Äyskoski

Korhosen Jannen kanssa viime suvena heitettiin pari varsin onnistunutta reissua. Toinen oli Juhannuksena Viannalle josta saatiin +50cm taimenet sekä kirjoja. Toinen tehtiin suurelle Kangaslammelle josta myös kirjolohia useampi käytettiin haavissa. Tällä kertaa meillä oli alkuperäinen idea lähteä Kermankoskelle, mutta suunta vaihtuikin Tervoon. Janne oli neuvotellut meille ilta-yö luvan Äyskoskelle ja mikäpäs siinä, kun meikäläinen sitoi perhoja vastineeksi luvan maksusta eli vaihdantataloutta parhaimmillaan. Kotinurkille on kyllä muutenkin aina mukava mennä. Matkaakin paljon vähemmän kuin Heinävedelle. Mummon kuoleman jälkeen Tervossa on tullut käytyä enää kovin harvakseltaan ja nyt sattui sopivasti haudoilla käyntikin, kun äidillä olisi tänään ollut 57v syntymäpäivän ellei 18 vuotta sitten olisi viina vienyt. Salakavala aine ja etenkin naisväelle joiden kroppa isolla kädellä mukin ottamista ei kestä kuin miehillä

Mutta sepäs siitä ja kalalle. Ajeltiin autot Patolan raunioille parkkiin. Vanha rakennus jossa tuli yövyttyä kalastusleirillä joskus 80-luvulla oli poissa ja tilalle oli uuden rakennuksen/rakennuksien perustukset ilmestyneet.  Laiteltiin setit kasaan ja aloittelin itse kosken yläosissa surffilaudalla tutkailemaan nouseeko siihen taimenta. Ei noussut. Vaihto Lohimaan puolelle rantaa ja isohkoa tinseliä haulin kanssa kiinni. Sitä kovaan virtaan syytämällä vapa notkahti painokkaasti ja annoin painetta kalalle enemmän kuin varmaan koskaan aiemmin. Varsin nopeasti sain koskessa viihtyneen tummahkon pitkällä koukkuleualla varustetun taimenen haaviin ja tarkistusmittaus kalan rauhoituttua osoitti oman ennätyksen syntyneen ja kalalla oli mittaa 60cm ja muutama milli päälle. Kuvauksesta ei tullut mitään ja siinä on mulla opettelemista vielä, mutta onneksi oli kaveri näkemässä joten kalajutun piikkiin ei mene



Sitten vaihdeltiinkin alempiin osiin koskea ja sieltä Janne streamerilla pari 45cm taimenta sai. Lisäksi isomman kalan pintomisen bongasi rannassa. Itsellä ei mitään havaintoa kaloista. Myöhemmin palailtiin vielä yläkoskelle ja joskus about klo 23 meinasi vapa lähteä käsistä samoissa paikoissa mistä sain reissun alussa kalan. Kahlasin puolijuoksua ja sain kalan pois kovasta virrasta ja suht nopeasti lähelle haavia. Kättä haaville viedessä irtosi tinseli ja kuului aika painokas perkele. Pyrstön näin ja sellainen 60cm +-5cm oli tämäkin veijari. Hieno kokemus oli päästä pitelemään, kiitos tästä



Sittemmin ei sitten kaloista ollut havaintoja vavan päässä eikä oikein näköhavaintojakaan. Itse lopetin 8h kalastuksen jälkeen klo 02 ja Janne jäi vielä yhden laskun tekemään. Siellä oli kuulemma vielä yksi 45cm tullut ja vapa poikki. Nooh..tapahtumaa, tapahtumaa..

Hieno reissu, hieno koski, hienot kalat. Meidän lisäksi kolme kalamiestä. Pitäisi yrittää käydä tuolla Äyskoskella kyllä enemmän noita iltalupia heittämässä jotta tulisi virta vähän tutummaksi. Saa nyt nähdä minne seuraavaksi. Se Kermankoski ainakin jäi vielä odottamaan omalta osalta ensireissuaan. Mukava oli nähdä, että jaksaa kevyesti 8h kahlata ja kalastaa, kun oluet on vaihtuneet kylmälaukussa light-limppareihin. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilinen kyllä aavistuksen painaa nyt jaloissa. Harjoituksen puutetta kahlauksessa, sanoisin...

Helle, tuo jokakesäinen vitsaus

Niin se vaan helle taas tuli. En fanita kympillä, ei voi mitään. Tulevalla viikolla alkaisi kesäloma ja vahvasti näyttää taas sille, että kun koskikalalle ehkä ennättäisi paremmin, niin vesien lämmöt on taas kaakossa. No ei auta itku markkinoilla, sillä tätähän se suomen heinäkuu aina on. Nyt oli äkkiä käytävä nopea reissu ennen pahempien kelien alkamista, että edes vähän ehtii kalastaa jos helteet pitkäänkin jatkuvat

Esan purolla siis taas kerran aamuvitoselta. Yksin kalassa, aika luksusta. Vettä oli mennessä varsin mukavasti. Edellisestä kirjojen istutuksesta pidempi aika joten helppoja kaloja ei ollut luvassa nytkään, kun viimeksikin jo oli tiukassa. Lisäksi luukkuja vekslattu edestakaisin. Mutta mies koskeen ja hyville pelipaikoille kahlaten kalaan. Keskeltä koskea muutama n. 35cm eväleikattu taimen kävi morjestamassa. Yksi isompi lahna säikäytti myös kovemmassa virrassa. Kuhia ei näkynyt. Tarina kuitenkin kertoi n. 3kg kuhasta viime päiviltä...



