle sillä tavalla siimat kuin vähemmän painottamalla Airflon fast interiä. Kuten Viannalla tapana, niin juoksutus oli taas Pielaveden puolelta eli patoluukkujen eteen ei yletetty kumpikaan kunnolla. Tosin kaloja löytyi laavun tasalta parit kappaleet virran reunasta ja todella lyhyt oli syöntiaika

Ne kalat vaan löytyivät "valitettavasti" Kiuruvetisen koskivesien selällään kellumisen mallisuorittajalle ja kuvassa perhoja lempipuskastaan repivälle eräänlaiseen kirrepupa muunnokseen. Ensin yksi ylös ja heti perään karkuutus puoli seiskan maissa. Yksi ilmeisesti kirre-karkuutus oli vielä tämän jälkeen jota itse epäilen ottipaikasta johtuen, mutta kaipa se on sankaria itseään uskottava. Tapsit pettivät. Alokasmaisia virheitä...















Omalta osaltani saalis oli (taas) lahnaa, ahventa ja särkeä. Nykyisin tuppaa joka reissu joku erikoisuus olemaan, niin tällä kertaa sain pelastettua vahingossa Hujasen supersynkän siiman kärjen joka oli painunut kiven koloon ja katkennut rannaristaan sitä pois repiessä. Kyllä oli mies tyytyväinen tästä. Olisi kirrenkin vielä oikein ihan vähän pyytäen antanut palkinnoksi jos vielä olisi saanut. No eipä tietenkään saanut. Varmaan uitteli pelkkiä mustikoita mokomakin hyväkäs!

Mutta joo. Eipä tässä nyt odotukset olleet kovin korkealla enää sen jälkeen, kun aamuöisen kissaviidakon läpi oli maakuntien mutkaisilta teiltä päässyt koskelle. Luvassa oli 6h syytämistä kivivallilta jolla en muista koskaan olleen noin paljoa vettä omilla reissuilla. Alaosa koskesta samoin kuin siltamonttu saivat jäädä rauhaan ja kahlaamaan ei ollut mitään asiaa, ei edes Hujasella. Mutta mutta...samoissa kovin mollivoittoisissa sävelissä kausi jatkuu. Heinäkuun loppuun sumariajoista taitaa saldo olla 5kpl kirrejä ja 4kpl mittataimenia. Reissuja kuitenkin ihan kohtuullisesti takana. Nyt on kuitenkin katse reilun viikon päähän Äyskoskelle. Sitä ennen tosin pitää pari päivää ensin köllötellä Tampereen kylpylässä ja Särkänniemessä perheen kanssa. Äsylle on jonkinlainen taktiikkakin mielessä. Se ei ole oletuksena mp reissu, mutta se on aika hyvä ja varma backup-pläni...

Sen verran vielä lopuksi Viannasta, että siellä ovat remontoineet turbiineja (ilmeisesti ei pelikaaneista johtuvista vaurioista) ja nyt on käsittääkseni kaksi kolmesta uudella tolalla. Esa kertoili, että oli remppamiehet todenneet, että mitenkähän sitä ensi kesänä ongitte, kun ovat huomattavasti tehokkaammat eli luvassa olisi siis kuivia aikoja patoluukkujen alapuolelle. No nämä asiat selvinnee, mutta remonttia siellä on tehty ja ilmeisesti jotain vaikutusta tällä tulenee olemaan tulevien kesien kalastukseen

Paluu arkeen

Huopanankoskelle oli tiistai-iltana suunta. Menomatkalla pyörähdin mummoa tervehtimässä Tervon palvelutalolla. Kovasti oli dementia tehnyt tehtäväänsä ja tällä vierailulla oli järkevät jutut kortilla. Koskelle ajellessa tuli sopivasti radiosta Viskarin hitiksi noussut Tuntematon Potilas, jonka hienoja sanoja tuli tällä kertaa kuunneltua hieman normaaliakin tarkemmin. No sepäs näistä, mutta ei ole tuo dementia kaunista katsottavaa rakkaalla ihmisellä jolta on kasvatuksensa saanut

Mutta palataanpa kalastusteknisiin kuvioihin ainakin toviksi. Iiro oli tulossa jälleen hieman myöhemmin koskelle joten kävin hakemassa lupani yssikseen vaille kuusi. Riitta kertoikin melkoisen esikuntakomppaniasta kuultua -tyyppisen tarinan, kun Kymöltä oli kuulemma saatu ja kolkattu sunnuntaina (ilmeisesti päivällä, koska yöllä olin itse siellä) karvan auki 7kg taimen. Oli joku Riitan tuttu nähnytkin kalan. No lukemat varmaan jossain vaiheessa tarkentuvat ja vaikka olisi vain puolet tuosta, niin onpa ollut komea eväkäs normaalisti siitä 45 +-5cm eväleikatusta koostuvalle kohteelle. Jatketaan kuitenkin nyt Huopanalla eli koskihan oli tupaten täyteen varattu, mutta kuitenkin varsin kivasti sieltä tilaa löytyi onkia.












