Huh hellettä sanoi jänis pakkasella

Tätä otsikon mukaista sanontaa tuli nuorena poikana kuultua varsin paljon. Jäniksen pakkasista en osaa tarkemmin sanoa, mutta omat kesälomat on melkoisessa helteessä menneet. Se on pihahommien lisäksi sotkenut myös kalastusta aika paljon. Helteet kuitenkin hieman alkoivat hellittää, mutta sen verran lämmintä on vesi, että jätin vielä varsinaisen taimenen jahtuun sikseen ja kävin heittämässä luvan tutulla ja turvallisella Viannalla aamuyöstä. Muitakin kutsuja tuli, mutta nyt tällä kertaa näin ja jospa sitä pääsisi vielä pinturiakin syytämään ennen syysrauhoitusta.

Esalta soittelin lupia eilissä päivänä ja kertoili suoran vastauksen, kun kysyin että onko kalaa tullut. Ei ole kuulemma tullut. Viikon takaisista kirre-istukkaista ei kuulemma kovin montaa ollut ylös saatu. Sama ilmiö on ollut myös Löytynlohen sekä Lohimaan lammikoilla. Sen sijaan sillan alapuolelta oli Suonenjokelainen kaveri saanut aika vauraan 6kg kuhan jigillä. Aamuisista kalamiehistä yksi sanoi sen olleen 6.4kg, mutta olipa nyt mitä oli, isolle se kuvassa näytti. Karvan verran isompi se kuitenkin kuin valitettavasti ennen oman lupansa loppumista kotiin lähtenyt "Karttulan mies" sai viime kesänä. Olisi ollut mukava turista...

No aamulla jokatapauksessa olin taas liikkeellä ennen kuin sika pieraisee eli koskella vajaan tunnin ajon jälkeen neljältä. Hiukan säikähdin, kun parhaat paikat oli jo varattuna eli kolmen hengen seurue oli tullut puolilta öin. Nuorehko virvelimies suolisteli pienehköä kuhaa omaa kalastusta suunnitellessani. Vettä oli sen verran vähemmän, että patoluukkujen eteen betotonilipalle pääsi kahlaamaan joten sinne siis mars. Eipä aikaakaan, kun kala kiinni ja olin varma jo kirren olevan, mutta perusylläri eli lahna selkäevästä.

Yöllä tullut seurue luovutti n. 5 aikaan ja heillä oli jokunen karkuutus ollut ja käsittääkseni yksi n. 1.5kg taimen ylös. Kirjot hukassa heilläkin. Pääsin sitten heittämään spoteille virran reunaan pitkäksi toviksi yksin. Sain lukuisia ahvenia, pienen tanen jonka vedin raakana ylös ja c&r sekä chartrause liitsillä 41cm kuhan joka lähti pannulle. "Sartrööse"-vihreä liitsi tuntuu noille kelpaavan.

Myöhemmin aamulla heräili myös vrk-luvalla ollut Tampereelta oleva perhokalastaja teltastaan eli hän oli useamman kosken kiertueella. Hänkin oli edellisiltana pienempiä taimenia muutaman saanut. Rupateltiin pitkät tovit niitä ja näitä sekä todettiin veden olevan todellakin turhan lämpöistä. Aamu heiteltiin kahdestaan ja sain vielä toisen n. 35cm tanen samalla raakana ylös systeemillä. Koetin valita perhot kirrelle ja kuhalle miellyttäväksi samoin kuin teen Viannalla syysrauhoituksenkin aikaan, mutta sattumilta ei voi näköjään välttyä. Virkeinä molemmat tanet kuitenkin uimaan lähtivät.

Olen nyt kolmesti käynyt aamulla kalassa Viannalla ja sateenkaarirautuja ei tunnu silloin löytyvän millään. Tampereelta ollut kalamies sanoi myös selvästi aamun vaikuttavan hiljaisemmalle kuin illan. Mistä johtunee..Tiedä häntä. Nyt odotellaan kelien viilenemistä. En uskalla arvailla enää seuraavista kalapaikoista, koska tuntuvat kohteet vaihtuvan kuin pääministerillä morsiot.

Lopuksi vielä pari sanaa uusista snowbee kahlureista eli kiintokengällisestä hengittävästä mallista. Housut on mulle vähän pienet eikä siitä voi valittaa -> nettiostamisen varjopuolia -> minkäs teet kun ei Suomesta saa. Sen sijaan vaikka housut olisivat millaiset tahansa, niin kenkä on auttamatta huono. Pito on suht ok, mutta kumikenkämäisyys on todella huono juttu. Jokainen voi kuvitella mille tuntuu kahlata jalkapallon ja sitä isompien kivien välissä ja keskellä kumppareilla. Ei hyvä! Saapa nähdä pitääkö tässä vielä toiset kahluritkin ostaa tälle syksylle. Pitänee käydä paikallisessa kivijalka-liikkessä kokeilemassa Scierran cc3-kiintokengällistä ja toivoa ettei niissä oleva vähäinen neppari aiheuttaisi sitten ongelmia jos niihin päätyy...

Karvio kopaistu

Mukava lomareissu perheen kanssa Vuokatin Katinkultaan oli takana ja aika suunnitella uusia kalareissuja. Helle vielä tuli sotkemaan lomakuvioita eikä sille loppua näy. Perskeles! En tykkää yhtään. Kuitenkin pe-la yöksi meinattiin jo mennä Bomanin kanssa Karvioon, mutta se reissu tuli peruttua ja keskityttyä nestetankkaukseen. Sitten oli jo suunnitelmissa Konnekoski, mutta vaihdoin kuitenkin muutamilla perusteluilla kohteen viime hetkillä takaisin Karvioon. Karvionkoskihan oli itselleni käymätön paikka. Kauhean positiivisia juttuja en kohteesta ollut kuullut vaikkakin kalaa siellä tuntui olevan ja seassa isompiakin sattumamörssäreitä.

No näimpä ajelin Karviollle ja siellä ei kauheaa ruuhkaa vaikuttanut olevan. Villin Pohjolan kohdehan on kyseessä ja koskelle on olemassa mobiililupa. Siitä isot propsit. Ne saisivat yleistyä kyllä kaikille koskille joissa ei kalastajakiintiötä ole. Esim. lyhyemmältä matkalta voi ajaa rantaan ja katsoa mikä on "pössis" eli onko joki täynnä ukkoa ja päättää luvan ostosta sitten. Nyt ei ihan täynnä ollut, mutta ei yksinkään tarvinnut olla. Itseni kanssa samaan aikaan paikalle ilmestynyt kalamies (joka myöhemmin paljastui vanhaksi vastustajaksi epäonnistuneiden jääkiekkoilijoiden lajin parista) tarpoi suoraan niskalle ja sai kalan kiinni heti ensimmäisillä heitoillaan. En tilannetta päässyt näkemään, mutta oli kirkas kylki välähtänyt ja vetänyt kovaan koskeen katkottaen siiman myöhemmin kiveen. Epäilyä oli järvestä nousseesta taimenesta.

Itse tutkailin koskea ja vaikutti, että ainakin nykyisellä vedenkorkeudella larvastelukin kosken keskivaiheilla olisi vaikeaa. Alaosassa koskea oli taasen todella kova virtaus. Kävin kyllä siellä likimain 20cm tinseliä paiskomassa tovin. Katselin jonkun tovin päästä vastapuoleisen niskan olevan tyhjä ja porkkailin sillan yli sinne. Tottakai kaksi kalamiestä meni niskalle suoraan nenän edestä ja eikun takaisin mars. Tänä aikana oli pari kaverusta saanut niskalta ihan kelpo killen, joka oli hieman ehkä yllättäenkin tullut isohkolla caddiksella. Samalla nämä jantterit lähtivät ja tilalle tuli muistaakseni Outokummun suunnalta toinen kaveri ja hänen sekä niskalla kalan karkuuttaneen kanssa pyöritettiin rinkiä. Vastapuolella kolmen hengen rinki pyöri myös ja sieltä perhomies yhden kirren saikin.

Siinäpä ne kalatapahtumat sitten likimain olivatkin. Meidän rannalla kaveri sai pupalla tod.näk. aiemmin monta kertaa ilmassa käyneen n. 30cm taimenen ja toiselle kaverille yksi tärppi. Vastapuolella rinkiä pyörittänyt kolmen hengen rytmiryhmä näkyi myös tyhjää pyytävän. Yöllä keli viileni mukavasti, mutta mitään eloa niskalle ei tullut. Toisaalta ymmärtää senkin, koska paikkaa pommitettiin kahdesta suunnasta jatkuvalla syötöllä. Samalla kauden trendi josta kuulunut muualtakin jatkui eli yöllä on kovin hiljaista kalan tulo.

Karvio on nyt nähty. Ei tulene omiin suosikkikohteisiin kuulumaan vaikka varmasti kalaisa ja mukava paikka voi ollakkin. Etäisyys on jo yksi este, kun matkaa on 106km kotoa ja ei tiedä onko siellä ukkoa kuin pipoa lähtiessä. Myöskin järkevän tuntuiset kalapaikat lyhyessä koskessa rajoittuivat valitettavan harvoihin spotteihin. Harmittaa hieman, kun aamun sessiot jäi näkemättä eli vanha alaselkä vaiva ajoi kotiin siten, että lopetin kalastuksen 02.10. Sen verran siimat ehtivät kyllä kastua, että kalan olisi 5h aikana voinut saada. Ainoaksi tapahtumaksi jäi kuitenkin pienen tanelin pomppu ohi skaterista. Lisäksi uskomattoman sitkeä vamma "peliuran" lopettaneilta sählyiltä maaliskuulta ei pottuvarpaan juuressa tunnu paranevan koskaan eli nyt ollut likimain 5kk kipeä. Nooh..semmosta se on meno välillä. Nätti paikka Karvio kuitenkin oli ja kalamiehessähän se vika on jos ei vapa taivu. Nyt otetaan kuitenkin kalj...eikun happea helteiden yli ja koetetaan parannella selkää kuntoon sinä aikana. Toki tässä huomenissa kuunnellaan juhahujasen mahtisaaliit samasta paikasta, koska jos vanha tuttu trendi jatkuu, niin haavissa käynee likimain 20 kalaa. Omalta osalta seuraavaan kohteen valintaan vaikuttaa aika paljon myös vedenlämpötilat eli ehkä c&r hommat saa ainakin jäädä.

