Apina selässä

Alkaa olla melkoinen King Kong jo hartioilla, kun kalatapahtumia ei näy eikä kuulu. Tällä hetkellä on meneillään kuivin kausi sen jälkeen, kun reilu 5 vuotta sitten vaihdoin perhovälineiseen koskikalastuksessa. Nyt oli vuorossa siis tyhjän pyytämistä Nurmijoella jossa kalaa tuntui osaaville olevan tarjolla mukavasti. Siis pitkästä aikaa tuli suunnattua Nurmijoelle ja Hujasen vieraaksi Päsmärin nurkille. Isännällä oli myös toinen vieras eli Jukka-Pekka, tuo karhittujen peltojen kivien surma. Pientä bonvojaasia oli Nykäsittäin, kun ajelin mökille sillä oltiin juuri siitä kulmilta tultu takaisin loistavalta lomaviikolta Katinkullasta. Nurmijoki olisi mukava paikka kalastella, mutta reissujen määrää harventaa kyllä +150km etäisyys kotoa.














Mökillä laiteltiin kamat kasaan ja n. puoliseiskan maiskan illalla lähdettiin Mäkärälle. Saatiin siellä kalastella käytännössä ilta kolmestaan. Eikä kovin pitkään mennyt, kun pojilla alkoi vapa taipumaan. J-P ja Janne saivat 2 taimenta mieheen + karkuutuksia ja harjuksistakin oli jotain havaintoja. Taimenet oli n. 46cm luokkaa eli sitä perusistarin pönikkää. Oma saldo oli yksi pyöräys streamerissa ja sekin nielun yli heitettynä -> siima löysällä -> heippa! Streameria, pupaa, liitsiä yms. tuli yritettyä usean perhon litkana. Ei vaan onnistu, niin ei onnistu
















Ilta kalasteltiin siis Mäkärällä ja sitten möksälle makkaran paistoon, pojat kävi saunomassa ja pikkusen unta kupoliin. Aamulla oli tarkoitus vaihdella kohdetta Päsmärille, mutta yllättäen muutettiin suunnitelmia ja käytiinkin Haapakoskella. Sielläkään ei ollut edellisiltana kuulemma ollut porukkaa paljoa, liekkö sitten Talvivaara ihmisiä pelottaa. Taimenet olleet tiukassa kuuleman mukaan. Niinpä ne oli meiltäkin ja kovin pitkään ei oltu koskella, kun porukkaakin vähin oli. Jukka-poika sieltäkin jostain onnistui kuitenkin yhden eväkkään kaivelemaan















Palattiin takaisin Mäkärälle ja siellä taas saatiin kolmistaan vispata. Vaihdoin larvastelusettejä ja yksi kala pari potkua kiinni olikin. Sitten luulin jo mittakalan makuun pääseväni, mutta kappas kun hartsa oli purje-evästään kiinni. What a suprise! Janne sitten nappasi taimenen nokan edestä kuten edellisenä päivänäkin ja aamulla yksi virppa mies ohitti Haapakoskella laskussa samoin tuloksin, niin alkoikin olla valmis lähtemään kotia kohti. Kotimatkalla Hujanen soitteli vielä saaneensa pari joista toinen vauraampi istari mittauksen näyttäessä tasan 60cm.
















Tämmöstä reissua. Mukava oli taas kalastaa, mutta alkaa jo aika maagista olemaan tämä touhu kalatapahtumien vähyyden suhteen. Sidoin tälle kaudelle perhotkin uusiksi ja en oikonut ainakaan yhtä pahasti kuin ennen sidoksissa vaan yritin laatuun panostaa. Toisaalta myymistäni sidoksista, myös taimen perhoista, on maailmalta tullut paljon positiivista palautetta kalasaaliiden myötä. Nykyisin ei tule edes kaljoiteltua vaan keskityttyä täysillä ongintaan. Mutta kun ei, niin ei. Nyt sitten pitää tässä ensi viikolle iltareissua suunnitellessa toivoa, että kelit viilenisi vähän. Töissä on kiirettä kesäkuu ja omat kesälomat on vasta heinäkuussa. Ei hyvälle näytä jos tämmöisenä jatkuu vesien suhteen...