Aloittelin onginnat torikosken loppuliu'usta jossa morjesteltiin tutun oloiselle kaverille kosken yli. Viime kesänä Kellankoskella ollut etelä-suomalainen kaveri oli kyseessä. Alunperin oli tarkoitus mennä kuninkaan väylään, mutta sinne painui "nenäni edestä" kolmen kalamiehen seurue joten oli jäätävä ylempiin kosken osiin. Torikosken loppuliuku ei siinä vaiheessa tarjonnut kuin niitä särkiä joita tuli taas paljon pitkin koskea ja jos mahdollista, niin osa alkoi olla jo pikkulahnan kokoisia. Etenkin tuplatärppinä säikäyttivät kivasti

Loppuliu'un kalastuksen jälkeen lähdin pinturoimaan Riuttakoskeen harjuksen toivossa. Ei tulosta. Iiro saapui paikalle ja siinä kahvit nappailtiin ja samalla Huopanan veteraanikävijää joka oli tuttu parin kesän takaa jututeltiin. Tämän jälkeen vaihdoinkin larva-setit joilla kalastin likimain koko loppuajan. Omalta osalta kalastus tuotti jälleen kerran pari kolmekymppistä taimenta Kuninkaanväylän sillan alapuolelta joita tunnun saavan kyllä mukavasti ja yhden karkuutin. Kuninkaanväylässä karkuutin yläosissa mielenkiintoisen tapauksen. Tuntui tärppi ja vapa pystyyn. Samalla siima lähtee liikkumaan sivuittain muutamia metriä ja tuntui tiukalle ja sitten irti. Mikä lie sitten ollut. Tätä piti miettiä lokin kanssa kimpassa vanhalla sillalla ja varovan melankolisesti jopa tapailla hyräillen hiljaa Junnu Vainion Albatrossia. Lokki kertoi mielipiteensä hyppäämällä välittömästä lentoon. Ei jatkoon!















Eräs nuorempi kalamies sai illan aikana ainakin kolme mitallista ja karkuutti pari isompaa kalaa. Joskin hän jäi kalaan, niin en tiedä lopullista saldoa. Reissun alussa moikkailtu huivipäinen "pupamies" sai paremman tuntuisen kalan kiinni Kuninkaan väylän alaosasta ja erinäisten seikkailujen jälkeen haavitsin tämän kaverina. Eväleikatulla oli pituutta ihan muikeat 51cm. Iiro karvasi samoilta sijoilta 46cm eväleikatun #16 Jyhiksellä. Evästauolla väisteltyjen lepakkojen jälkeen itse sain Torikosken loppuliu'usta ~30cm harjuksen. Vähän yli kolme oli 9 tuntia kalastusta takana ja haalarit vaihteeksi puolillaan vettä könyämisten ansiosta sekä palelsi jo aika mukavasti olon ollen samalla epämukava. Jouti kotiin nuolemaan haavojaan. Siinä kahlureita pois ottaessa Iiro kurvasi rehvakkaasti mersulla paikalle ja ilme paljasti välittömästi jotain tapahtuneen. Sieltä oli Torikosken alaosista larvaan tärpännyt mojova mölli, joka oli kiskaissut pohjasiimoille heti kättelyssä. Kuitenkin vielä jäi Iirolta 60cm rikkomatta tämän vapautensa saaneen lihavan kalan ollessa 57cm. Mutta kyllä se tuo velipoika silti pieksee nykyään reissusta toiseen ihan satanolla. Pakko se vaan on tunnustaa...

Semmosta settiä. Paluu arkeen kahden mittakalallisen reissun jälkeen. Tai no olihan tuo harri ehkä mitallinen mutta silti. Jotenkin täytyy sanoa, että aavistuksen alkanut tympiä tuo larvastelu. Kahdestakin syystä, tai no ehkä useammastakin, mutta ainakin käsi siinä kipeytyy ja joutuu kahlaamaan elukkana. Ei kiva. Todella tehokasta se kyllä on etenkin niillä ketkä sen hallitsevat hyvin. Itsellä on perisyntinä uitella toukkia vähän liian pitkillä siimoilla, kun haluaa minimoida sitä kahlausta. Streamerilla kalastin reissun lopussa about tunnin verran ja olihan se vaihteluna mukavaa ja tuo vissun vibe on ihana siima roimia kalajäljitelmää virtaan. Saaliiksi tästä jäi kuitenkin ainoastaan yksi tukistus Riuttakoskesta ja roiskaisu perään, kun uitin saman kohdan uudelleen