Alhaalla kävin, ei mitään. Takaisin luukuille ja automaatilla meni luukkua kiinni. Alkoikin vesi olla sitten aika vähissä. Hujasmaisesti kahlasin pitkälle kohti keskipilaria ja siitä sainkin heti kalan larvastelemalla kiinni. Aivan täyttä varmuutta siitä ei mulle jäänyt ennenkuin se metri pari ennen haavia väsyttelyn jälkeen perkeleiden kera karkasi. Spurtit viittasivat kirreen, taimen se ei ollut. Kuitenkin heti perään sain lahnan suustaan kiinni keskeltä kovinta virtaa joten saattoihan se sellainenkin olla, määppä tiijä



Neljän ja puolen tunnin kalastuksen jälkeen piisasi ja kesän ensimmäinen mp oli taputeltu. Mutta eipä siinä, vapa oli mutkalla ja aika montaa lajia ehti tänäänkin näkemään. Meikäläiselle harvinaisempi saalis eli säyne myös eksyi siiman päähän. Jostain syystä ne kiertää meikäläisen perhot samoin kuin hauet Viannalla. Se tosin nyt ei suuri vahinko ole...




Ensi viikolla olisi tarkoitus jonnekkin yökalaan lähteä. Saa nyt nähdä minne. Ihan älyttömällä helteellä pitää kyllä passailla. Toivottavasti nyt kalamiehet muistavat jättää vavat rauhaan jos vesien lämpötila nousee paljon. Ollaan taas siellä kuuluisan kaksinaismoralismin alkulähteillä jos koskessa on vesi +25 ja kalastellaan c&r. Toki vesien lämmöt ei vielä kaakossa ole, mutta hyvä muistaa tuo...

Pikapisto

Kalakuumetta pukkasi ja näköjään Viannankoski on profiloitunut nopeiden pistojen vakiokohteeksi. Siispä sinne. 3.45 soi kello ja silmäpussit oli kuin Jari Porttilalla. No ei auta, kun pirullinen kiire oli vielä töihinkin ehtiä. Hässäkkää puskee ennen lomia ja verenpaineet kaakossa. Mielessä pyörii lähinnä Lidlin mainos: "Miksi tehdä muuta kun voi grillata"

Kello 05 olin kosken rannalla ja vesi oli noussut luukkujen aukaisun myötä verrattuna siihen mitä tilanne oli lupia soittaessa. Juoksutus oli kuitenkin tasaisempaa kuin Juhannuksena joten keskelle pääsi kahlaamaan. Paikalla oli myös yksi yön kalastanut virvelimies. Kirre oli karannut likimain haavista, haukia, lahnoja ja pieniä taimenia pääosin ollut saalis. Edellisenä päivänä mainittavat kalat oli yhteen kirjoloheen jäänyt. Ei mitään hirveää rytkettä. Mutta mikä mukavinta. niin sain aamun yksin kalastella ja oli odotukset korkealla vavan taipumisesta, kun pääsin vielä kahlaten hyville pelipaikoille

Mutta eipä taipunut Hardy. Ahventa pukkasi pirusti ja pari pientä taimenta. Kuitenkin todella hyvin pääsi kalastamaan kaikki paikat ja juoksutusluukkujen väliin jäi erittäin herkullisen oloinen "rajavirta" jota äärettömän pitkillä siivuilla leijuttelin. Joskin tuloksetta. Ehkäpä juoksutuksen isonnuttua kalat olivat painuneet alas...



No eipä olleet. Sekin tuli käytyä testaamassa suht huolellisesti. Töihin alkoi jo kiire olla, mutta ajattelin vielä kopaista patoluukuilta Maaningan puolelta paikasta josta normaalista kahlataan lipalle. Siinä on aina ohivirtaus luukulta ja viime kesänä yhden reissun pelastikin korkealla vedellä. Ja niin teki nytkin kun sain vielä nappiheiton melkein luukkuun kiinni padon seinämää ryystäen ja karvan yli 2kg kirbelssoni sieltä haaviin jonkinlaisen tangon jälkeen taipui. 4h kalastuksen jälkeen nokka kohti Microtekniaa palkkatöihin. Olisi ollut mukava kyllä lupa loppuunkin kalastella



Noh, nyt vielä viikko töissä ja sitten lomalle. Jospa olisi aikaa kalastella paremmin ja toivottavasti ihan älyttömäksi ei sitten helteet ylly. Tosin lomaksi vaimo on keksinyt jo kaikkea kivaa kuten mm. 40m2 olohuone-keittiö-eteinen kompleksin sisäkaton levytystä..vapisen innosta!

Juhannuskalat

Piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa ehti kalalle juhannuspäivän aamuna. Viannalle oli helppo lähteä tutuille mestoille ja eipä tuo ruokakalakaan olisi harmittanut. Kauden kolmatta reissua pukkasi siis ja taas kerran on sanottava, että kyllä suomalainen aamu on kaunis ja taianomainen. Ja pirun kylmä! +1 oli lämmintä. Aamun erikoisuutena oli Tuovilanlahdessa ilmeisesti juhannuspirskeistä kotiutuva nuori neitokainen joka moikkasi iloisesti ohi ajaessani. 15 vuotta sitten olisi jarrut mennyt pohjaan, peruutus, ikkuna auki, kulmakarvaa ylös, paras Frendien Joey hymy ja kysymys: "mitä sinulle kuuluu?". No nyt ei ehtinyt hameväen perään ilakoimaan, kun kalalle piti päästä