Kesän 2010 pakollinen

Joka kesä on ollut tapana tehdä yksi reissu joka on kaikinpuolin suht pyllystä. Tänään oli kesän 2010 osalta sellaisen vuoro. Viannankoskelta oli kuulunut juttuja hurjista kalasaaliista ja tarpeeksi kun alkoi viestiä tulemaan monesta suunnasta oli lupa varattava vaikka jo mielessäni vähän reissuja myöhempään syksyyn sinne suunnittelin. Näimpä sitä sitten 02.20 nousi pää tyynystä ja kohti Esan puroa. Kauniissa aamussa ajelun päätteeksi näin, että koski oli tyhjä, kun saavuin paikalle. Äkkiä settiä läjään ja heittämään vallille. Lahnaa heti selästä kiinni ja kirjolohen hotspotilta karkuutus kalasta jonka merkistä ei tietoa. Perhoja alkoi jäämään kivasti kiviin ja loppusaldo luvan päätteeksi oli about 15-20 liitsiä kivien kyljissä.

Aamunelosen jälkeen tuli edellisellä reissullani yhtä aikaa ollut oikein fiksun oloinen nuorempi virppamies kaverinsa kanssa. Hekin totesivat vallilta heittelyn olevan suht tapahtumaköyhää. Itse vielä koettelin ja kun vapauttelin selästä kiinni olleen lahnan ja kun se pudotessaan tarttui toiseen perhoon vetäen knapekin likimain juurta myöten sormeeni, niin aloin olemaan varma, että tästä reissusta ei tule kuin sanomista. Vallilta hetken jo luulin saaneeni kirren kiinni, mutta säynehän sieltä ylös nousi. Ensikertalainen virvelimiehistä sai sähkölinjan alta suht mukavan kokoisen kirren ja toiselle pienempiä taimenia. Itsekkin yhden about 35 taimenen vapauttelin.

Esa kävi lupia myymässä ja sanoi, että niin paljon on ukkoa koskessa käynyt, että loppuu lupapaperitkin. Samalla näytti kännykästään kuvan aiemmin saadusta 2.8kg taimenesta joka oli kyllä komea. Pulskakin kuin mikä. Luvan loppuun kiertelin saunarannassa ja vaikka sun missä ilman mitään suurempia kalakontakteja. Toinen virppamiehistä sai sillan alta yhden kirren. Valliakin he heittivät useamman kerran, mutta ei mitään. Omaa tekemistä alkoi haitata jo myös se, että sormessa ei perhosiimaa tunnu nahka kestävän (ei ole siima sharkskin ennen kuin joku sitä kysyy)

Luvan lopun kruunasi, kun sain paremman kalan kiinni patoluukkujen edestä about puoli kympiltä. Sieltä lopulta näkyville nousi about 1.5-2kg oikein miellyttävä kuha. No kala haaviin. Samalla ihmettely että mit vit! miksi kala ei putoa pussiin. No oli sitten havas lenkillä kehikon ympärillä ja tennismaila-tyyppinen ratkaisu ei ihan paras haavi ole. Kuha hyppäsi, putosi jalkoihin josta epäonnistunut haavitsemis yritys ja tuosta pari heittoa päälle, niin loput liitsit kiveen kiinni. Hieno päätös tälle suht epäonnistuneelle reissulle.

Oli muuten vielä ensimmäinen kala eläissäni jonka ryssin haavista. Noh, tällaista on kalastus välillä. Ei tässä nyt kuitenkaan suuremmin harmita. Muutama päivä sitten oli vesitilanne ollut myös toisenlainen Viannalla. Unski kävi jutuilla ja kertoi automaatin pienentäneen luukkuja eli oli päässyt kahlaamaan yli. Nyt en ollut niin elämääni kyllästynyt, että olisin ilman kahluusauvaa lähtenyt telkkuamaan koskeen vaikka toki sinne himokahlaaja olisi mennytkin. Valitettavasti vain taimenet näkyivät mosuavan kovan virran reunassa ja sinne ei meikäkäisen heittotaidoilla ja dt siimalla ollut lyijyjen kanssa asiaa kiviriutalta.

Nyt sitten lomailemaan Katinkultaan kolmeksi yöksi perheen kanssa. Sieltä kun palaillaan, niin sitten seuraava kohde pohdintaan.

Kellankoski ei petä

Tapahtumaköyhän Nokisenkosken reissun jälkeen teki mieli lähteä hieman varmemmille kalavesille hakemaan itseluottamusta. Suunnaksi oli helppo valita Kellankoski, koska siellä on aina ollut tapahtumia ja kalastajakiintiö karsii pahimman ruuhkan pois. Tällä kertaa mukaan lähti Iiron lisäksi levoton nuorimies eli Häkkis Ville. Villen kyydillä mentiinkin koskelle ja jäätelötarjoilujen sekä luvan oston jälkeen oltiin valmiit piiskaamaan koskea 19-01 eli kuuden tunnin luvan verran.

Koskella oli aiemmin päivällä tullut mukava mies Oulun suunnnalta. Tai no ei hän Oulusta alunperin ollut, koska mukavat ihmiset ja Oulu ovat kuitenkin vähän kuin päivä ja yö. Anteeksi kaikille antipatiani ko. aluetta kohtaan, mutta saanen pienen ymmärryksen, koska firman pääkonttori sijaitsee siellä. No jokatapauksessa hän oli ehtinyt iltapäivän aikana saada jo 4kpl taimenia, jotka yhtä ilmeisesti vanhaa 48cm istaria lukuunottamatta olivat tätä perus +-40cm istaria. Maantieteellistä kirjoa koskella lisäsi myös keski-suomen kiertueella ollut mukava mies etelä-suomesta, joka saapui kalalle samoihin aikoihin meidän kanssa.

Kalastus oli perinteistä kellankoskea eli saalista saatiin suht mukavasti. Häksy taisi saada 4-5 perustonkoa ottaen yhden puolisonsa kanssa romanttista illallista varten, itse sain pari karvan alle nelikymppistä ja 42cm ruokakalan. Omani sain streamereilla. Häksyn kalat taisivat tulla pupilla. Itse larvastelin myös tovin ja yhden about 20cm taimenen penikan sain sekä perus istarin karkuutin. Etelä-suomen mies sai pupalla 46cm mukaan lähteneen yksilön sekä heti perään pienemmän ja niskalta karkuutti nielusta yhden tinselistä. Myöhemmin yöllä hän kertoi kovasti harmissaan karkuuttaneensa vauraamman kalan mutkasta isojen kivien takusesta pupasta. Mukava kuitenkin, että myös isompaankin kalaan oli edes jollakulla kosketusta. Kempeleen kaveri kävi alhaalta etsimässä harjuksia ja oli niitä pari alamittaista saanutkin loppuliu'usta. Iiron osaksi jäi karkuutella, ihastella pyörähdyksiä tinselissä sekä muiden pussituksia.

Kellankoskella on nyt tullut käytyä neljä kertaa. Jokareissulla on mittakala tullut eli siinä mielessä mukavaa ollut ja tapahtumia on piisannut. Nyt on ikävä tänä kesänä ollut, että istaripötköt-lötköt on olleet turhan pieniä. Myöskin vauraisiin kaloihin ei meidän seurueilla ole ollut kontaktia tai no nyt oli ilmeisesti joku about 50cm kala kiinni Häksyllä. Huomenna alkaa allekirjoittaneella kesäloma ja kalastussuunnitelmat on täysin auki. Ensimmäinen lomaviikko torstaihin asti menee köllötellessä katinkullassa Vuokatissa. Sen jälkeen pitääkin kalareissua alkaa suunnitella. Vihovuonne tai Kerma on listalla loman aikana mahdollisesti käytävistä uusista kohteista. Nurmijoki sekä Konnekoski lienevät muita loman aikana käytäviä paikkoja. Pirusti himottaisi käydä myös pari yötä joko Kuusingilla tai Kitkalla, mutta en ole vielä keksinyt mitä vaimolle moisesta pitäisi luvata...

Toisenlainen Juhannus

Toisenlainen Juhannus on jatko-osa aiemmin keväällä täällä blogissa ilmestyneelle jutulle Toisenlainen Vappu. Kuten elokuvissakin on usein tapana, niin myös tälläkin kertaa jatko-osa floppasi pahasti. Tosiaan lähtökohtana oli käydä Nokisenkoskella Juhannusyötä viettämässä kalastuksen merkeissä. Tähän vaikutti mm. puolison lauantai-päivän 07-19 työvuoro eli mihinkään isompiin kosteisiin rientoihin ei ollut edes mahdollisuutta. Koska kalastuspainekkin on Nokisella aina melkoista, niin juhlapyhä tuki tätäkin asiaa. Vielä kun sain kalastusseuraa Varkaudesta Bomanin Mikan muodossa oli odotettavissa mukava reissu tuttuun kohteeseen.

Aloiteltiin kalastus n. klo 19 ja meidän lisäksemme oli neljän hengen seurue sekä viime kesänä nähty isä-poika setti joka tosin teki silloin jo pois lähtöä. Valittelivat, että hiljaista oli ollut kalojen suhteen. Neljän hengen seurueesta oli yksi kalamies saanut ensimmäisellä heitolla taimenen siltatolpan juurelta pellillä. No keli näytti mukavalta ja Mikan kanssa alettiin piestä virtaa erilaisilla ratkaisuilla. Sillan ympärystöstä ei tulosta tullut ja käytiin saaressa tovi. Siellä Mikalla epäonnistuneessa heitossa pyörähti muddlerissa taimen, mutta ei pysynyt. Itsellä oli hiljaista. Pinturissa kävi tod.näk pieni harjus näykkäämässä, mutta siinä kaikki. Juhannuskokkokin sai tulet alleen niskalla olevalla mökillä ja suomen suvi näytti parastaan

Tosin suvi ei kovin pitkään parastaan näyttänyt vaan n. 23.30 alkoi tulla vettä kuin aisaa. Kalasteltiin siinä silti tunnin pätkä mantereelta käsin, mutta ei havaintoakaan kaloista. Pidettiin yöllä reipakas vajaan 1,5h tauko makkaratulilla jutellen parin muun kalamiehen kanssa ja samalla odottaen sateen loppumista. Tämän tauon aikana nähtiin hauska episodi, kun etenkin toinen tulilla olleista kalastajista oli hieman ilolientä nauttinut ja tuli parin virvelivavan kanssa laavulle. Noooh...vavat nojaamaan laavuun ja tulille istuskelemaan. Kohta mies lähti jotain hakemaan, jalka tökkää laavun kehikkoon ja mies nutullaan vapojen päällä ja toinen poikki. No menee siihen legendaariseen kategoriaan "no sitä kun humalassa...". Mukavia heppuja olivat kuitenkin eikä ollut mitään ärrinmurrin-viinaksia nautittuna. Itselle meinasi käydä vielä vastaava, kun kompastuin sillan kaiteeseen hieman ennen kotiinlähtöä. Onneksi tällä kertaa vapa ja muut rensselit säilyivät ehjänä

Makkaranpaiston jälkeen painuttiin takaisin kalalle. Matalasta uomasta kävi mustaa streameria mahdollisesti taimen pikkusaaren alapuolella kopaisemassa tyyliin "tum-tum" ja siinäpä ne kalahäppeningit sitten reissulta olivatkin. Heitettiin kuitenkin jotain 8h aika monipuolisia tarjontoja. Joku ihme tuossa Nokisenkosken kesäkalastuksessa tuntuu vaan tökkivän. Mikä sitten lie. Nytkin tuli heitettyä caddista, skateria, larvoja, useaa eri streameria, surffilautaa. Ei ainakaan liian yksipuoleisesta kalastuksesta pitäisi olla kiinni. No kun ei osaa, niin ei osaa.