Nyt on sitten pari viikkoa Äyskosken lupavuorokauteen. Saapa nähdä tuleeko ensi viikolla käytyä kalassa missään. Ehkä Esan purolla voisi pistäytyä jos sinne nyt saa lupia. Kovin on suosittu sekin paikka nykyisellään

Salamastartti Kymönkoskella

Näin se vaan kesälomakausi koetti toimistorotallekkin. Ja hetihän se kalalle teki mieli vaikka tiedossa oli jo tulevan tiistain Huopanan reissu Iiron kanssa. Kohteen kanssa oli taas melkoista arpomista, mutta lopulta valinta osui Kymönkoskeen ja valintaa helpotti Viannankosken täysi varauskirja. Varasin siis luvat klo 23-05 ja kuulosti, että saan yksin yön kalastaa ja näin kävikin. Menomatkalla aiheutti hämmennystä Kymönkosken tiellä ollut väen paljous Myllytupa nimisen pienen kahvilan kulmilla. Ukkoa ja akkaa oli kuin elon pelissä. Tulomatkalla tämä selvisi eli bongasin kyltin Traktori jazzit. Kuulostaapa nimittäin todella koboltin kovilta kinkereiltä. Ilmeisesti kuitenkin sitä olivat jos vertasi siihen miten paljon taksia suihki Kymönkosken sillan yli alkuyöstä

Saavuin koskelle ja siellä oli lopettelemassa pari pääkaupunkiseudun perhokalastajaa ja yksi virvelivälinein kalastava edelleen pommitti koskea. Minulle jäi hieman epäselväksi mitä nämä mukavan tuntuiset etelä-suomen kaverit olivat koskelta saaneet, mutta ilmeisesti ei mitään isompaa. Heikkoa ilmeisesti oli syönti ollut. Joitain kaloja oli kuulemma ilmassa näkynyt. Itsellä sen sijaan oli askelmerkit selvät eli larvastellen aloitin laavun rannan kuohuista. Ja nytpä ei kauaa nokka tohissut, kun samainen oranssikuulainen pupa jolla sain Huopanan pari taimenta tartutti nyt kalan. Olin ajoittain vähän lirissä ko. kaverin kanssa, mutta lopulta sain 47cm eväleikattua veijaria haaviin ja pääsin testamaan Rialinnan pojilta ostettua uutta pappia. Hyvin pakeni taju eväkkäästä. Eli näytti varsin lupaavalta, kun alle vartti kalastusta ja ensimmäinen kala ylhäällä.



Virvelimies lopetti samaan aikaan kun sain kalan eli loppuyö oli sitten kalastusta loistavassa seurassa. Kalastus oli kyllä mukavaa koko loppuluvan, mutta koski oli täysin mykkä. Ei pintomisia, ei hyppyjä, ei tärppejä. Ei kerrassa mitään. Pimeimmän ajan heitin mustaa streameria, mutta larvastelin myös paljon. Niskaa pommitin myös pinturi-pupa yhdistelmällä. Koko loppuluvasta oli ainoat tapahtumat niskalta saatu pieni hauki sekä sillan alta simppu rokastamalla. Hyvä oli reissun alku, mutta kovin hiljaista oli sen jälkeen.

Mutta nyt odotellaankin sitten jo tiistai-yötä ja Huopanankoskea. Ennen sitä voisi kelloa katsoen lainata roudasta rospuuttoon -pätkää toteamalla: "Nyt jos koskaan, Kirsti. Varttitunniksi voisin kallistaa pääni vaikka siihen sohvalle ja vetää pikkusen henkeä ennenkuin jatkan. Älä sano mitään, kyllä minä tiiän perkele!"

Yö Huopanalla

Iiro soitteli alkuviikosta ja alkoi leuhottamaan kalalle lähdöstä. Pienien selvitysten jälkeen homma onnistui ja sain varattua viimeisen luvan Huopanalle ja samalla sovittiin, että muksut menee yökyläilemään ukkinsa luokse. Kelit eivät kalastuksellisesti mitään parasta luvanneet. Helteet olivat nostaneet vedenlämpötilaa ja se kuului Huopanalla alakosken leidien toisille virran yli huutelun mukaan olevan 24 astetta ja kioskin setä kertoi yöllä lämpötilaksi 23. Oli muuten aika perinteisiä huippujätkä on huippujätkä -juttuja, kun kävivät parin paikallisen kossin kanssa rupattelemassa. Muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kaveri muisti muutaman kerran julistaa saavansa aina ruokakalan koskesta ja saavansa vain istareita. No mikäpäs se siinä, toiset ne vaan osaa.