Lisätään loppuun vielä kalakavalkadi:

Hujasen taimenia:


J-P:n taimen:















Iken saalis:

Aamukalassa

Aika vähän tullut käytyä ongella tässä keväällä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja Kokkarisen Hannun oman reissunsa innoittamana lähdin kuitenkin Kymönkoskelle, jota vähän aioin boikotoida hintakorotuksen vuoksi. No eipä näissä mun kalareissuissa ole ennenkään sen suurempaa järkeä ollut joten eipä tuo uutta. Nokisenkosken rannassa kävin edellisenä viikonloppuna ja minun makuun vettä oli aika railakkaasti ilman venettä kalastettavaksi (= ei pääsyä saareen). Nyt perjantai-aamulle oli kuitenkin odotettavissa erittäin mukavaa keliä, kalojakin pitäisi olla eikä muita kalamiehiä. Voiko sitä parempaa enää kalareissultaan toivoa. Ylipäätään tähtäimessä oli tapahtuma jossa pääsisi vaihteeksi kalojakin väsyttelemään





















No siltä reissulta jäi kuitenkin osumakeskeispiste löytämättä ja ei tuo sääennustekkaan ihan kutiaan pitänyt. Heti alussa oli niskalla mustassa streamerissa kala pari potkua kiinni ja siinäpä ne tapahtumat. En tiedä sitten vaikuttiko jälleen kova tuuli vai mikä maasäteily. Epäilen kuitenkin kalastajan taitoja myös suuresti syypääksi hiljaiseen aamuun. Vaikeaa tämä on. Tuli tarjoiltua niskalla tinseliä, mustaa streameria, punttisalakkaa, surffia, liitsiä, nymfiä ja pinturiakin. Ei vaan ei, ei sitten millään. No eteenpäin vaan taas sanoi mummo lumessa eikä jäädä tätä märehtimään. Ehkä taidon lisäksi Hannun ja kaverinsa reissuun ero oli, että en ollut veneellä niskalla upposiimojen kanssa. Sellainenkin paatti sinne on ankkureineen kalastajien riemuksi siis tuotu vuokrattavaksi. Mutta, mutta...reissun hyvää antia oli kesän "tuoksu" tuulessa eli lämpöisesti jo puhalteli sekä Wilhelmin chili-sulatejuusto makkara. Lisäksi perhorasia ei vajunut ollenkaan ja kyläkaupalta sai lähtiessä vastakeitetyt sumpit. Vähän aikaa kun pyörittelee, niin ehkä tästäkin hiljaisesta reissusta tuleekin ihan oiva tapahtuma...
















Kalustorintamalla olen tehnyt pieniä päivityksiä. Englannista tilasin edullisen peruskelan ja tarkoituksena olisi, että siihen sopisi Vissun Vibe -siima. Siitä on tulossa siis ihan perustyökalu jota ei säälitä, ei mikään jatke mihinkään housun punttiin. Samaan tilaukseen pistin halvan WF-siiman jota on tarkoitus paiskoa Viannan kivikkoon ja vaparenkaiden rapsuttelu -reissuilla. Sidontapuolella ostin uuden Danican penkin Ruodon pojilta ja se on kyllä ollut hyvä peli nyt about 300-400 perhon kokemuksella. Leuat ovat aavistuksen pehmeäkärkiset. Muuta huomautettavaa ei ole ja pikakiinnitys eritoten toimii kuin Buick. Kahluuhousujakin olen ajoittain kysellyt Vissulta, että millonkahan ne takuuvaihdokit tulevat. Eivät ole vielä tulleet. Kaipa ne joskus. Kohta kai niille vähin käyttöäkin ehkä olisi. Nuo vanhat kuitenkin aavistuksen vuotavat. Tulevana päivityksenä on etsinnässä uusi kahluutakki hyvin palvelleen vanhan Vissun Classicin tilalle vai mikä piru tuo punainen nykyään jo kova käppyrä onkaan. Sen etsintä ei vielä kovin aktiivista ole ollut, mutta ehkä se tämän kesän hankinta kuitenkin on...