Pieni ylläri oli, että kalassa oli jo yksi mies, kun vitoselta olin koskella. Vesitilanne oli kohtuullinen, ei mikään nappi, mutta ihan jees. Pikkasen olisi saanut vähemmän mun makuun olla jotta keskelle olisi viitsinyt kahlausta yrittää. Ahventa oli tullut koskeen älyttömästi ja niitä oli kiinni koko ajan. Ilmeisesti vihernieriät oli seuranneet niitä ja jotkut valopäät oli 4kpl jättäneet rannalle mätänemään. Heikkisen Kalle, sähkövoimatekniikan opettaja amiksella, olisi sanonut takavuosina, että "jumaliste minä mukutan teidät sinisiksi" jos olisi tuon nähnyt. Esan kanssa olimme yhtämieltä, että joko hauet vapautetaan tai sitten otetaan ruokakaloiksi. Tappamisen huvista niitä ei pidä listiä. Niille on oma paikkansa luonnon kiertokulussa ja meidän kalamiesten tulisi muistaa kunnioittaa tätä.













No kalan makuunkin pääsin, kun parkkipaikan alapuolisesta kovasta virrasta sain peruskirren haaviin mustalla liitsillä. Muuten ei ollut havaintoa kuin ahvenista. Ronkin siltamonttua, kahlailin maantiesillan pilarille sekä kalastelin alaosan, mutta sieltä ei mitään. Virvelikaveri oli yön kalastanut 01 alkaen ja hiljaista oli pidellyt. Pari perus n. 35-40cm taimenta oli saanut ja joku parempi kiinni. Lisäksi hänelle komia n. 2kg hauki patoluukuilta aamulla.

Kolmas kalamieskin ehti välissä saapua ja ilmeisesti taimenen penikan käytti ylhäällä sillan alla. Itse sain toisen kirren samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisen ja sittenhän se lupa olikin täynnä. Oma periaate on, että en lisälupia osta kuin erikoispoikkeuksena, eikä yleensä ole tarvekkaan ja Esa ei kirjojen c&r kalastuksesta pidä joten kotiinpa siitä jouti kasin maissa ajamaan. En kyllä minäkään suurin kirbelssonien c&r rintaman kärkimies ole. Vähän monisyinen juttu ja eiköhän tuosta liene väännetty tarpeeksi. Kuitenkin itse kun vieraana on koskella, niin kohteliaisiin tapoihin kuuluu kunnioittaa järjestävän tahon toiveita kalastuksesta...












Semmosta settiä. Kolme reissua ja kaikilla saanut kalaa, jotain on pielessä siis. No eiköhän tilanne korjaudu seuraavalla kerralla. Tietäisi vaan milloin se on ja missä...

Niin joo ja kaloista ylipäätään, niin aika hiljaista oli Esan mukaan ollut niin kuha kuin taimen rintamallakin. Kylmä keli vaikuttaa. Pienempää taimenta oli noussut nyt koskeen ja sitä tullut. Lisäksi viime viikolla oli iso ankerias ollut kiinni, mutta karannut. Hrrr.....toivottavasti ei oman siiman päähän sellainen eksy ettei mene köntsät housuun!

Nykyaika, kiire, priorisointi..huoh sentäs

Blogi on ollut hiljainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kalalla käynyt lainkaan edellisen Viannan reissun jälkeen. Allekirjoittaneelle kesäkuu on aina kiireisin työkuukausi ja muut harrastukset sekä vaimon työvuorot vieneet peliaikaa ja ehkäpä jotain muita harrastuksia on tullut priorisoitua kalastuksen ohi. Pakko myös myöntää, että alamittasekoilu ei koskikalastuksen kiinnostavuutta omalta osaltani ole lisännyt. Mutta nyt sentäs juhannuspäivän aamuun on reissu Viannalle luvassa ja varattu. Saapa nähdä löytyykö kuhiakin jo koskesta. Tosin sitä ennen pitäisi kyllä yrittää jo käydä haukeakin uistelemassa. Kalapihvejä tekisi mieli ja vaaleampi kalakin välillä maistuisi...

Farssiksihan se menee

Enkä tarkoita nyt Plihalin tekemää maalia Kärppiä vastaan vaan tätä rumbaa jolla halutaan taimenen alamittaa laskea. Mikähän se meille suomalaisille on niin pirun vaikeaa ymmärtää kalakantojen huonoa tilaa joidenkin lajien osalta? Tosiasioiden ymmärtäminen ja oman toimintansa sopeuttaminen ei tarkoita samaa kuin kukkahattutäteily tai puiden halailu. Järkeä käteen lähimmäiset. Näitä miettiessä voi pieni ihminen ottaa kantaa vaikkapa nettiadressissa joka tuli itsekkin äsken allekirjoitettua: http://www.adressit.com/sano_ei_jarvitaimenen_alamitan_laskemiselle

Tästäkin huolimatta, niin mukavaa viikonloppua! Salakka-aika alkaa olla kohta puoliin jo käsillä...

Mahtavaa kevätkeliä

Pukkasi hienoa keväkeliä, kun lähdettiin Bomanin Mikan kanssa käymään Viannalla. Mikalle reissu oli ensimmäinen koskelle ja piti olla luvassa tapahtumarikasta meininkiä, koska kuuleman mukaan pääsiäisen alla oli kalaa laitettu. Mutta kuten usein ennenkin, niin toisin kävi. Ukkoa oli koskella aamun ollut ja ei kalaakaan ylös. Ja oli kalamiehiä iltapäivällekkin riittävästi. Tapahtumia oli ollut aamulla ylipäätään hyvin niukasti. Vesi oli laskenut edellisestä parin viikon takaisesta pistosta ja tarina tiesi kertoa, että kaloja oli jo päivää aiemmin saatu varsin alhaalta koskea.