Palataanpas taas aiheeseen eli Riitalta hain omani ja Iiron luvat. Riitta jo vähän varoitteli, että hiljaista saattaa pidellä helteitten takia. Ja eipä tuosta reissusta nyt mitään ilotulitusta tullutkaan. Jotain tapahtumia kuitenkin. Eli ajelin kasailemaan vermeitä ja ruokailemaan sillä aikaa kun Keiteleen Luigi jäi kotiinsa huuhtomaan muniaan. Kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut, niin kävin hieman larvastelemassa Torikoskea ristiin rastiin kevennetyssä varustuksessa eli shortseissa. Sillä pistolla jo selvisi, että virta on likimain puolillaan särkeä. Ja seassa isoakin sellaista (ei kuvassa). Sitä tuli koko reissun ajan ihan jokapaikasta. Niin kovimmista kuohuista kuin miedommastakin virrasta.















Iiron tultua alettiin tosissaan onkimaan klo 20-21 välillä ja painettiin sitä rataa aamukolmeen asti. Koskella oli porukkaa aika reilusti etenkin Kuninkaanväylän alaosissa. Keskityttiin omassa kalastuksessamme pitkälti Torikoskeen ja larvasteluun. Larvastelu oli ok, Torikoski tällä kertaa oli sitten väärä valinta. Sen sijaan alhaalta nuoret kuopiolaiset kalamiehet saivat muutamia varsin mukavia kaloja. Eihän se ollut ihme, sillä olihan mukana menossa monilla forumeilla näytillä olleen Äsyltä saadun kirkkaan 70cm saamamies. Voisi jopa sanoa, että mr SuurTaimaani. Erittäin mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä olivat ja tosiaan joitakin +50cm kaloja saivat. Taisi isoin olla 56-57cm. Alkuillasta yksi heistä sai myös 51cm kirkkaan ehjäeväisen kalan Saarensalmen alaosista jonka myöhemmin Iiro löysi kuolleena. Lämmin vesi ei ole hyvä juttu. Omaa 19.7 olevaa Huopanan lupaa on harkittava kyllä pari kertaa jos kelit jatkuvat tällaisina.



Tosiaan alkuyön saldo oli meillä Iiron kanssa varsin laiha. Noin miljoona särkeä ja joitain salakoita, allekirjoittaneen about 28cm harjus caddiksella Riuttakoskesta sekä toooooodella perinteinen n. 35cm taimen Kuninkaanväylästä kuulapupalla. Lienenkö ollut yön ainut kuka sai alamitta-tanelin. Etenkin Torikoski oli täysin mykkä. Iiro sai jossain kohti koskea mittakalan hyppäämään surffiin, mutta tässäpä oli meidän tapahtumat ennenkuin lähdettiin possuvartaita paistelemaan. Pitää kuitenkin todeta, että se mikä oli mukava yllätys alkuillasta oli, että kävin kalastamassa Saarensalmen ensimmäistä kertaa. Luulin sitä paljon pienemmäksi puroksi, mutta siellähän oli mukavia paikkoja. Vettäkin oli ihan tarpeeksi ja kahlureihinkin tuli siellä hörpättyä. Alla on myös kuva mitä siitä seuraa allekirjoittaneen tapauksessa, kun vesi ja neopreeni ovat sekaisin pöksyissä.















No ruokailun jälkeen Iiro päätti mennä näkemään unia misseistä (ei kai kiekkoilijat muista näe) ja itse ajelin vielä Kuninkaanväylän kulmille, kun pinturivapa oli siellä odottelemassa. Kävin sillalta katselemassa ja kuulin, että oli juuri saatu +50cm kala ja hyvä eväkäs oli surffista hypännyt ohi. Päätin käydä kalastamassa Kuninkaanväylän kuohun josta sain kolmevitosen aiemmin. Samoista kuohuista napsahti nytkin ja tulihan se mittataimen viimein sekä pääsi edes vähän väsyttelyn makuun. 44cm eväleikattu antautui haaviin ja pääsi ruokapöytään. Samalla oli hyvä lopettaa kalastukset ja lähteä ajelemaan Keiteleelle jossa ehdin 2h torkahtaa ennenkuin porukat palasivat mökiltä ja oli aamupalan jälkeen aika lähteä kohti kotia.