Kalareissut koskille jatkuu tästä tod.näk suht harvakseltaan kesän mittaan. Haukea olisi tarkoitus kokeilla perholla jahka vihernieriän kutusembalot on ohitse. Jostain syystä kovin polte koskihommiin (kirjoitin tämän viimeisen kappaleen jo muuten ennen tätä mp-reissua toim.huom.) on vaihteeksi hieman hiipunut. Samaa oli joskus 2000-luvun puolessavälissä ja ilmeisesti joku hiljaisempi aika tekee hyvää sekin, niin jaksaa taas uudella innolla. Muuten kalastus itsessään on oikein mukavaa, kun virtaa riittää eikä selkäkään oireile. Elämäntaparemontti on tehnyt keski-ikää lähestyvälle miehelle hyvää. Täysraittius, ruokavalioremontti ja salibandyn pariin palaaminen on vienyt kropasta tähän mennessä 37kg pois. Matkaa edelleen on tavoitteeseen, mutta enää ei ole niin kiirus. Tämä muutos kyllä näkyy kalallakin parempana jaksamisena sekä henkisesti että fyysisesti. Nykyisen elämäntilanteen ja olemisen voisi kiteyttää kuten keskisuomen huutokauppakeisari Aki usein tokaisee: "ei voi muuta kuin olla tyytyväinen". Näillä eteenpäin ja kireitä kaikille!! Ja loppuun pakollinen "tuulee kuin Neuvostoliittolaisissa elokuvissa" -video

Lammella

Mikä helkkari tässä oikein mättää? Se kysymys oli taas huulilla aamuisen Heinäveden reissun jäljiltä. Mikan kanssa siis pyörähdettiin Mustanlampea korkkaamassa jäiden seasta kello hyvissä ajoin. Tosin tällä kertaa vakiokalapaikkamme olivat jään alla. Aiempina vuosina nämä reissut on suht hyviä menestyksiä olleet ja nytkin aivan aamusta pintomisia näkyi, mutta hiljaista oli. Mika yhden ehkä 400g sattumakirren sai väsyteltyä rantaan ja meikäläisen liitsin koukussa oli suomuja. Lammen penkka kaiken huipuksi petti ja tuli uituakin varsin lämpöisessä vedessä. Kovin perinteisesti siis meni

Eli siis mp reissua taas kerran. Se mikä lohduttaa, niin ei saa kyllä muutkaan meikäläisen mukana kalaa. En tiedä onko olosuhteet aina vastaan vai mikä ihme tässä nyt oikein on. Nyt sidoin erikseen vielä pienempiäkin liitsiä niukemmalla pidemmälle pyrstöllä, kun isot pojat vissiin semmosia uittelee. Lisäksi oli myös pienempiä nymfejä siiman päässä. Myöskin niillä perhoilla joilla ennen on saatu kalastettiin tiukasti. Toisaalta tuolla lammella kun tuulee, niin kalojen aktiivisuus on ennenkin loppunut. Niin kävi myös tänään. Ehkäpä tämän aamureissun opetus oli, että tuuliseksi luvatulla päivällä ei sinne kalaan. 

Mutta onneksi näitten reissujen antia on muukin kuin munapohjaa rantamatalikossa kroolaus ja tyhjänpyytäminen eli pitkästä aikaa tuli nähtyä Bomaniakin. Mukavahan se on makkaratulilla istua ja niitänäitä rupatella. Puitteet oli kyllä taas Mustalla tosi hyvässä kunnossa kuten aina. Toivottavasti Mikalla nakertaa jahka uusintareissun sinne piakkoin tekee. Itse taidan suunnitella Nokista ehkä seuraavaksi jollekkin aamulle. Jatketaan vanhalla kliseellä eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Pilkinnät päätökseen

Niin siinä vaan kävi, että jäi ne sumarihommat kokonaan välistä. Vei nimittäin tuo ahvenen pilkintä sydämen tänä keväänä. Koetin metsästää läheisiltä järviltä niitä isompia siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli vähän orpo-olo, kun ei ollut etenkään toiselle isolle järvelle mitään hotspotteja tiedossa. Joitain kosketuksia sain parempiin raitapaitoihin, mutta ei mitään ryminää kyllä ollut saaliit. Eilen lauantaina tein viimeisen onginnat Syvänniemen kyläkaupan kupeessa kaupan aukeamista odotellen. Vaikutti lahukka olevan ihan mykkä, mutta onneksi kaloja kuitenkin löytyi. 1,3kg ahvenia oli hyvä saalis siitä paikalta ja ahvenet oli mukavan kokoista eikä pilkin mittaista sinttiä. Paljon jäi kuitenkin ensi talvelle petrattavaa ja pitää koettaa selvitellä näitä lähialueen paikkoja seuraavia jäitä odotellessa.