No eipä siinä kuin ongelle kuitenkin ja patovallin edustan tsekkaus. Ei mitään. Eikä oikein muualtakaan iltapäivän alussa. Ilmeisesti sillan alla oli yksi kala käynyt kiinni ja tämmöisestä rupattelimme klo 16 maissa, kun makkaroita lämmiteltiin.















Makkaratulilta mentiin Mikan kanssa saunarantaan ja sieltä sain yhden kalan kaivettua ylös. Särkeä oli jo myös alaosilla ja melkoista mekkalaa piti lokit niitä jahdatessaan. Lisäksi joku parempi kala siellä vettäkin pärskäytti näyttävästi. Mutta siiman päähän ei tätä yhtä lukuunottamatta muita saatu.















Siltapilarilta saatiin virvelillä samoihin aikoihin toinen kala ja siinäpä ne päivän haavitsemiset sitten olikin. Perinteinen kuvio eli kalat viihtyivät varsin vähän aikaa ennenkuin painuivat järvelle tai laittoivat suun kiinni. Mutta hieno oli keli ulkoilla, ei voi valittaa. Ei kosken rannalla Mirkku motkottanut....

Ihastus ja mietteitä taimenen alamitasta

Viannankosken reissun jälkeen ei ole tullut kalassa käytyä. Nyt pääsiäisenä vähän himottanut jo, mutta paikat suht vähissä. Heinävedellä oli lammetkin jäässä ja Mikan mukana Ämmänkoskelle ei ollut nyt järkeä lähteä vierailijaksi. Pitänee katsoa jos Esalle soittelisi josko johonkin väliin sopisi. Helpot kalat ainakin on Viannalta ongittu pois jos uusia istutuksia ei ole tehty.

Sidoskelin tässä perhoja pitkin suomi-neitoa ja törmäsin yhteen itselleni uuteen malliin. Nyblomin kirjan J.P salakkaan. Se veikin sydämen vaikka ihan oikeita materiaaleja ei minulla ollutkaan kuten jääkarhua. Ja pyrstöön ja alussiipeen olisi saanut olla bucktailia jäykempänä matskuna, mutta valkoista uupui. Ylhäällä kuvassa kuitenkin oma räpellykseni. Resepti:

- koukku: fulling mill streamer #4
- pyrstö alhaalta ylös: helmiäsfläsä, kettu, hopeafläsä
- runko: icewing dubattuna
- siipi alhaalta ylös: alla kettu, punaista fläsää muutama suikale, uv-pearl ice wing, jotain sinikeltaista maagista fläsähärdelliä (etikettiä ei tallessa)
- pää: fly-rite puppelina

Mutta mennäänpä aidasta aidan seipääseen eli varovaisen diplomaattisesti on vähin tullut otettua kantaa tuohon taimenen alamitan nostoonkin. Tarkoitus ei ole ollut nousta kukkahattutädiksi vaan herätellä hieman, että ylipäätään kalastuksessa on aika paljon ristiriitoja. Ja kuten osuvasti eräässä face-to-face keskustelussa paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä todettiin, niin lopulta kalamiehet, niin verkkomiehet, uistelijat, virppamiehet koskilla ja perhokalastajat, ajavat lopulta lähinnä vaan omia etujaan ja turvaavat omaa kalastustaan. Niin ja onko se sitten väärin? Ehkä se on jos se tehdään unohtaen kalakantojen heikko happi.

Meikäläisestä ei mitään Jasperia saa enkä sellaiseksi haluakkaan, mutta minun ajatusmaailmaan ei vaan millään uppoa sivuuttaa sitä asiaa, että c&r kohteissa uhanalaisten kalalajien kalastaminen on hyvin kyseenalaista hommaa. Mutta se lienee kuitenkin nykymenossa se ehkä paras kompromissi kalakantojen hoidon silmin, kun totaalikielto tuskin lienee vaihtoehto ainakaan kovin monella kohteessa. Tulen varmasti itsekkin käymään näillä koskilla, sillä kyllä kalastuksesta sen verran tykkään.

Sivusta seuranneena ja tilastoista yms. ymmärtämättömänä sunnuntaikalastelijana näyttäisi kuitenkin ehkä se suurista suurin ongelma olevan tuolla järvialtailla. Verkotusta ja miksipä ei uisteluakin pitäisi ehdottomasti tiukasti rajoittaa reittivesillä joissa vaeltavaa järvitaimenta on, siis jos sitä enää on. Itselläni ei vaan usko riitä, että tämä tulee kalastuskuntien toimesta koskaan onnistumaan. Tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Siksi olisi valtion otettava nyt oikeasti sitä sankarin viittaa niskaan ja hoidettava asia. Alamitan nosto oli hyvä juttu, mutta lisätoimia tarvitaan. Järkeviä sellaisia ja niihin ei kuulu esimerkiksi täyskielto verkoille. Taisi se kuuluisa jalkaväenkenraalikin jo todeta aikanaan, että suomalaisia on johdettava edestä esimerkillään ja tässä sen johtajan kypärässä lukee MMM

Lyhyesti vielä tuosta ceeärrästä loppuun, niin itse vielä tuossa vuosi sitten ajattelin vaikkapa kirjolohen c&r kalastusta huonona juttuna. Nyt jos miettii, niin ehkä se ei ole huono juttu. Parempi juttu sekin on kuin kalastaa luonnontaimenta c&r sen uhanalaisuuden takia. Toivottavasti tänne pohjois-savoon löytyisi yrittäjiä jotka voisi vaikka sivubisneksinä pyörittää suuren Kangaslammen tapaisia kirrekohteita joissa voisi olla myös taimenta ja idea ei olisi onkia heti kaikkia pois istutuksesta vaan kalat ehtisivät oppia luonnonravinnolle ja niiden onkiminen ei sitten enää olekkaan ihan niin helppo jobi. Tuon lampikulttuurin nousua toivoisi suuresti sillä se kuitenkin tarjoaa mahdollisuutta moninaiseen onkimiseen pintaperhostuksesta lähtien ja on sitä kuuluisaa kestävää kalastusta

Mutta nää on näitä ja mennäänpä kesää kohti. Taidan itse veivata kohta Esan numeron ja kysellä sopiiko sinne Viannalle nyt pyhinä vai nou....