Nyt on vaikea sanoa, että minne seuraavaksi kalalle. Olisi kiva rehellisesti sanottuna käydä onkimassa joku ruokakalakin välillä. Sen suhteen on sitten paikkavalinnat suht rajalliset. Viikon päästä alkaa kesälomatkin ja pitää vähän nyt pohdiskella, että missä sitä perhoja seuraavan kerran uittelisi...

Hotellikuolemaa karussa Lempäälässä

Tuli selvitettyä Tampereen työkeikan yhteyteen illaksi kalapaikkaa maanantai-illaksi Mansen kupeelta. Muutamia tarjokkaita tulikin, mutta lähinnä jo sijaintinsa vuoksi Lempäälän koskikohteet veivät voiton http://www.kuokkalankosket.net/. Sinne ei ollut pitkä matka töitten jälkeen Hervannasta ajella. Täytyy muuten sanoa, että jonkun verran korkealle pitää hattua nostaa kalastuskohteiden tienvarsi merkitsemisessä, rauhoitusaikojen sekä kahluukielto-alueiden esille tuonnissa, kotisivuissa ja yleensäkkin jämäkän oloisesta meininingistä kalastuskohteena joka ainakin nopealla silmäyksellä toiminnasta välittyy. Siitä voisi moni kalliimpikin koskikohde ottaa vaikkapa meillä pohjois-savossakin tiedotuksen suhteen mallia. Kohteiden miinusta sitten oli maitokahvin värinen vesi (sitäpä on nyt toki vaikea korjata millään) ja ainakin Herralankoskella suht paljon kalastajia näkyi lyhyen vierailun aikana (joka toki on myös ymmärrettävää, koska koskikohteita on kohtuullisen vähän alueella tarjolla)

Aloitin kalastuksen joskus n. 16.30 Herralankoskelta ostettuani kalaluvan ensin paikalliselta Nesteeltä. Tällöin ei vielä hyvin montaa kalastajaa koskella ollut. Hain tuntumaa kiertämällä heittopaikkoja aika nopealla rytmityksellä ja pian löysinkin itseni Ideaparkin puolelta loppuliu'usta. Sieltä "varma valinta tuntemattomille vesille" eli musta liitsi oranssilla kuulalla haksautti pikkaisen vajaan 1.5kg kirren. Kala tuntui tulevan nätisti haaviin, mutta rannasta vetikin yllättäen melkein koko kosken yli. No tulipahan hupia koko rahalla. Vastapäätä kalastaneelta vanhemmalta perhomieheltä kysäisin väsytyksen lomassa, että kelpaako hänelle ruokakala ja tuntui kelpaavan. Näin meillä oli kaksi hymyilevää kalamiestä yhdellä kalalla. Ihanan nerokasta!

Otin tämän jälkeen kalastuksen varsin lunkisti. Vanhempi perhomies jolle kalan annoin sai laavun kohdalta vielä 32cm harjuksen ja taisipa lopetella kalastuksen siihen. Ensin repi perhoa irti pohjasta ja sitten kävi perinteinen ahaa! -elämys, että minullahan on kala. Taisi tosin olla kivessä siima ensin kiinni. Reissun parasta hupia antoi nuori mies jolla oli ilmeisesti jigi kiinni pohjassa samoilla kulmilla laavun edessä. Jos meidän Iiro saa perhovavan poikki katsomalla sitä, niin täytyy ihmetellä ettei sen jokakodinkendomies-shown (meni kutakuinkin tähän tyyliin http://www.youtube.com/watch?v=BEtIoGQxqQs) jälkeen ollut vapa säpäleinä. Ei vaan ollut. Entinen ammattikouluajan luokkakaveri kävi myös juttelemassa ja siinäkin taisi yksi puolituntinen mennä rupatellessa kalastuksesta sun muusta. Hänellä oli kalastusharrastuksen aloittaminen mielessä. Käytiin niitä kuvioita siinä jokunen tovi läpi ja samalla päätin käydä katsomassa Hakkarinkosken "kotimatkalla". Siellä pari kalamiestä olikin ja toinen kertoili olevansa aloittelemassa perhohommia. Tosin ikää taisi likimain saman verran olla kuin itselläni. Niskan kopaisin nopeasti ilman saalista ja siirryin rautatiesillan alle. Suht synkillä painoilla oranssikuulaista valkoista liitsiä jontkaan ja sieltähän se tälläsi pienehkö kirre ja haaviin. Sai tämäkin perhomies kalan kotiin viemisiksi. Silminnähden oli kaveri iloinen ja siihenpä oli mukava pistää hyvillä mielin kalastus pakettiin kellon ollessa hieman vajaata iltakahdeksan

Ihan mukava ja erilainen tapa oli viettää hotelli-iltaa tämä. Tuota Herralankoskea voisi sanoa leikkisästi "hämäläiseksi Viannankoskeksi". Aika paljon samanlaiset sekalaiset ja kovat virtaukset sekä pakon sanelemat kalastustyylit voimakkaine painotuksineen muistuttavat toisiaan sekä erittäin monipuolinen kalalajisto. Katsellaampa sitten sitä seuraavaa reissua myöhemmin. Veikkaisin sen kohdistuvan Rautalammen suuntaan...

Koijattu apina ja kolmivitosten kirous

http://www.youtube.com/watch?v=zClGejnhHnE

Kummelin sketsi apinaa koijataan kuvaa aika mainiosti omaa Äyskosken kalastusta. Kalaa on koskessa vaikka kuinka ja paljon, mutta ei vaan tunnu taito riittävän saada niitä kiinni tai ylös. Tällä kertaa olin tosin suorittamassa vasta toista reissuani Äyskoskelle kesäaikaan perhovälinein iltaluvan muodossa. Tällainenkin lupavaihtoehto siis löytyy eli 18-24 ja edellyttää, että koskessa on silloin tilaa yöpymisen ja vrk kalastusluvalla olevilta kalastajilta. Hintaa luvalla 30e ja jos mielii noille luville kannattaa soitella respaan. Erikseen noita ei voi siis varailla. Mietiskelin kuitenkin, että jos 17e/6h on hinta Kymö, Kella & Kärnä akselilla ja ajomatkaa tulee 120km yhteensä enemmän, niin kovin kaukana ei tuo hinta enää Äyskoskesta ole ja onhan kyseessä kuitenkin aivan eritasoiset paikat.

Ajelin hyvissä ajoin Lohimaahan ja nautiskeltiin enon kanssa kalakiskan terassilla kupponen kahvia ja tuoppi olutta. Kumpi nautti kumman, niin sen voitte kotikatsomoissa arvailla. Eno totesi, että painu vaan jo kalalle ja eipä sitä kahta kertaa tarvinnut houkutella. Kun pääsin pienellä varaslähdöllä liikkeelle, niin päätin kopaista loppuliukua ruokakalan toivossa. Sieltä oltiin viikko pari aikaisemmin saatu kirreä ylös köytenään. Tuuli oli perkeleellisen kova, mutta jollain tavalla sai perhoja kuitenkin virtaan syydettyä. Alaosan nopeahkosta laskusta oli tuloksena yksi selvä tärppi. Siitä jatkoin sitten kävelysillalle ja kalastellahan sai aika rauhassa, koska koskessa oli ainoastaan yksi perhomies lisäkseni ja yläkoskella saunomassa ollut virvelimies-orkesteri ei juurikaan edes Patolan laiturilla näyttäytynyt.

Kävelysillan luona tarjoilin tinseliä ja sainkin pienen tällin pitkän peilin reunasta. Tein laskua alaspäin ja meinasin itseni pieneen liemeen saattaa kahlaamalla vähän turhan syvään kovassa virrassa. Virrasta itseni könyttyä ylös siirryin vastarannalle tekemään laskua. Pajupuskan kupeessa kävi ensin tinseliä tukistamassa pienempi kala ja kohta pienemmästä nielusta iski parempi kala kiinni. Kävelysillalle ilmestyneet Antsa ja Vehvis pääsivät näkemään miten kala kolmesti hyppäsi kohti meikäläistä ja kolmannella hypyllä perho irti. Eipä paljoa ehtinyt tekemään eikä vapaa alemmas painamaan. Kovasti tuntui vaan tykkäävän hypellä se kala. Väittäisin vielä, että se oli kirjolohi, koska jokaisella hypyllä erottui punertava kylkiviiva ja kala oli aika kirkkaan oloinen. Olisiko vanhat kirret sitten koskeenkin nousseet, no mene ja tiedä...

Pitkän peilin luona kokeilin myös caddista ja siihen ensin pikkutane hyppäsi ohi ja kohta perään parempi kala otti kiinni. Ilmeisesti kyseessä oli harjus ja pidin tätä 0.20 piuhalla suht tiukalla ja kohta kala irtosi. Alkoi olemaan aika koijatun apinan olo. Kävelysillan alla myöhemmin illalla oli myös jotain perhosta ilmassa niin maan perusteellisesti ja yhden nopean kalojen aktivoinnin ne aiheuttivatkin. Pari mitallista taimenta näin ilmassa likimain yhtäaikaa ja muutama pintakäynti. Se toiminta tosin loppui ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Luvan loppupuolella katsoin, kun perhomies etelä-suomesta näkyi harjusta onkivan hyvällä tuloksella kävelysillan yläpuolelta. Itse olin laskeutunut patolan rantaa pajupuskan alapuolelle ja sieltä viimein otti kala kovasta virrasta tinseliin kiinni. Ensin olin varma, että nyt on parempikin kala, mutta lopulta kyseessä oli kolmivitonen taimen. Jotain sentään ylöskin. Tosin meikän osalta on nyt ainoastaan 3 kpl taimenia Äsyltä noussut ja ne kaikki ovat tuota koko luokkaa. No minkäs teet, kun ei vaan osaa. Samaan aikaan toinen perhomies oli saanut kävelysillan yläpuolelta miellyttävän 55cm yksilön.