Perhokalastusrintamalla on sen sijaan ollut Viannan reissun jälkeen hiljaiseloa. Perhoja olen kyllä sitonut reippaasti, mutta seuraava reissu on ihan auki. Vapun seutuihin on nyt muutama vuonna tullut Kymöllä käytyä. En tiedä tulisiko sinne ajaltua. Toinen varma valinta on ollut Mustanlampi heti jäiden lähdön jälkeen ja sinne varmasti nytkin yksi reissu Enson-miehen kanssa tehdään. Varustepuolella pitää ottaa yhteyksiä Vissuun, että missähän ne mun takuusta tulevat uudet housut oikein on...

Kärpänen puraisi

Nimittäin Pääsiäisen aikaan oli mahtavat kelit ja istuin kolme päivää ahven-pilkillä. Saaliit oli aika pitkälti pientä ahventa ja tutustuin läheisiin järviin eli vaimon mummolan mökkijärveen sekä läheiseen Hoikkaan. Mökkijärveltä sain kosketusta pariin isompaan kalaan, mutta erittäin erämainen Hoikka ei antanut kuin yhden alle pilkin mittaisen ahvenen. Mukava tuttavuus oli ja oli rauhallista siellä. Hirven jäljetkin näkyivät kelkkauran päällä vaikkei moottorikelkkojen kirottu ralli sinne ulottunutkaan. Muutenkin onhan se tuo pilkkiminen kevätlaji auringon hyväillessä kalamiestä. Hivenen omaa vivahdetta sain lajiin, kun huomasin mormuska-osastoni olevan erittäin huonolla hapella. Jotain lyijyn värisiä venäläisiä morreja 80-luvulta oli enää tähteenä. Siitä sitten sitomaan Kamasanin b110 koukulle tavaraa ja ihan hyvinhän tuo tuo tuntui toimivan kärpäsen toukan kanssa vaikka uintiasento ei optimi olekkaan. Koko oranssista pienellä fläsäkierteellä tuli oma suosikkini

Jäi sitten vähän levy päälle Pääsiäisen jälkeen ja sumarihommat olleet taka-alalla ja ehkä pysyvätkin tämän kevään. Rialinnassa Jukka vinkkasi kalapaikkaa jossa eilen lauantaina sitten aamupäivän vietin saaristokaupungin kupeessa. Kalaa tuli todella mukavasti ja isoimpia saaliita sieltä 350g siika ja karvan auki 200g ahven. Särkeä tuli rutosti ja pientä ahventa myös lukumääränä paljon. Lisäksi jonkun isomman kalan kanssa katkotin siiman ja 25 vuotta sitten enoni tekemä pilkki sai ehkä arvoisensa lopun jääden jonkun kalan hampaisiin. Illalla tein ahvenpataa ja hyvää tuli. Ei nyt ihan mummon patahassin veroista, mutta eipä ollut ruiskuortakaan.
















Saapa nyt sitten nähdä miten sumarihommien käy. Nokisen suuntaan olin yhteyksissä ja sinnekkin pääsisi. Netti on jostain syystä hiljennyt kalapaikkatiedotusten osalta. Kaipa sille on syynsä ja olenpa itsekkin pitänyt matalaa profiilia, kun näyttää niin kivan trendikästä olevan. No kerrotaan tässä kuitenkin infona, että Nokiselle on lupahinnat edelleen samat tulevan suven ja keväällä Laakkonen saa seuraajan jäädessään pj:n tehtävistä eläkkeelle. Kotisivutkin siellä pitäisi vuosikokouksen jälkeen päivittyä. Näin minulle kerrottiin, kun Laurille soitin.


Mutta tästäpä mennään kevättä kohden. Onkihommia nyt tällä hetkellä 30kg kevyempänä on mukava jatkaa olipa ne sitten sumariongintaa tai pilkintää tai mitä tahansa...