Mukava startti

Normaalisti on tullut keväällä käytyä yksi reissu aina pääsiäisenä Viannalla. Nyt kun "avajaiset" eivät ole kiinni enää Löytynlohen avauksesta, niin tällä kertaa ongelle päästiin jo Huhtikuun alussa. Itseltä olisi saattanut kinkerit mennä ohi, mutta Hujanen kutsui mukaan ja ainahan sitä kalalle joutaa jos muut aikataulut mätsäilee.

Luvassa oli siis suht vastaistutettujen kirjolohien ongintaa. Ei elämää suurempaa jutskaa, mutta ihan okei-hommaa kauden avaukseen. Esa kertoili, että myös isompaa taimenta oli saatu nyt lähipäivinä. Siis ihan nykymitat rikkovaa ja kalat oli silti saaneet jatkaa matkaansa. Kalastuskulttuurit ainakin koskivesillä hitaasti mutta varmasti muuttuvat ja taimenten osalta näin on varmasti hyvä. Kirjolohta oli sitten ongittu tiistaina isolla kädellä ja useita lupia kalastettu. Vähän kyllä omituiselle ajatukselle ainakin itselle tuntuisi onkia kolme lupaa = 60e putkeen, mutta eihän siinä. Ja se on nähty niin monena vuonna, että istarit ei pitkään koskessa keväällä viihdy joten suurempaa vahinkoa ei taida siinä tulla
















Hujasen ja allekirjoittaneen lisäksi koskella oli parin miehen seurue lisänään poika, joka otti ensimetrejään perhokalastuksessa. Oma näkemykseni on, että Vianta ei siihen kyllä paras paikka ole vaikka kalaa onkin kivasti. Tässä harrastuksen alkuvaiheessa olisi omasta mielestäni hyvä vaihtoehto, kun olisi kirrelampia joissa kunnolliset heittolaiturit. Saisi perushommia kuntoon ilman virran sekä mahdollisimman kahlauksen tuomaa haastetta ja oppisi näin tekniikoita rauhassa kuntoon.


Mutta se siitä ja pari sanaa kalastuksesta. Omalta osalta mukava startti, kun ehkä 10min ja ensimmäinen kirjo kivivallilta paiskoen haaviin. Sitten pitelikin hiljaista ellei yhtä virppamiehen kalaa lasketa. Hujanen karvasi pitkin koskia perinteiseen tyyliin, mutta kalat oli lujassa. Parin tunnin kalastuksen jälkeen kahlailin sillan keskipilarille ja Kiuruveden ihme tuli lirkkimään siltamonttua. Saikin siitä pari kalaa ja neuvoi samalla minulle miten se kuuluu kalastaa. Puolihuolimattomasti itsellekkin kala kiinni, mutta haavin vierestä karkuun. Väkäsetön koukku oli vääntynyt kiveen aiemmin enkä moista ollut huomannut. Oma moka.















Patovallilta löysin kuitenkin parit kalat, kun pääsi heittämään lähemmäs luukkuja. Pinkillä liitsillä, milläpä sitä muulla. Patolipalla tuli käytyä ja samalla uitua. Oli muuten pojat kylmää vettä. Kolmannen kalan (12h lupa) jälkeen olikin ohjelmassa pikaiset kuittailut Hujaselle, kun kerrankin oli vähemmän kalaa siinä vaiheessa ja Corollan nokka nopeasti Pihkainmäkeä kohti ja lämppärit täysille. Olihan se opettajamieskin sitten kalan vielä saanut ja yhden pudottanut joten tasapeliksi meni

Mut mut...mukava reissu uimista lukuunottamatta. Perussähläämiset sählätty kuten tuli nähtyä taas. Pitkän kahlaamisen jälkeen huomasi perukesiimarullan olevan auton kontissa ja perhot pohjassa. Nää on näitä. Mutta nyt osimoilleen kesää kohti ja toivottavasti tuuri olisi jatkossakin kohdillaan.

Viisi vuotta

Blogin synttäreitä siis vietellään, viisi vuotta kirjoittelua takana. Aloitin blogin kirjoittamisen idealla, että kirjoittelen kaikista kalareissuistani ja silloin ne koostuivat likimain pelkästään perhokalastuksesta ja enimmäkseen koskilla. Näin on tullut toimittua, mutta nykyään metsästys on tullut harrastuksiin ja pilkkimistä myös sekä kesäisin hauen uistelua. Koskikalastus ehkä vähentynyt ja nämä painotukset muuttuvat tässä elämän myötä aina suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin innokkaasti kirjolohipilkillä, mutta nyt ei kertaakaan talvella ja ahvenen onginta kiinnostaa enemmän. Samoin urheilu vie aika paljon peliaikaa kalastukselta, kun reikäpallon perässä tulee hötkellettyä 3-5 kertaa viikossa ja siihen päälle muutama kerta kuntosalilla.
