Se oli semmoinen reissu se. Olin ajoittain täysin hukassa kalastuksen kanssa. Etenkin kun kalat pintoivat kävelysillan alla olin ihan äimänä, että mitä helvettiä mun nyt pitäisi tuonne heittää suht suppeista pinturirasioista. Nyt isot pojat tänne ja heti kertomaan, kuinka tässä toimitaan. Olin koettanut miettiä etukäteen vähän strategiaa, mutta silti 6h lyhyen ajan vs isohko koski aiheuttama "henkinen paine" sai aikaan kouhotusta. Tuntui välillä, että piti ehtiä sinne ja tänne ja tuonne. Luulisi jo tällä iällä osaavan rauhoittua, mutta ei sitä näköjään vielä. Ikävintä reissussa oli kyllä ehdottomasti aika pahasti vuotavat vanhat kahlurit. Vesi ei edelleenkään kovin lämmintä ole. Kohta kolme viikkoa on odoteltu uusia briteistä ja mulla on sellainen kutina, että niiden housujen kotiin saapumisesta tulee vielä pitkä vääntö.

Mutta lopuksi pitää todeta, että onhan se Äyskoski vaan todella hieno ja monipuolinen paikka kalastaa. Käykäähän perhomiehet kalassa! Kalaa siellä on varmasti ihan riittämiin ja omat taidot ovat sitten rajoite kalan saannille. Omaksi tavaramerkiksi näköjään alkaa tulla näitten parin huippukohteen eli Huopanan ja Äsyn heikot saaliit. Äsylle pitää yrittää vielä tänä kesänä palata. Huopanasta en varma ole. Seuraava reissuni sitten suuntautuu 93,2% varmuudella Konnekoskelle

Kuha on kalloo!

Kirjoitin edellisen kauden yhteenvedossani 13.12.2009 vuoden 2010 tavoitteista näin: "Tulevan kauden tavoitteina voisi olla mitallinen pintaperhotaimen, läpiyön kestävät kalareissut ja ehkä ensimmäinen perhokuha Viannalta". Tästä oli ensimmäinen osa täytetty, kun sain Vappuna Kymöltä parikin mitallista taimenta pintaperholla. Nyt oli vuorossa kuhien jahtaus Viannalta. Tulvajuoksutukset olivat pikkuhiljaa loppuneet ja kalaa oli tullut koskeen mukavasti. Näin kerrottiin myös perhokalastajat.netin Viannankoski-otsikon alla. Niimpä ajattelin itsekkin varailla luvan ja koettaa sitä ensimmäistä perhokuhaa saada. Muutenkin edellisen kerran olen kuhaa syönyt joskus 2000-luvun alussa. Tuntui vaan olevan aika kortilla löytää vapaita kalastusaikoja eli ukkoa oli liikkeellä kuin meren mutaa. Taisi viime kesänäkin likimain parin viikon jonoja Viannalle olla. Sopiva rako löytyi lopulta, kun herätyskello soi klo 02.50 ja saavuin koskelle torstaina aamulla neljän maissa ja tarkoitus oli kalastella jonnekkin 08-09 ja lähteä palkkatöihin.

Autoa parkkiin laittaessa pystyi heti havaitsemaan, että vettä on edelleen aika reilusti. Ei pärjää kumppareissa ja vettäkin satelee joten muovipussien teippaukseen jalkoihin ja vanhat kahlurit niskaan. Uusien kahlureiden pitäisi myyvän liikkeen mukaan olla minä päivänä tahansa postista noudettavissa. Kysäisin niitä nimittäin edellisenä päivänä tyyliin: "Dear Sör/Mädääm. Aid laik to knou were is mai weiders bicoos there is fishing siison hot äs passipl". Toivottavasti tulisivat tällä viikolla. Tuo korkea vesi tarkoitti myös sitä, että ei tarvinnut miettiäkkään kevyen setin kasaamista. Eli eikun demonia läjään, 3 liitsiä kiinni, 3 grammaa lyijyä ylimmän sivutapsin päälle ja "nauttimaan" heittämisestä. Enpä montaa heittoa ehtinyt tekemään, kun ensimmäinen lahna oli selästään kiinni. Ja kohta toinen. Kuitenkin varttitunnin heittelyn jälkeen pinkki liitsi narautti yhden kirjolohen. Kuten pk.netin keskusteluissa oli sanottu, niin olivat hivenen pienempää kaliiberia ja painoa tällä oli n. 1kg +- 123g. Toiminee kuitenkin kohtalaisesti foliossa grillattuna kera pottusiivujen ja sipulin. Samalla paikalle saapui toinen kalamies joka jigi-virityksiään alkoi laittamaan tulille. Ehdin saada samalta paikalta kuitenkin heti perään chartrause-liitsillä kuhan ja tämä olikin ensimmäinen perhovermein saatu kuha. Kalalla pituutta 41cm ja mukaanhan se lähti vaikkei mikään jätti ollutkaan.

Sitten siinä pari tuntia kivivallilta pommitettiin ja jigillä kaveri sai siitä pari-kolme pienempää kuhaa (c&r). Itse keskityin tahtomattani lahnan pyyntiin. Kirret ja kuhat pistivät suunsa kiinni eikä niitä enää tuon jälkeen näkynytkään ainakaan aamu kahdeksaan mennessä. Hieman ennen aamukutosta paikalle saapui myös lahnan pyytämisen grand old man eli Pehkos Janne kaverinsa Seppäs Akun kanssa. Piakkoin myös Esa saapui lupia myymään ja perinteisten turinoiden jälkeen suuntasin siltamontulle. Esa kertoi sieltä edellispäivänä kirreä hyvin saadun. Itselle ei kirjot suitaan availleet vaan sain hivenen harvinaisemman saaliin Viannalla eli 31cm harjuksen (c&r). Virvelimies sai pari pienempää taimenta (c&r) sillan yläpuolisesta kovemmasta virrasta ja vallilta näkyi lahnoja ajoittain nousevan. Siinäpä ne kalatapahtumat reissulla sitten olivatkin.

No nyt on kesän osalta Vianta kalastettu ja perholla kuha saatu. Sitten on taas aika unohtaa Esan puro elokuun lopulle asti ja keskittyä pääosin taimenen kalastukseen. Seuraavan reissun suunta lienee joko Konnekoski tai Nokinen

Kalastuksen sietämätön keveys

Tuli edellisen Kellankosken reissun jälkeen pistettyä kamaa kiertoon eli jonkinlaiseen ädläykseen sorruttua. Kahluupöksyt ja streamer-vapa keloineen ja siimoineen lähtivät perjantaina matkahuollon kautta uusiin kotiin. Kahluukengät puolestaan menivät työkaverille. Nyt tässä postista odotellaan kiintokengällä olevaa Snowbee-kahluria ja tuon kengän pitäisi olla neopreenitön. Jos nyt joltain on mennyt ohi, mitä epäilen suuresti, niin olen aika pahasti allerginen "nepparille". Saapa nyt vaan nähdä sopivatko muuten jalkaan nuo Snowbeen pökät. Streamer-setin tilalle ostin kevyemmän paketin ja valintana oli Sonik SK3 #3-4 kasijalkaisena. Kelaksi Okuma Vashon #3-4 ja siimaksi Sonikin SK 3 WF #4. Tätä settiä oli tarkoitus nyt koekalastaa, kun Iiron kanssa varailtiin sunnuntai-illaksi kalaluvat Kärnälle.

Menomatkalla piti hakea Keiteleeltä vanhat Vangenin pöksyni, koska uudet olivat vielä ties missä postin kuljetettavana. Samalla tuli nautittua vanhemman velipojan 22v synttärikahvit oikein maukkaan kakun kera. Iiron ja Peten äiti (eli siis minun äitipuoli) osaa kyllä nämä ruuanlaitto-hommat. Voin kertoa, että mm. jouluiset hirvikäristykset ovat uskomattoman hyviä! Iirohan oli silloin vielä savon taimenella syytämässä rehua mahdollisesti jossain vaiheessa siiman päässä oleville kaloille eli myöhästyisi hivenen luvan alkamisesta eli klo 17. No siitäpä sitten kahvien jälkeen kymönkosken puodille ja taas oli vanhanaikaiset eli lupia ei ollut kirjoitettuna sovitussa paikassa. No meille oli kuitenkin kalastusaika varattu ja jätin lapun, että rahat löytyy lippaasta. Onpahan jotain kättä pidempää jos tulee kyselyä, että miksi ei kalalupaa paperisena kalamiehen taskusta löydy.

Koskella aloittelin kalastuksen ylläolevan kuvan näyttämästä paikasta ja olin sitonut kevyttä settiä varten pienehkön tinselin jossa oli aavistus painoa rungossa. Kyllähän tuo Sonikki sitä jaksoi todella hyvin heittää. Kyllä mun juttu on vaan nuo kevyet vehkeet kalastuksessa. Tein laskun ja kävin kalastamassa myös niskan pinturilla samalla sitäkin testaillen eli tuota pinturointia vartenhan tuo kevyt setti tuli ostettua. Tosi mukavaa oli kyllä heittely. Ei puuttunut kuin kalat. Iirokin ehti koskelle tässä vaiheessa. Sitten voisikin tämän 6h luvan heittämisen kiteyttää aika nopeasti. Kalastettiin 5,5h virtapaikkoja eri tarjoiluilla. Vedessä kävi vaikka mitä. Heitettiin tinseliä, sputikkaa, mustaa streameria, larvojakin, surffilautaa. Ainoa tapahtuma oli Iirolla, kun taimen iski mustasta streamerista hypyn kera ohi. Joku pienempi kala kävi niskalla myös katsomassa meikäläisen Puh Nallea.