Siimat kasteltu, kalat lujassa

Perinteistä Viannan pääsiäisreissua puski niskaan kiirastorstaina aamuysiltä. Oltiin liikkeellä koko veljessarjan voimin ja tilanne vaikutti aamulla hyvälle. Aurinko helli ajoittain ja vesitilanne oli varsin mukava. Edellisenä päivänä oli saatu myös kaloja ja päivä saatiin kolmestaan kalastaa eli odotuksia mittaavan mittarin neula oli jälleen kerran vahvasti kaakossa. Kuvioihin oli tullut sen verran uutta, että saalispalautelomake on jatkossa täyteltävänä ja palautettava Esan postilaatikkoon. Optimistisesti otettiin 12h luvat ja silmissä kiilui täyte uuteen savustuslaatikkoon. Mutta kuinkas taas kävikään...

Iiron kanssa paukuteltiin päivä vaihtelevassa kelissä perhovälinein ja Petri syyti lippaa virvelillä kuohun reunaan. Kalasteltiin valtaosa ajasta patoluukkujen edustaa ja parkkipaikan alapuolen Iiro lirkki tarkkaan. Kalat vaan oli laittaneet suut kiinni tai tehneet vaelluksen järvelle. Tai sitten ei vaan osattu kuten luvan jälkeen Esan kanssa yksissä tuumin totesimme. Patoluukkujen eteen pääsi nippanappa kahlaamaan siten, että aavistus lorisi vettä kahlureiden sisään sinne mennessä. Mutta eipähän tuo kylmää tähän aikaan vuodesta ole kuten Iiro sai huomata. Itse kävin siellä kolme eri kertaa virran reunaa uittelemassa ja sen ympäristöä liitseillä, boobyllakin ja pikkuperhoilla. Ei vaan kerrassa vetoakaan.



Lopulta iltapäivällä Iiro sai tiukan työn jälkeen keskelle kahlaamalla indikaattorivirityksillä yhden kirren, joka puri aivan uskomattoman hienoon pinkkiin liitsiin. Kenen sitoma lie sitten ollut. Mutta tosiaan aikamoinen työvoitto tarvittiin, kun kalaa oli laitettu tiistaina. No ei toki eka kerta Viannalla näin mennyt etenkään keväällä. Virtausta oli sen verran, että yli 25kg:lla vähentynyt kaljamaha tuntui lähtevän kahlatessa lentoon eikä uskaltanut kipeällä jalalla keskelle kahlata. Selkä sen sijaan toimii hyvin ja oli tosi mukava kalastaa, kun ei koskenut sinne kuten aiempina vuosina.



Mulla menee vanha Viannalle ostettu Aircell DT#6 siima nyt vaihtoon liian kevyenä ja muutenkin se oli testiksi ostettu naru aikanaan. Taidan ostaa jäihin ja kiviin rapsittavaksi siimaksi WF7 saman merkin edustajan. Tämmöset setit siis tällä kertaa ja kausi on auki. Toivottavasti saaliin muodossa kehitystä tapahtuu kesää kohti. Nyt on mielessä ahvenpilkit jossain vaiheessa Pääsiäistä eikä passaisi vissiin noita muikkuja unohtaa sinne savustuslaatikkoon jossa nyt piti kirren lepäillä...

Joka vuosi sama homma

 Nimittäin tämä kahluuhousu-ruletti. Nyt kun allergiasta pääsi eroon, niin housut on isot. No, hyvä kai se niin vain on. Mutta jotain pitäisi noille pöksyille keksiä ja Visionilta en vastauksia kyselyihin uusista tai mahdollisiin vinkkeihin pienennyksestä ole saanut. Tuo neopreenittömyys vain asettaa tässä ne murheet. Itselle olisi täyspotti, kun löytyisi edullisia hengittäviä hyvällä kiintokengällä olevia housuja jostain joissa kengän ja housun sauma ei olisi nepparia. Veikkaan, että niille olisi ottajia muitakin. Ne on vaan niin pirullisen helpot puettavat.
