Mutta paljon mukavia tapahtumia on viiden vuoden aikana ollut. Hyvin paljon epäonnistuneita reissuja lähinnä omista mokista johtuen, mutta mukana myös onnistumisia. Mitään huippukalastajaa tai perhonsitojaa ei tässä ajassa ole tullut, eikä ehkä tarvekkaan. Näin iän lisääntyessä on oppinut jo ottamaan vähän rennommin ja keskittymään vain omiin tekemisiinsä ja kilpailuvietti vähentynyt. Luulin ikääntyessä tulevien juttujen olevan vaan tarua, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Sen on huomannut etenkin urheillessa, mutta myös mentaalipuolella kalastuksessa




























Ihan ilman konflikteja ei ole menty, mutta niistäkin selvitty ja tosiaan tärkein opetus on ollut itselle, että keskittyy vain ja ainoastaan omiin hommiinsa ja jokainen muu tehkööt ja kalastakoot miten lystää. Se on ollut hyvä linjaus mielestäni. Joskin tämän asennemuutoksen takia on tullut hiljennyttyä kovasti tuolla forumeilla ja muualla somessa kalastuksen suhteen. Se kun kovasti tunteita nostaa ja mielipiteitä on monia.


















Yksi iso ongelma on myös tullut ratkaistua tässä vuosien varrella eli neppariallergia. Se oli aika rasittava systeemi ennenkuin varmistui ja ostin Visionilta erikoisvalmisteiset housut. Mistään ihan pikkujutusta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä olin muutaman yön sairaalassa ihotautipolilla vaivan takia. Onneksi se on kuitenkin historiaa.













































Tästä blogin olemassaolon ajalta jos nostaa muutaman reissun tapetille jotka on erityisesti mieleen jääneet, niin pintaperhoilu reissu vappuna Iiron kanssa 2010, juhannuksen reissu Viannalle 2013 Korhosen Jannen kanssa sekä lampikeikat Bomanin Mikan kanssa. Näitä on aina mukava muistella!











































Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en tiedä. Tai no sen verran tiedän, että ensi keskiviikkona Viannalla perinteinen kauden avaus. Sen jälkeen on sitten epävarmaa. Yksi mikä kiinnostaisi kovasti, niin olisi haukea käydä Tervossa kotijärvellä matalasta lahukasta kokeilemassa surffilla. Se voisi olla mukavaa hommaa. Ainakin nuorena lipalla kalastaessa sai hyviä fiboja, kun näki vihernieriän aallon lähestyvän jo kaukaa uistinta.













































Mutta sepä näistä ja rapsaa Viannan kevätavauksesta keskiviikkona sekä kireitä siimoja kalamiehille suvelle 2014!!

Missä aurinko?

Kevättä puskee ja jäät lähtee. Mutta missä on aurinko joka toisi pilkkireissuille sen oikean fiiliksen? Mollukka on ollut hukassa ainakin omilta vähiltä reissuilta. Tänäänkin tuuli taas kuin vanhoissa Neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Ahvenkin oli hyvin valikoivalla otillaan. Yhdestä avannosta käytännössä karvan auki kilo assuja nousi jäälle. Mitenkään hampaat irvessä ei ole tullut panostettua vaan parin tunnin pistoja kauppareissulla. Yksi kunnollinen reissu pitäisi kuitenkin tehdä ennen kelien loppumista. Muutenhan tässä mennään vahvasti kohti avovesikautta ja pitäisi varmaan pirautella Vallan Esalle kysellen mitä kuuluu Viannankoskelle sekä onko "avajaisten" ajankohdasta tietoa...

Köyhänmiehen liitsi

Säännöllisin väliajoin kysellään ohjeita chenilleliitsin sitomiseen ja jottei aina tarvitse jatkossa samoja juttuja naputella, niin teenpä tästä lyhyen ohjeen. Saattaapa hyvinkin olla ensimmäinen ja viimeinen tämän tyylinen lisäys tänne blogiin. Tämä on siis tarkoitettu lähinnä vaikkapa ensimmäisiä kalastusperhoja sitovalle eikä missään nimessä kannata unohtaa runkohäkilöityjä yms. malleja liitseistä. Tässä esitelty on kehitetty nopeaksi ja edulliseksi sidottavaksi. Todistettavasti kalaa on saatu ja etenkin muut kuin allekirjoittanut. Mutta asiaan eli tarvikelistaus:

• koukku esim. Kamasan b170 tai b175
• kuula maun mukaan. Itse käytän volframikuulaa 3,8-4.0mm #8 koukussa
• Marabou
• Cactuschenille

Työvaiheet:

Kuula koukulle ja koukun pohjustus sidontalangalla

Otetaan nippu marabouta sormiin ja tasataan nippu saksilla tyvestä. Nippu asetetaan kiinni koukulle kuulan juureen ja sidontalangalla kiinni ja rungon "karkea tasoitus". Runkoon saa paksuutta ja halutessa lisäpainoa myös lyijylangalla

Seuraavaksi nyppäistään pyrstö haluttuun mittaan sormin. Toki voi asetella suoraankin koukulle oikeaan mittaan, mutta itse tulee tätä tyyliä käytettyä. Pyrstön pituus ja tuuheus on niitä asioita joita naapurin musti miettii munaskuitaan nuoleskellessa. Huom! PYRSTÖÄ EI SAKSITA

Chenille kiinni runkoon ja kierretään koukulle. Päättely piilosolmulla ja päälle tippa lakkaa. Ja eikun ongelle!