Meinasi tosiaan olla Ismo-pojalla aika iso apina jo selässä mitallisten kalojen saannin suhteen. Onneksi nyt jotain tuli vaikkei mitään röytämistä ollutkaan. Tällä keikalla tuli myös opittua paljon Huopanan kalastuksesta. Lisäksi reissu osoitti ainakin omalta osaltani sen, että vireystaso ja jaksaminen on ihan toista, kun ei ole niitä muutamaa keskihölmöä mukana. Nyt on pari viikkoa oltu absolutisti-linjalla toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella. Irtisanomisaika tosin on tarvittaessa lyhyt. Kumman paljon virkeämpi sitä ihminen on ja kalastaakin jaksaa paljon paremmin. Mutta nyt tosiaan odotellaan saako Pode kaiveltua kaloja päivällä vielä ylös ja mietittävä seuraavia reissuja. Jos jokin on varmaa, niin vaivalla täyttämäni liitsirasia kirrejen ongintaa varten tarvitsee uusintakierroksen. Aika kivasti lähti värit ainakin pinkeistä, kun pääsi vesi rasiaan. Pitäisi varmaan hommata vedenpitävä malli...

Kylläpäs tämä nyt on vaikeata

Nyt piti olla askelmerkit kohdallaan, kun oli aamuneljältä alkava lupa Viannalla ja sieltä oli aiemmin kovin jo taimentakin saatu. Kovasti mielessäni jo kaloja väsyttelin, kun väistelin kissoja ja jäniksiä maakunnan mutkaisilla hiekkateillä aamukolmen maissa. Mukaan kalalle oli tulossa myös kesäparran kasvattanut kahlaushirmu Hujanen

Koskella olikin jo sitten tuttu mies vastassa eli Hannu oli Karttulasta jo kalalle tullut puolille öin ja yhden paremman kirren saanut. No eikun nopeasti vaan koskea kohten ja kahlaamaan pelipaikoille. Virta oli omaan makuuni hieman liian kova kahlaukseen luukkujen lähelle keskempää ja lipallekkin pääsin kastelemalla itseni. No tapahtumia heti aamusta oli myös kalojen muodossa. Hujanen sai hyvässä lihassa olleen 46cm taimenen luukuilta ja miljoona säynettä, kuhan ja mitä lie vielä. Muikkukin löytyi kavalkadista. Itsellä oli kanssa aamun saldona pari alamittaista taimenta, n. 35cm kuha, säyneitä, lahna, ahvenia, särki ja kalastuksen kruunasi kiiski















Aamukutoselta paikalle saapui myös SM-liigassa linjatuomarina viilettävä perhomies, joka kaivoi patoluukuilta nelikymppisen kuhan ja haastoi kahlausinnossaan Kiuruveden ihmeen. Jotain muutakin pienempää kalaa hänellä näkyi vavan kulmakertoimen perusteella aina tasaisin ajoin olevan kiinni. Hannu pinturoi vallin edustaa josta joitain pienempiä taimenia kävi katsomassa perhoa, mutta kiinni asti eivät tainneet ottaa. Perhojakin jätettiin Hujasen kanssa varmaan yhteensä 30kpl Viannan aina niin ihaniin kivikoihin

On tämä kausi vaan ollut todellakin vaikea. Ei nyt edes rouva Fortuna tarjoile osumia. Nyt piti kellonajan olla sopiva ja tuli keskityttyä onkimaan se 6h suht täysillä. Silti ei havaintoakaan paremmista kaloista. Perjantaina oli kuulemma laitettu kalaa reilusti koskeen sisältäen 4kg möykkyjäkin, mutta näitä istukkaita ei juurikaan ollut saatu. Liekkö sitten vedenlämmöllä ollut osuutta asiaan. Esan mukaan lämpötila oli pikkasen rapiat 23 astetta ja kirrejä oltiin nähty uivan parvessa ilman suurempia ottihaluja. Koskella oli ollut pienimuotoinen vaaratilannekkin, kun oli automaattiluukut sekoilleet auki-kiinni-auki ja yksi kalamies oli käynyt uimasilleen. Toivottavasti nuo eivät toistu. Aika ikävä tilanne olisi jos luukku avautuisi heti kun sireeni soi. Aatteleppa ite, aatteleppa omalle kohallesi! Mutta onneksi oli kuitenkin mukava tulla mp-reissusta kotiin, kun kaksi koiraa oli oksentaneet kolmeen huoneeseen ja kolmas oli p#skonut tytön matolle. Sopii hyvin tämän kesän tyyliin. Toivottavasti suunta kuitenkin kääntyisi positiivisemmaksi viimeistään 19 päivä Huopanalla