Oltiin jo aika pitkälti "me ollaan hävitty tää peli" -tunnelmissa, kun heittelin n. 22.30 niskalla tinseliä. Iiro tuli reilusti suvannon puolelle viskomaan Hardyllaan likimain vastarannalle ja sieltähän se ruoja sitten 40.5cm istarin onki salakka-streamerilla. Ilmeisesti kalat sitten olivatkin suvannossa. Tuon jälkeen ei enää kauheasti heitelty, kun alkoi lupa loppua ja oli kylmä. Toki molemmat perinteisesti kaaduttiin koskeen ja kamat osittain märkänä. Oman kalastuksen olisi kyllä kruunannut jos Hissu Hietalahti olisi jossain välissä ilmestynyt selän taakse heitellessäni tähän tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=5BjBr9tQpIk

No se oli sellainen reissu se. Uskomattoman hiljaista piteli virtapaikoissa. On kuitenkin hyvä palata arkeen ja muistaa ettei niitä kaloja kuokalla aina nosteta joesta. Kevyt setti oli aika lailla sitä mitä odotinkin kalastuksessa. Nyt vaan pitäisi päästä sitä pinturia enemmän viskomaan. Meikästä ei oikein millään tahdo saada streamer-kalastajaa tai ainakaan siitä suuresti nauttivaa. Se on vaan jotenkin puisevaa hommaa. Ehkä...tai no ei siihen mitään ehkää tarvita, vaan olen kai outo kummajainen. Seuraavaksi voisi pohtia reissua parin vaihtoehdon väliltä: Konnekoski & niskan pinturointia tai Viannankoski & kuhaa ja kirbeliä. Yllärivetona voisi olla Vaikko. Mutta nyt on kello sen verran paljon, että seuraavaksi nukkumaan ja kohti uutta työviikkoa...

Istaria, istaria, istaria

Keksittiin nohevina poikina Iiron kanssa, että järjestettäisiin kerrankin reissu jonne lähdettäisiin koko veljessarjan voimin. Tämä onnistuikin mukavasti, kun tyttäret pääsivät Kari-ukin ja Tuulan hoiviin Keiteleelle yökylään, rouva oli yötöissä ja me pojat sitten suunnattiin heittämään 12h lupaa Kellankoskelle. Tällä kertaa siis oltiin koko trio paikalla, kun mestiksessä SapKon takalinjoilla viihtyvä Petrikin pääsi mukaan. Voisi kuvitella, että kolminkertainen määrä tulee tuhoa särkyneiden vermeiden muodossa, mutta tästä reissusta tuli historiallinen eli mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Reissuun liittyi myöhemmin yöstä myös Iiron kaveri Heksu.

Käytiin hakemassa kaupalta luvat ja toki siellä jo ensimmäinen kylähullu nähtiin: "minu ei tarvii lohen onginnasta mittää maksoo!" julisti naama punottaen hivenen sekavan oloinen mies. Niin ja en ollut minä. No näitä aina sopii etenkin pienille paikkakunnille. Itselle ehkä legendaarisimmat vastaavat ovat tulleet nähdyksi Piippolan Shellillä 88-tien varressa. No jokatapauksessa luvat saatiin ostettua ja painuttiin virittelemään vermeitä. Kellalla meitä odottikin tuttu auto ja Niskasen Jukkahan se oli tullut kalalle mukanaan Jääskeläisen Tuomas, joka on isällä ollut ambulanssissa joskus töissäkin. Tuomakselle muuten vielä kiitokset virkistävistä vodka-ryypyistä. Pojilta oli lupa alkanut klo 18 ja meidän odotellessa oman lupamme alkamista klo 19 sai Jukka niskalta pari reilua nelikymppistä kalaa ja vastaavia tapahtumia oli myös kalakaverillaan.



Iiro ja Pete ampuivat luvan aloituksessa alas ja itse jäin syytämään niskaa. Sieltä oli ensimmäisellä kerralla tuloksena ohilyönti tinseliin. Hetken päästä itse painuin alemmas ja pojat ylemmäs ja Iiro nokitti viidellä ohilyönnillään niskalla. Itse kalastelin kosken keskiosaa ja alaosaa ilman mitään kontakteja kaloihin. Vettäkin oli ehkä turhan paljon. Palailin niskalle ja siellä oli ollut edelleen joitain ohilyöntejä. Pohdiskelin taktiikan vaihdosta ja pistin pienen salakan (http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18966) ja uittelin sitä erittäin hitaasti. Kohta siihen puolivahingossa kahlauslinjaa katsoessa iski kala kiinni. Sieltä nousi eväleikattu 37cm taimen. Heti kohta otti nielun reunasta mitallinen kiinni, mutta se ei pysynyt kuin reilun 10s. Ennen luvan alkamista kävi rannalla joku näitten koskien vakikävijä joka kertoi tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden Kymön kasvattamolla ja siellä oli sähkölinja kaatunut kala-altaaseen tuhoisin seurauksin jos yhtään käsitin oikein. Tämän vuoksi isompaa istaria ei kai ollut saatavilla ja esim. Huopanan suhteen Riitta kertoi istutusten siellä alkavan vasta juhannuksen kupeessa, koska pyyntikokoista istaria ei saada. Kellallakin oli alamitta ko. syystä laskettu 45cm ->40cm. Tästä toiminnasta sekä 36-39cm istarien tumppaamisesta koskeen voi jokainen olla mitä mieltä tahtoo. Itsellänikin oma mielipide on...

Sitten nähtiin jossain välissä niskalla myös aika erikoinen episodi. Iiro oli paiskomassa "heittokivellä" ja hänen selkänsä takana kävi iso molskaus. Rannalla pari pappaa oli kyyläilemässä ja taisivatpa kivellä viskata. Luikkivat sitten sieltä karkuun. Käsittämätöntä menoa. Onneksi näitä vatipäitä ei nähty sen koommin. Mutta noita pieniä taimenia sen sijaan näkyi myös jatkossa. Niskalla sitä evästä tuntui riittävän. Lopulta saatiin saldoksi "omalla" porukalla seuraavasti ja kaikki kalat olivat eväleikattuja:

allekirjoittanut 37, 38, 39, 40, 41, 42
Petri 39, 40
Iiro 2kpl n. 36-39
Heksu 40 ja reilun kilon hauki

Näistä kaloista eniten mieltä lämmitti Petrin saama ensimmäinen mitallinen taimen jota hartaasti nostettiin ylös. Omista kaloista miellyttävin oli juuri ennen lähtöä saamani 42cm yksilö, jonka sain Yön Timpalla, kuten muutkin mitalliset, josta oli jo kierrekkin kappaleina roikottamalla niskan heittokiveltä likimain pohjasiimoille niskan nielun alle. Nykäisin aina metrin pari siimaa kelalta ja annoin streamerin uida pienin nykäyksin. Tarpeeksi kun oli tavaraa ulkona oli kala kiinni. Okei..Ison kalan kanssa olisi voinut hätä tulla, koska kova koski oli suoraan alla. Ottipelit olivat illan ja yön aikana aika peruskauraa eli mustaa streameria ja tinseliä. Koetin aamulla myös pinturiakin niskalla, mutta ei siihen salakoitakaan edes noussut.



Se oli semmoinen reissu. Hiacen takaosasto patjalla ja makuupussilla ei aikaleimalla 02-04 ole ollenkaan yliarvostettu ratkaisu. Vähän jotenkin höntti olo tuosta taimen istareiden onginnasta jäi ja hivenen harmittaa, kun ei ehjä eväisiä joukossa näkynyt. Mukavaahan noitakin oli onkia ja osa antoi kovassa virrassa ihan kelpo vastuksen. Tyttärillä oli myös ollut hauskaa ja olivat päässeet mönkkäriajelulle jne. Vastaava keikka voitaisiin ottaa uusiksi joskus. Iiron kanssa vähän mietittiin, että jos seuraava reissu tehtäisiin Konnekoskelle. Saapa nähdä sitten toteutuuko se vai onko kohde joku muu...

Hiljainen Huopana

Kevät oli odoteltu ja paljon puhuttu Huopanankosken viikonlopusta. Odotukset olivat korkealla ja kalaa toivottiin saavan runsaasti. Näitä odotuksia vastaan jouduimme kuitenkin hieman pettymään vaikka reissu muuten loistava olikin. Meitä lähti lopulta reissuun 9kpl, kun yksi lähtijöistä perui viime metreillä "työkiireiden" vuoksi. Näimpä meitä kosken rannalla heilui Söde, Masa, Artsi, Pode, Raksa-Apina (Söden lanseerama ja jatkossa käytettävä nimitys), Antsa, Häivis, Häksy ja allekirjoittanut. Reissu aloiteltiin Niskantalolla virallisella serenomialla jossa Söde ojensi Artsille lahjakortin nelivitosten verkkojen ostoon Riaskilta sekä kurkun huuhdokkeeksi pullon aina yhtä mainiota jallua. Artsilla oli siis synttärit. Reissun alkuun saimme myös varsin mainiota viihdykettä, kun Harri ja Juho saapuivat sa-int mallisella entisellä ambulanssilla ja pyörivät pihassa tovin etsimässä parkkipaikkaa. Ensin meinasi mennä navetta nurin ja sitten ikäänkuin ei tilaa olisi ollut, niin aivan liki Iivosen Antsaa amppari parkkiin ja hyvässä nousussa ollut raksa-apina tempaisi oven suoraan Antsan auton kylkeen/peiliin. Jonkun verran oli "pienimuotoista" repeilyä porukassa havaittavissa..

Jahka siitä sitten joskus lähempänä kasia maltettiin kalalle lähteä nähtiin aika pian, että kalastuksesta tulee aika haastavaa. Kahluukielto ja tulvavesi ovat perhomiehelle aika paha yhdistelmä. Edellisen päivän virvelikalastajien saalistietolomakkeet näyttivät ettei nekään tarjoilut olleet toimineet. Mutta eihän siinä kuin yrittämään ja streameria virtaan. Heti reissun alkuun raksa-apina sai niskalta mitallisen taimenen tinselillä sekä Artsilla oli kala kiinni niskalla. Sitten hiljenikin ja eipä muita kunnollisia tapahtumia perjantai-iltana ollut ellei lasketa homoeroottisia juttuja nuotiolla sekä naapurimökin elämöintiä. Pojat pariinkin kertaan siellä vierailivat ja taisipa sieltä joskus aamuvitosen aikaan pari "leidiä" pyörähtää mökillä, mutta tapahtumista eikä "naikkosista" tainut paljon jäädä kerrottavaa jälkipolville

Lauantai aamuna tuli herättyä ja huomattua vanha vitsaus. Joku kulkukissa oli pissinyt suuhun. No maku lieveni kuitenkin hampaiden pesulla ja keskioluella eli eikun suunnittelemaan kalastusta. Päivän aikana taidettiin Artsin kanssa eniten kalastella ja tuli käytettyä aika monenlaista tekniikkaa. Tuli paiskottua tinseliä, pinturia, larvasteltua ja yleensä kaikkea erilaista kokeiltua, kun ei tuntunut mitään tulevan. Salakka nousi viikonlopun aikana koskeen ja lauantaina niitä nousi jo pinturiin ja yksi tarttui kuninkaanväylästä kroppakalana jäljitelmäänsä. Minkäänlaista lätinää niskalla tai missään koskea ei reissun aikana kuitenkaan käynyt eikä salakka-ajoja näkynyt.