Pienellä treenillä näitä sitoo 30-40kpl tunnissa. Tässä vielä lopuksi listaus esimerkkinä tarvikkeista:

https://mistpool.com/product_info.php?products_id=1214

http://www.bogdangawlik.pl/index.php/cPath/322_146_147_406_408_342

https://mistpool.com/product_info.php?products_id=204

https://mistpool.com/product_info.php?products_id=148

Pilkillä käyty ja perhorasioita täytellään

Tänään tuli avattua pilkkikausikin viimein, kun keli oli plussalla ja muita aktiviteettaja ei ollut. Kävin Syvänniemellä kyläkaupan viereisellä Kuttajärvellä josta ko. kylällä asuva enoni joskus totesi: "en ikinä ole niin helvetin huonoa pilkkijärveä nähnyt kuin tuo Kuttajärvi ja aika monta järveä olen nähnyt". Tämä kertookin jo paljon, mutta mulle ei se saalis niin iso juttu ole. Haussa lähinnä pata-ahvenet. Nyt vähän myöhästyin, koska alkuun sain ahvenia, joskin todella pieniä, suht mukavaan tahtiin mutta sitten hiljeni. Saalis taisi jäädä siivottuna johonkin puolen kilon tietämille joten suurta juhlaa ei ollut. Muutamia aika ravakoita nykäisyjä oli, mutta kuten aina, niin ne isot karkaa

Se mikä vähän huolestutti, niin vastoin muita maakunnan kuulumisia, niin tuolla ei jäätä kauheasti ollut. Lumen sekaista sohjoa jäällä nilkkaan ja mustaa teräsjäätä maksimissaan 40cm. Paita ei reikiä tehdessä kastunut. Mutta kuulemma muualla maakunnassa jäätä piisaa ja hyvä niin sillä pilkkiminen on kevätlaji. Itse aion siihen näin vasta keväämmällä keskittyä kelien lämmetessä ja se on todella mukavaa puuhaa & ulkoilua auringon paistaessa. Kirrepilkit sen sijaan meinasin jättään kokonaan väliin tältä vuodelta ja keskittyä ahventen ongintaan.

Perhorintamalla pinturirasiaa olen täytellyt ja sain viimein uuden kukonniskan ostettua. Lähinnä sumariperhoja ja caddiksia olen sitonut. Toukkarasiaa pitää vielä ainakin iskupiste-larvoilla täydentää, mutta sittenpä alkaa suteja olemaan tarpeeksi. Ajatukset on vaan tulevasta suvesta kovin sekavat perhostelun suhteen. Tunnelmat on, että kalastus tulee vähenemään entisestään. Mahdollisuuksia pidempiinkään reissuihin ei oikein vielä ole. Muutama vuosi vielä ja sitten kyllä mennään...

Tervossa jäniksessä

"Huh hellettä sanoi jänis pakkasella" on monelle tuttu sanonta, mutta kovin vieras tänä talvena ollut. Nytkin oli pari astetta plussalla, kun lähdettiin Iiron ja isän kanssa käymään kotipaikallani Kivelässä Tervossa jäniksessä. Mukana touhuissa oli nuori ajokoirauros Tami, joka oli lupaavia otteita esittänyt vaikka ikää ei ollut kuin vajaa 8kk. Yksi ammuttu jänis oli jo saldona sekä useita ajoja pisimpien kestäessä liki tunnin. Myöskin ylösotot ovat onnistuneet nuorukaiselta varsin mallikkaasti

Nyt ei helpointa keliä ollut taaskaan tarjolla. Vettä oli sadellut, lunta vain siellä ja täällä sekä tunnetusti valkea jänis ei ihan sypäkin ole lähtemään liikkeelle ilman lunta. Aamu kierreltiin tyhjää koiran haistellessa vanhoja jälkiä, mutta iltapäivästä Tami komeasti kaivoi jussin ylös pellonkulmalta. Valitettavasti pitkäkorva vei ajon välittömästi Lohimaan ohi vievälle "isolle tielle" ja pyöritti koiran aivan sölymyyn. Ei tullut sovittua miten hukan aikana toimitaan ja vähän ehkä tyhmästikkin ammuin perinteisesti soramontulle löntystelleen jäneksen reppuun. No suurta vahinkoa ei tässä käynyt, mutta olisi voinut kyllä yrittää saada nuoren koiran takaisin jäljelle.



Loppupäivästä muutamia hyviä hakuja, mutta ei tulosta. Lisäksi nähtiin yksi metso sekä pari teertä. Mukava reissu ja jänispaistia luvassa lähipäivinä...

Joulukuun jahdit

Joulukuun jänisjahdeista ei aivan hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Itsepäisyyspäivänä käytiin enon kanssa kotipaikalla beaglea ulkoiluttamassa. Silloin oli pohjois-savossa vielä lunta topakasti. Aamuyöllä satanut lumi vaikeutti tuoreen jäljen löytämistä ja nuori koira ei saanut jänistä ylös vaikka yritettiin vähän miehissä auttaakkin. Jälkeä oli runsaasti käytännössä kaikkialla missä kuljettiin eli tyhjissä metsissä ei tarvottu. Itselle kävi vähän kylmät, kun en ollut kotimetsissä käynyt vuosikausiin ja moto oli paikoin heilunut isolla kädellä. Meinasi vähän tulla suunnistusmurheita, mutta suht pienellä harhailulla kuitenkin selvittiin. Ajoakaan siis ei silloin saatu aikaiseksi.