Päivän kalatapahtumaksi jäi Häksyn koukuttama nelikymppinen komea ehjäeväinen kala joka nousi hiiri-jäljitelmään. Illemmalla alettiin paukuttaa koskea koko arsenaalilla ja Iiro saikin pari kalaa torikosken kovan kuohun peileistä jallitettua. Suurin niistä 45cm. Masa sai sillan yläpuolelta tinselillä yhden 43cm yksilön ja karkuutti möykyn sillan yläpuolelta. Monia isoja kaloja pidellyt Matti totesi harmissaan kalan olleen reilusti yli kuusikymppinen. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivatkin. Sunnuntaina Harri kävi vielä viskomassa aamusta ilman mitään tapahtumia. Valtaosa porukasta itse mukaanlukien kipattiin sunnuntain kalastus ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden ajoissa. Iiro sen sijaan jäi kalalle ja illalla kuulee, että vieläkö hälle puri siellä. Perinteistä Iiroakin reissulla nähtiin eli ties monennetko aurinkolasit ovat Huopanan pohjassa. Onnistuin kyllä itsekkin ryssimään pudottamalla täysin omituisesti kelan puolan koskeen ja piti pyydellä kahlurimiehiä auttamaan sen onkimisessa.

Reissu oli kyllä kalantulon suhteen pettymys. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kahluukielto, toki tarpeellinen, rajoitti kyllä kalastusta aika paljon etenkin korkealla vedellä. Kuitenkin kohtuullisesti saatiin koski haravoitua, mutta kalat eivät nyt oikein innostuneet tarjoiluista vaikka salakkaakin koskeen ilmestyi. Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin varsin mukava ja seura oli hyvää. Niskantalo on tukikohtana tällaiselle reissulle loistava. Kelit suosivat ja itse kalastin koko viikonlopun ilman kahluuhousuja läpökkäissä tai kumppareissa. Ei käynyt mielessäkään vetää kurahuosuja jalkaan. Nyt onkin sitten taas kerran seuraava reissu ihan auki. Kellankoski himottaisi. Saapa nyt nähdä sitten mistä sitä itsensä seuraavaksi löytää...

Aikainen onkimies taimenen nappaa

Viime vuotinen jatkuva epäonnistuminen eritoten kesäaikaan Nokisella ajoi päätökseen keskittää reissut todella aikaiseen aamuun, koska toissa kesänä aamuyö tuntui olevan sekä hiljaisin kalastajien suhteen, että myöskin tapahtumarikkain ajankohta. Nytkin kello oli soimassa 3.45, mutta toki kalamiestä aina sen verran jännittää, että pää nousi tyynystä jo tasan kolmelta. On se vaan luonto kaunista aamulla ja ulkona sai kuulla lintujen laulua sekä suht harvinaista hiljaisuutta, kaunista auringon nousua jne. Luontomami pisti parastaan. Tällä kertaa tuli myös Iisveden kupeessa nähtyä harvinaisempi asukki tienposkella näillä kulmin eli fasaani. Telkillä oli myös koskella aika kovasti kevättä rinnassa ja siipien suhinaa sekä pään kallistelua oli mukava seurata.

Nokisenkoskella oli edelleen kahluukielto ja onneksi asia tuli Laakkosen Laurin kanssa puheiksi, koska olin täysin siinä käsityksessä mitä Nokisenkosken sivuilla sanottiin eli sen mukaan kielto olisi loppunut 11.5. Samalla Laurin kanssa sovittiin, että aamulla nähtäisiin koskella ja keräiltäisiin mätirasiat koskesta pois (toki edellyttäen, että ovat tyhjiä). Noh, aamun aikana ei valitettavasti Lauria näkynyt eikä kuulunut ja puhelinkaan ei miehellä tuntunut mukana olevan. Syykin tähän myöhemmin selvisi, kuten oletinkin, eli oli oma aamun suht aikainen poistumispakkoni palkkatöihin mennyt häneltä ohi puhelun aikana. Paikalle myöhemmin tulleen Huopanankosken sumarispesialistin (http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pos=-21165) kanssa olivat rasiat saaneet myöhemmin päivällä pois. Hyvä näin! Kuulemma yksi saaren rannassa olleista rasioista oli jonkun vatipää-kahlaajan toimesta rikottuna. Kirotut lättähatut!

Kahluukieltohan Nokisella vaikeuttaa kalastusta jonkun verran etenkin jos ei ole venettä käytössä. Aloittelin omaa kalastusta sillan alta larvastelemalla sekä syvän uoman niskaa tinselillä pommittaen. Kovin hiljaista oli. Siirryin veneellä saaren taakse ja siellä päätin vaihtaa yön timppaa kehiin (alla kuvassa) ja suorittaa veneellä matalan uoman loppuliu'ussa laskuja samalla heitellen samoin kuin edellisenä keväänä jolloin sain sieltä ko. systeemillä 54cm taimenen



Tällä kertaa ensimmäisellä laskulla jo tärähti ja niinhän sieltä vanha eväleikattu 51cm kala haaviin pujahti. Mittailin nopeasti ensin haavilla ja sitten tarkastusmittaus (vissun mitta-asteikko haavissa on metsässä), nopea kuvaus ja laihahko kala takaisin jatkamaan matkaansa. Likimain pakko oli tuo kala ylhäällä käyttää tuolla haavilla yksin ja montaa sekuntia pidempään ei mennyt mittaillessa ja kuvatessa (lähinnä tiedoksi niille ketä ahdistaa kuitenkin tuo kuva). Tuota loppuliukua olisi helppo kalastaa jos veneen ankkurointi olisi sallittu tai olisi kaveri matkassa. Itsekseen ei ehdi kuin ehkä 4 heittoa heittää ennenkuin huomaa olevansa jo järvellä

Kävin saaresta käsin myös syvää uomaa lirkkimässä sekä pohjasta, että pinnemmasta, mutta eipä sieltä kalaa löytynyt. Piakkoin palasinkin jo rannalle odottelemaan Laakkosta josta nyt ei mitään tullut väärinkäsitysten johdosta. Muutaman tunnin kalastelin ympäriinsä koskea eri tekniikoilla ja mitään muita kosketuksia muuten kuin pohjaan ei tullut. Pohjaan jäikin sitten mukavasti perhoja ja pitää spigotin laulaa todennäköisesti ennen tulevaa Huopanankosken reissua. Aamupäivästä oli koski varsin tyhjän oloinen sekä kalastajista että kaloista eikä silloin vielä tuoreita nousukaloja läheisestä poikastuottoalueelta ollut vielä koskeen kumipyörillä tullut tälle kaudelle. Esimerkiksi niskalla ei näkynyt yhtään kalaa, mutta Hiltusen Ville oli sillan alapuolelta yhden mukavamman harjuksen bongannut. Tätä kirjoittaessa ei ole illan tapahtumista tarkempaa tietoa. Omat kalastukset jatkuvat nyt mahdollisesti jollain nopealla hauen jahtaukseen liittyvällä pistolla lähijärvelle sekä sitten on puolentoista viikon päässä se odoteltu Huopanankosken valloitus savolaisittain

Pakkasaamu, Heinävesi & ruokakalat

Joskus on kalamiehellä edessään tilanne, etenkin hänen ollessaan perheellinen jossa kalakin maistuu, että olisi saatava ruokapöytäänkin eväkästä. Tähänhän on pari vaihtoehtoa. Joko a: ostaa kalatiskiltä tai b: käy onkimassa tarkoitukseen soveltuvasta paikasta samalla yhdistäen huvin ja hyödyn. Koska tosiaan keväiset Viannankosken kirjolohet olivat aikaa sitten hävinneet parempiin suihin ja lampikalastukseen tuntui pientä kytöä oli helppo valita vaihtoehto b. Tällä kertaa kohteeksi tuli valittua hieman eksoottisempi ja perhomiehille ehkä tuntemattomampi Mustalampi Heinävedeltä. Toki kalantulo ei ollut kirkossa kirjoitettua ennen reissua, koska kaloja on laitettu viimeksi talvella pilkkimiesten riemuksi. Lammella on veneen käyttö kielletty ja uskoisin myös saman koskevan kelluntarengasta. Lammen pääkäyttäjinä otaksuttiin olevan tahnakalastajat sekä talvisin että kesäisin. Kohteen valintaan vaikutti vahvasti Varkauden suuri perhomies ja ajoittain kaupungin pitkästyneimmältä kuulostava, mutta komeimmat perhot sitova jantteri eli Bomanin Mika aiemmilla jutuillaan. Näimpä sitä erinäisten sattumusten ynnämuiden kautta pää nousi tyynystä aamulla 3.45, Seatin nokka kohti Heinävettä ja tarkoitus oli käydä kalassa sekä palata vielä takaisin sorvin ääreen. Tämä onnistuikin hyvin.

Lammella tuli oltua hyvissä ajoin puoli kuusi likiman yhtäaikaa Mikan kanssa ja hänellä olikin jo luvat meikäläiselle valmiiksi ostettuna. Eikun vaan kamoja kasaan ja päätin ottaa käyttöön pitkästä aikaa xdp-kelan jossa oli varsin heikolla hapella oleva samaisen valmistajan HMT-pintasiima. Tarkoitus oli kuitenkin varsin tummavetisessä lammessa uitella booby&liitsi -tyyppisiä ratkaisuja ja samalla testailla onko varakelan jarru hengissä. Ja olihan se. Yöpakkanen oli vaan tehdä meille tepposet eli pelipaikat olivat riitteessä ja ainoastaan pieniä aukkoja oli siellä täällä. Näihin aukkoihin alettiin paiskoa ja eipä kauaa mennyt kun Varkauden ihme sai pienen kirren kiinni ja sitä kautta haaviinsa. Kirbeli toimi myös samalla jäänmurtajana heittosiiman avustuksella ja aika erikoisen oloista oli väsytys.

Mikan väsyttelyjen ansiosta saatiin pieni ura riitteen sekaan jonne sopi heittämään. Kohtapa oli itselläkin kala kiinni ja parempi kokoinenkin, mutta puoli metriä ennen haavitsemista karkasi. Kohta Mikalla taas samalta paikalta kala kiinni ja ylös. Ja heittopaikan vaihto ja itselle jonkin ajan päästä kala kiinni. Tovin päästä irti. Ennen tätä reissua luulin olevani hyväkin pitämään kaloja kiinni, mutta aika pahasti rapisi se usko sillä jatkoa seurasi. Kuitenkin onnistuin aamun vähän valjettua ja jäiden hivenen lähdettyä saamaan mustalla boobylla 810g killen, jonka kanssa piti hätäpäissään oikein kuvakin ottaa, kun tuntui kaikki kalat tippuvan.

Sittempä niitä kaloja saatiinkin mukavasti. Silti pudotin kaikkiaan reissussa ainakin 6 kalaa saaden vain luvan sallimat 4 ylös isoimman ollessa aika perus n. 1400g. Mika taisi saada 6-7 kalaa (kalastuksen valvojen kanssa sovittu c&r kuviot) karkuuttamatta yhtään ja taisi noiden joukossa olla jokunen vauraampikin yksilö. Itsellä jäi kyllä miettimistä, että miksi ihmeessä kaloja karkasi niin paljon. No okei, tärpit olivat rauhallisia ja hitaita sekä ainakin yhden karkuutin omaa hölmöyttäni päästäessäni siiman löystymään. Monta kalaa karkasi kuitenkin vapa pystyssä tiukalla siimalla ja samoissa knapekeissa on Viannankoskella kirret pysyneet moitteetta. Ei oikein muuta syytä keksi kuin tärppien varovaisuuden. Ehkä joku muu keksisi...

Reissuhan meni siis mainiosti ja ehti vielä hyvin suunnitellusti palkallisiin hommiin. Mukava täsmäisku aamutuimaan. Paikkana Mustalampi oli miellyttävä joskin matkaa tuli vähän reilusti eli n. 115km kotiovelta. Perhomiehen kannalta selkeähkö kevätpaikka. Kesällä on paikalla olleiden tahnamiesten mukaan hiljaisempaa kalojen suhteen ja veden väristä voisi päätellä, että jokibroilereissa on makuhaittaakin silloin. Kalojen perkaukselle oli varattu oma katos ja jos onkimies epäilee olevansa krapulassa, niin konsti löytyy varmistamaan tämä olotila. Nimittäin nielaisemalla palanen sianihraa jossa on muutama karva pystyssä, päälle aimo tujaus taskulämmintä dry vodkaa sekä perään luukku auki ja syvä nuuhkaisu Mustalammen kalanperkeitä täynnä olevaan kompostiin. Jos ankkuri edelleen pitää, niin ei ainakaan kovin paha kohmelo ole. Pistetään tähän lopuksi vielä melkein 360 astetta kuvaus lammesta videon muodossa.

Toisenlainen Vappu

Vuosi sitten olin tehnyt 8 kpl kalareissuja verrattuna samaan päivään kuin nyt. Tänä keväänä olen päässyt kahdesti kalalle. Tämä mietintä pohjusti pitkälle vappu-viikon kovan tason ratkaisun eli jätetään lähikioskin huippujätkä on huippujätkä, elä tykkee pahhoo -tyyppiset karaoket välistä vapun aattona ja suunnataan kalalle vappu-päivänä. Alun perin suunnittelin käyväni Korpilohella lampihommissa. Paljon hyvää kuullut paikasta ja varta vasten omin kauniin pikkukätösin sidoskelin pieniä #18 nymfejä sitä reissua varten. Mutta sittempä tulikin takapakkia kuin aikanaan itselle illan viimeisten hitaitten kyselyissä, kun lampi olikin vielä jäässä. Nokinen kävi suunnitelmisssa mielessä, mutta viidakkorummut kertoivat Kymönkoskelta tulleen mukavasti niskalta kalaa. Näimpä varailin sinne 6h luvan ja viime kesäinen kotiseutu tutuksi -teema sai jatkoa eli kauden ensimmäinen uusi koskikohde. Kolima-Keitele -koskireitin muut Kärnä ja Kellankoski olivatkin ennestään jo tuttuja.

Kun isän ylpeydeksi myös toinen kolmesta veljeksestä eli taimen pehtoori Iiro päätti pitää selvän vapun ja lähteä mukaan, niin oli hyvä reissu tiedossa. Lisäksi vielä scouttailin ottipelejä koskivesien pisimmän haavin (ainakin viime kesänä Huopanalla) omaavalta Pielaveden ihmeeltä, niin näiltäkin osilta oli ennakkovalmistelut kohdallaan.

Kävin hakemassa luvat Kymönkosken ruokapuodilta sovitusta paikasta ja ilokseni sain huomata, että saamme kahden kalastaa koko päivän. Lupahan meillä alkoi klo 9. Sinällään kalastajien vähyys ei yllätys, kun vettä tuli ravakasti luvatun mukaisesti ja olihan vappu-aamu. Näimpä siitä sitten laavua kohden ja pelit tulille. Selkeästi oli tiedossa niskan olevan hotspot aluetta. Kasailin pari settiä erilaisilla streamer virityksillä ja aloittelin kalastuksen. Hyvin pian saapui Iirokin paikalle sekä niskalla näkyi paremman kalan pintakäyntejä sateen rikkomassa virrassa. Kala ei tuntunut hyväksyvän sen paremmin caddis-nymfi settiä kuin steamereitakaan. Eikä sille tuntunut Iiron tarjoilutkaan kelpaavan sen paremmin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen oli kalakontaktit nollassa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua. Iiro nimittäin hallitulla ja harkitulla uittelulla tyyliin "oho mulla on kala!" sai sumaripinturiin 43cm taimenen kiinni ja allekirjoittaneen haaviin. Ei ihan tyypillisin pinturikeli ehkä ollut. Kalalla oli rasvaevää tallessa ja vapaus koetti hänelle.


Heti perään vaihdoin itsekkin sumaripinturia ja niskalta kiven juuresta kala kiinni. Ehkä about 25cm harjus. Mietin Vicky Rostin tutuksi tuoman laulun sanoja mukaillen: "näinkö mulle täällä aina näin käy, käy käy". Heti perään Iirolta katkesi tapsi pinturiin tulleessa tärpissä. Itse keskityin jahtaamaan niskalla näyttäytynyttä parempaa taimenta. Lopulta cdc-sumari kelpasi ja kala näytti paljon suuremmalta kuin lopulta oli. Etenkin hypyssä. 0.15 kaapeleilla hennolla pitelyllä kala haaviin ja oli todella kaunis yksilö. Kuvasta ei valitettavasti rasvaevän kokoa näe, mutta hieno kala oli. Mittaa 46cm. Vapaus koetti tällekkin. Se oli muuten meikäläisen ensimmäinen mitallinen taimen pinturilla.


Sitten alkoikin röytämään aika reippaasti. Suht rannasta saatiin sumaripintureilla sekä white marabou muddlerilla useita kaloja. N. klo 13 lähdettiin paistamaan makkaraa saldona oli 11 kpl n. 35cm-46cm taimenia sekä allekirjoittaneen pieni harjus. Itseltänikin yksi kala katkotti tärpissä perukkeen. Iirolle lukumäärällisesti enemmän eli 4 mitallista ja 35,36&39cm ja meikälle 46cm,43cm sekä pari alamittaa. Toki kovin kalamies on se joka saa reissun isoimman kalan. Näissä kaloissa oli etenkin rasvaevältään monenlaista yksilöä. Selkeitä eväleikattuja oli kaksi joista toinen oli mitallinen ja toinen oli saamani todella virkeä about 35cm kaveri. Iiron saama eväleikattu 42cm jolta oli toinen etuevistä rikki oli ainut mikä otettiin reissulta mukaan.

Iltapäivällä loppui sade ja hiljeni myös kalantulo. Yksi taimen kävi katsomassa sumaripinturiani ja totesi, että vielä pitäisi sidoksia parantaa jos meinaat että kelpaa. Selkeästi kalat passivoituivat ja kävivät varovaisemmeksi vesisateen loputtua. Mutta olipahan mukava tapa viettää vappua tämäkin. Paljon tapahtumia ja eritoten pintaperhoissa on aina miellyttävää. Etenkin kun uutta kalaa ei tälle keväälle ole vielä laitettu eli talvehtineita kokeneempia kettuja jallitettiin.

Nyt on sitten reissukalenteri taas levällään. Tarkoitus olisi päästä yksi reissu Korpilohelle tekemään ja ehkäpä myös Nokiselle. Sitten on tarkoitus lähijärvellä kokeilla millaista on hauen perhokalastus. Kuun loppupuolella on sitten odotettu Huopanankosken viikonloppu. Mukavissa tunnelmissa mennään kohti alkavaa kesää. Niin joo sitähän sitä piti vielä, että Kymön laavulla oli ennakkotietojen mukaan oikein sähkötkin sekä kahvinkeitin. Ylläripylläri, että sitä oli jotkut lättähatut halunneet sitten käyttää syöpäkääryleiden tumppien varastointiin ja huuhtelunkin jälkeen vempain oli tukossa. Länsirintamalta ei mitään uutta, valitettavasti.

Pinturia Äyskosken virtaan

Kovasti oli empiminen, että kumpaanko paikkaan menisi lomalla näillä näkymin ainoana mahdollisena kalastuspäivänä. Nokisellekko vai Äsylle. Sattuneista syistä johtuen arpa osui nyt Äyskosken suuntaan vaikkakin oli tiedossa, että mitään ilotulitusta ei varmasti kelin puolesta ole luvassa pintovien kalojen suhteen. Taas nostalgia nousi miehen ajatuksiin öljysoralla lähellä Lohimaata. Mielessä kävivät aikanaan Juha Jokisen ja Aake Kallialan näkeminen Lohimaassa, Pulkkis Unton hirvien ampuminen, että ne kuolevat ilmaan, "juppi" Karhusen hirvikolari 200m Lohimaan portilta sillalle päin ja mieliin painuvimpana ehkä oma sekoilu teinivuosina eli mopolla salaa Tervon kylille iltamyöhään tikapuita pitkin karaten ja solivieteristä levisi katkojan kärjet sillä reissulla. Kotimatkalla kun oli mopoa työnnetty n. 8km "kyliltä", niin kovin hyvää oli Äyskosken vesi talvella jota oli pakko käydä hörppimässä, kun pilkkihaalareissa nuorelle miehelle puski hikeä niskaan...