Joulukuun alkuopuolella naapurin koiralla oli juoksut ja ne reissut oli sitten siinä. Joulujuhlan siirtäminen lauantai-aamuksi vei jahtipäivän ja nyt Tapaninpäivän jälkeen vasta pääsi mukaan metsälle. Lumet oli käytännössä sulaneet likimain kaikki pois, joka vaikeuttikin metsästystä pahasti. Jänö kuitenkin saatiin liikkeelle metsästyskaverin sitä poukkoon ampuessa. Siitä ajo saatiin joka päättyi laukauksiin ja pupujussin häviämiseen. Ei mennyt kuin strömssössä vaikka nyt en tässä tapahtumassa ampuvana osapuolena ollutkaan enkä koko ristiturpaa edes nähnyt. No näitä sattuu ja katsellaanpa tammikuussa lisää. Tarkoitus olisi loppiaisena isän ja velipoika Iiron kanssa käydä kotipaikalla kokeilemassa Iiron nuorta +6kk ikäistä ajokoiraa jolle oli jo ensimmäinen kaato saatukkin. Saisi vaan tuota lunta tulla jo veden sijaan hiljalleen!

Perhorintamalla ei uutta. Mitään varusteita ei tarvitse hankkia eikä perhojakaan kovin paljoa sitoa. Uusi taimenen 60cm alamitta tuo oman mausteensa tulevaan suveen. Mielenkiinnolla seurailen mitä sen suhteen tapahtuu koskikohteilla...

Syksyn metsästyksiä

Tänä vuonna on metsästys noussut takaisin salibandyn lisäksi harrastuksiin vahvasti. Reikäpallon osalta löytyy kirjoittamani jutut seuran sivuilta täältä. Metsästyksen osalta aion jatkossa pitää omaa "päiväkirjaa" ainakin osittain samalla tavalla kuin kalastuksesta tässä blogissa. Jahtireissuthan meikäläisellä on kuten kalastuskeikatkin eli lyhyitä ja vähäsaaliisia. Ehkä ihan kaikista metsästyksistä en kirjoittele, mutta jotain koosteita ainakin ilmestyy säännöllisesti. Samoin kuin myös kevään tulevista pilkkireissuista eli muutosta tapahtuu laajentamalla juttuja pois pelkästään perhokalastuksesta kuitenkaan sitä unohtamatta.

Sitten asiaan eli syksyn metsästykset alkoivat kyyhkyjahdilla josta saatiin yksi lintu alas. Ei hirveää revittelyä joskaan ei missään viljapellolla oltukkaan. Oli muuten kyyhkystyksen neitsyyden menetys allekirjoittaneella. Ensimmäinen metsästyskortti on maksettu 8.8.1988 joten ehkä oli aikakin. Sorsastuksen aloitusaamuna käytiin uudelleen ja yksi lintu tonttiin. Vesilintuja nähtiin avauksessa ennätysvähän. Muutamia kuitenkin saatiin kojusta saaliiksi sen verran, että syömään pääsi. Nämä reissut tuli tehtyä Keiteleellä. Sorsassa tuli käytyä myös kotipaikalla Utrianlahdella (kuvassa yllä) yksi iltalentoreissu Ilpon kanssa ja kerran myös yksin. Sieltä saatiin ekalla reissulla sorsa ja toista päästiin ampumaan. Yksin käydessäni tapahtumiksi jäi hillittömän joutsenien metakan kuuntelu sekä kaulushaikaran ääntelyn ihmettely.

Jäniksen avauksessa olin piiiiitkästä aikaa mukana ja nostalgisesti vielä kotipaikalla Tervossa. Ilpo-enon nuori Torsti nimeä totteleva beagle on hakenut vielä askelmerkkejään jäniksen jäljille. Tuolloin lyhyt ajo saatiin ja pieni nyrkillä tapettava jänis olisi pystytty ampumaan Urpo-enon kanssa, mutta jätettiin ampumatta kun ei varsinaisesti ollut ajo eikä hukkakaan meneillään. Jäniksessä on tullut käytyä sen jälkeen pari reissua myös itä-karttulassa vieraana ja ensimmäisellä reissulla pääsinkin pitkästä aikaa pupun tälläämään ajosta joka ei ehtinyt kestää kuin ehkä 5min. Myöhemmin sillä reissulla isäntänä toiminut kaveri ampui jäniksen, joka ei oikein ajossa kulkenut ja sillä oli paha vekki kuonossaan. Samoin kuulemma lihat oli surkastuneet. Mikä lie keskigruusialainen hyppykuppa ollut sillä.

Linnussa kävin vaimon enon mailla Pihkainmäessä. Seurana oli meidän pystykorvainen seropi Vili. Vili sai yhden teeren ajettua sivulta hyvälle tontille ja se "nuakkotöyr" lopetti lentonsa siihen. Vilistä oli myös hyvä apu lintua etsiessä vaikka muuten se ei tunnu linnuista ymmärtävän sen enempää kuin pässi tähdistä. Tuota aluetta kiersin usein, mutta enempää teeriä en saanut enkä juuri ampunutkaan. Päätöspäivänä yhdeltä höyheniä pöläytin ja siinäpä ne. Jonkun pyyn olisi ehkä saanut ammuttua, mutta piti passailla kun olivat aina lenkin alkupäässä. Muutenkin tuo alue oli turhan pieni, kun matkaa oli n. 2km koko lenkillä eli yksi suoaukea. 

Mutta mukavaa on ollut jahdeissa pitkän tauon jälkeen ja jos kelit sallii, niin tuolla itä-karttulan suunnalla varmastikkin tulee vielä naapurin mukana kuljettua ristiturpia ihmettelemään. Paluuta hirvenmetsästyksen pariin suunnittelin jo tälle syksyä, mutta ainakin vuodella se vielä lykkääntyi. Kuitenkin ehkä paras metsästysmuisto toistaiseksi on se ensimmäisen hirven ampuminen joskus 18-kesäisenä...