Onneksi tuli kalapaikat vastaan ettei menty liikaa "tihhh...isäs poika" tunnelmissa. Nyt aloittelin tarkoitushakuisesti, olettaen kalastuspaineen keskittyvän Patolalle, niin onkimisen loppuliu'usta sumaripinturilla ja nymfillä summassa syytäen. Keli oli kaunis ja tyyni. Sen verran oli kuitenkin viileää ettei korreja näkynyt kuin joitain muutamia kalasataman laiturille vieneen polun varrella.

Jonkun tovin päästä alkoi soimaan puhelimesta Kenraali Panchon tunnari ja tämä sai naaman virneelle sekä kertoi samalla siitä, että tuttuja miehiä työelämästä oli Patolaan saapunut. Totesin veden olevan riittävän viileää ja aamukahvin tehneen tehtävänsä joten oli aika siirtyä Patolan huvilan ja huussin tuntumaan. Patolalla vaihdeltiin kuulumisia, niin ennalta tuttujen jamppojen kanssa, kuin yhden ilmeisesti keski-suomen suunnalta olleen pätevän oloisen kalamiehen kanssa. Kovin hiljaiseksi valitteli hän kokemuksia edellisen ja tämän päivän osalta. Myöskin kaksi aikaisempaa päivää oli olleet varsin vaisuja Huopanalla. Aloinkin sitten itse syytämään perinteisellä kohottelulla todella matalalla virtaavaa vettä. Ei havaintoa kaloista. Sillan juurelta tämä keski-suomen (jos nyt oletus meni oikein) jantteri toisen kaverinsa kanssa saivat larva/nymfi systeemeillä pari taimenta. Toinen niistä oli sama 53cm jonka oli nuorempi painos koukuttanut helmikuussa. Nyt oli kokeneemman kaverin vuoro käyttää sama kala haavissa



Velipoikakin pyörähti paikalla ja puitiin niitä näitä. Edellisenä päivänä oli Iiro vaatimattomasti kolme mittataimenta Kärnällä käyttänyt haavissa ja yleensäkkin aika koboltin kovan startin ottanut kauteen useiden mittakalojen muodossa. Käväisin Lohimaan puolen sillanalusen kalastamassa tyhjää kohotellen sekä vaihdoin takaisin pinturihommiin ja ensin pyysin tyhjää päävirran reunasta cdc-sumarilla ja nymfillä, mutta samalla tavalla sokkona uitettuun caddikseen pyörähti taimen kiinni. Aika hellästi pitelin kalaa 0.15 tapsilla, mutta suht nopsaan kuitenkin haaviin. Kauniilla kalalla pituutta tarkalleen silmämääräisesti 36,4cm (minua puri pienenä radioaktiivinen mittarimato ja omaan sitäkautta yliluonnollisia kykyjä). Jonkun tovin jatkoin kalastusta Patolan laiturilta samoilta tulilta, mutta ei tapahtumia. Vaihdoin vastarannalle ja siellä ilmeisesti pienempi harjus kiinnostui myös caddiksesta, mutta ei kiinni asti halunnut jäädä. Kolmesti kuitenkin yritti.



Iltapäivällä oli työelämä-ihmiset nähneet pintoviakin kaloja muutamia alhaalla. Sieltä oli pari pienempää harria sekä Mikan mitallinen taimen olleet saaliit. Patolassa ei sen sijaan koko päivänä näkynyt kuin kaksi kosken ylittänyttä korria eikä yhtään pintakäyntiä. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Nuorempi painos keskisuomalaisista sai vielä erittäin miellyttävän kokoisen 47cm harrin pikkutinselillä laiturilta ja vielä yhden about 200-300g hauenkin koukuttivat. Siinäpä ne kalatapahtumat sitten olivat tältä päivältä.

Aivan helvetin mukavaa oli heittää pinturia! Yleensäkkin loistavaa kalastusta, kun edelliset likimain kymmenkunta reissua olen syytänyt kolmea liitsiä jontkaan mustikoiden kera. Airflon Ridgeline siimaa heitin nyt toisen kerran Demonilla. Todella hyvät fibat siitä. Liukas kuin savolainen autokauppias. Samoin nyt vähän jo alkaa Sharpes of Aberdeenin Gordon 2:lla siima oikeamaan. Ei ollu röytämistä reissu, mutta on tullut paljon huonompiakin keikkoja heitettyä. Nyt on sitten seuraava reissu täysin auki. Voi tulla pidempikin tauko. Aika sekä tulvat näyttävät kevätkalastuksen suunnan...

Viimeinkin kausi starttasi!

Viimeinkin koetti se hetki, että oli aika aloittaa perhokalastus herran vuonna 2010. Tai no en minä siitä herrasta ymmärrä, mutta tulipahan kuitenkin startattua. Olin varannut Viannalle ajoissa luvan pääsiäisen seudulle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Vuosi sitten piteli tosi huonoa keliä ja kaloista ei havaintoakaan. Tänä vuonna olikin sitten kaikki toisin. Ei edes yltiöitsevarma ruokaohjelmien katsominen rouvan kanssa edellisenä iltana ja sitäkautta pääsiäisen kirreaterian suunnittelu onnistunut keikkaa vesittämään. Kelikin oli mielettömän komea joten heti aamulla tuntui mukavalle ajella kalalle ja aloitella talvilomat. Muutaman kerran kyllä mietin, että ei tämä nyt kyllä ihan täyspäisen hommaa ole, koska oli sumarikeli parhaimmillaan. Niitä on kuitenkin kovin vähän kevään aikana. No etukäteen kun lupia varailee, niin vaikeapa sitä on Pekka Poutana saati sitten Juha Föhrinä etukäteen kalakelejä lupailla joten lupa Viannalle oli varma valinta.

No jokatapauksessa itse pääsin viimein korkkaamaan kauden ja tämä olikin erittäin suurella todennäköisyydellä ainut reissu kevään aikana ko. kohteeseen. Kesällä en ole juuri käynyt paitsi nyt vähän olen suunnitellut eritoten kuhan jahtaukseen liittyviä keikkoja. Syksyllä kuitenkin Vianta on taas suunnitelmissa mukana. Sepäs siitä ja itse asiaan. Viannankosken tirehtööri ja maailman mukavin mies eli Esa oli valitettavasti estynyt saapumasta paikalle, mutta oli saanut tuuraajan tilalle. Aamulla saavuttiinkin hänen kanssa suunnilleen yhtäaikaa. Samalla kun tyrkkäsin autoa parkkiin, niin vallilla ollut kalamies nyki kirreä haaviin. Jamppa oli aamukutoselta tullut ja oli pieni yllätys, että kalaporraslaskurin mukaan about 100kpl nousuerästä oli vasta yksi noussut ylös. No siitäpä luvanmaksuun ja vallilta patoluukkuja pommittamaan itsekkin. Vallilta kalastus oli sitä samaa mitä myöhään syksylläkin. Jostain syystä X on tullut paksua limaista levää luukkujen edustalle joka tarttuu kuin takiainen perhoihin ja siimoihin. Aika hermoja repivää kalastusta!



Iiro ehti tulla myös paikalle ja kahlasi alemmille pelipaikoille kalastamaan pitkillä heitoilla kohti siltaa. Kohta siellä jo kala haaviin sujahti. Kävin huomenet toivottamassa ja samoihin hommiin itsekkin samoille tulille. Eipä aikaakaan kun oli valkoinen liitsi erehdyttänyt kalan samasta rajavirrasta. Pian oltiin uudelleen samoilla jalansijoilla ja Iiro vaihtoi perhoa jättäen heittolinjan auki ja huikkasin, että taidan ottaa kalan tuosta sun pelipaikoilta. Kerrankin toimi kuin elokuvissa ja toinen kirre haaviin. Samalla kantoi haaviin kirret pari kalamiestä myös vallilla. Itseä ei enää kahlaus kiinnostanut ja meninkin maantietä pitkin sekä lumessa tetsaten sillan alle palkin juureen. Samoilta paikoilta kuin kaksi aiempaakin iski kolmas kala. Tämä olikin yllättävän kova menijä ja räikkää huudatti istutetuksi talvikalaksi mukavasti. Kala kuitenkin haaviin ja lupa oli täynnä parin tunnin kalastuksen jälkeen. Alla kuva perhonsidontataiteen suurimmista helmistä eli päivän ottipeleistä. Ja kyllä..Valehtelin tuosta kuulasta hujanen sinulle. Oli se kuitenkin valkeassa versiossa...



Kalantulo hiljeni muillakin ja itse keskityin makkaranpaistoon sekä kahvitteluun. Ei oikein tuo c&r iske Viannalla joten lopettelin kalastuksen ja suuntasin mutkaisia metsäteitä kohti Äyskoskea jossa oli toveri Söderström & co kalassa. Käväisin ensin toteamassa Patolassa, että tuntuu muuten tuulevan aika reilusti ja kävin loppuliu'ussa, mutta pojat olivat vissiin aivan kosken alaosissa laiturin kupeella jonne ei viitsinyt lenkkareissa porkata. Kaloja olivat mukavasti saaneet pintureilla sekä myöskin kuuleman mukaan eritoten Patolan alaosista oli kalaa saatu hyvin. Iirokin soitteli vielä iltapäivällä ja kertoi Viannalta kolme kalaa pudottaneensa. No kyllä se siitä. Vähän kun treenailee niin alkaa ne pysyä...

Se on nyt kausi auki. Kirret on ongittu ja pääsiäsmenun takia ei tarvitse kauppaan. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin tulevana tiistaina. Kohde on vielä hieman auki. Äsy kiinnostaisi kovasti. Se edellyttää, että on oltava aikaa kalastaa ilman häiriöitä (suomeksi vaimo ja lapset hätyyttelemässä). Toinen vaihtoehto on sitten Nokinen. Eli nyt on selkeänä painopisteenä taas taimenen ja harjuksen jahtaus syksyyn asti. Huomenna on kuitenkin luvassa myös kasvatustyötä eli lähdetään Tervoon pilkkikisoihin joissa en aio itse onkia taaskaan laisinkaan vaan koetan perehdyttää tyttäriä kalastuksen jalon ja hienon harrastuksen pariin