Mutta kyllähän sitä noillakin pärjäilee, kun vetää vyötä vaan tiukalle. Saa nähdä missä niitä nyt sitten tarvitsee käytellä. Heti alkukauteen tuli kyllä kova pettymys Villin Pohjolan toimesta, joka oli nostanut Kymö, Kella ja Kärnä-akselin hintoja reilusti ylöspäin. Käytännössä sumarikalastus ei siellä ole järkevää jos Äyskoskelta löytyy tilaa. Hinta menee polttoaineinekulujen vuoksi  muutaman euron sisään ja onhan noilla paikoilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Nokisenkosken suhteen olisi kanssa kiva tietää mitä siellä tapahtuu ja mitkä ovat tulevan kauden hinnat. Kotisivut huutavat taas hiljaisuuttaan. En vaan ymmärrä miksi niitä pitää perustaa jos niistä ei huolta pidetä. Tosin tiedän kyllä, että Laakkoselle soittamalla asia selviäisi nopeasti.


























Perhojen sitominen on tässä jatkunut enimmäkseen myynti-hommilla (voipi ottaa yhteyttä jos kiinnostaa allekirjoittaneen sötökset) ja itsensä piiskaaminen kalastuskuntoon on myös kiivaimmillaan. Fyysinen puoli alkaa olla kunnossa eli pahin riesa selän myötä on ok ja kuntokin on parantunut jo nyt roimasti. Kiitos 4xviikossa sählyjen ja pitkien koirien kanssa tehtyjen lenkkien sekä karppauksen & tipattomuuden. Henkisellä puolella voisi tämän vuoden yrittää ottaa rennosti ja nautiskella niistä reissuista mitä tulee ylipäätään tehtyä. Jättäisi ainakin puoliväkisellä tehdyt etukäteen jo olosuhteiden takia varmat pettymykset pois. Tyttäret alkaa jo olla niin isoja, että jarruja ei enää sieltä suunnalta pahasti ole. Tarkoitus on myös ensi syksynä herätellä henkiin hirvenmetsästys harrastusrintamalla tauon jälkeen ja tehdä paluu alasarjoihin salibandyssä. 10-vuottahan niitä kaukaloita on jo takana 2000-luvulla joten mikään kulttuurishokki ei tule olemaan.






































Suunnitelmat on suuret, mutta niin ne pitää ollakkin. Päätä ylös ja kesää kohti sekä kireitä kaikille sumarivesille!

Kaikki valmiina. Tai ainakin melkein...

Rasioiden täyttely alkaa olla hyvällä hapella. Perhoja on tullut sidottua aika paljon. Osa itselle, osa muille. Monenlaista sutturaa on penkistä irronnut. On larvaa, pupaa, pinturia, streameria ja eritoten liitsejä. Kaikkea paitsi lohiperhoja. Niitäkin pitää ilmeisesti työkaverille joku soutuversio viritellä Namsenille. Omat rasiat on nyt sillä hapella, että kausi voisi starttailla pikkuhiljaa. Jotain pientä pitää vielä tsekkailla varustepuolella eli ainakin ohuemmat tapsisiimat taitavat olla huonolla hapella. Ylipäätään aika kapealla kalustolla lähdetään kesään eli kotoa ei löydy kuin kaksi settiä. Toinen on #6 9' Hardyn Demon ja toinen Sonik SK3 #3/4 8'. En ole saanut aikaiseksi hommata kolmatta vapaa viime suvena katkenneen Vissun tilalle. Enkä kyllä ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Ädläys ei vaan ole mun juttu. Hankitaan sitten kun vehkeet särkyy











Kahluukamoissa on harkinnassa uuden takin ostaminen. Entinen Vissun Classic, vai mikä se nyt olikaan, on vedellyt viimeisiään jo pari viime vuotta. Takille mulla ei hirveitä laatuvaatimuksia ole. Kalastan kuitenkin suht lyhyitä reissuja. Tärkein ominaisuus siinä olisi isot rintataskut ja D-looppi selässä eli liivit voisi "takkikaudella" jättää takakonttiin. Kaikki muu on plussaa. Uudet kahluuhousuthan mulle tulee Visionilta tehtaalta nepparivapaana takuuvaihtona. Vähän vaan ryssin, kun myöhästyin mittojen tarkastuksessa ja housut ovat jo työn alla. Painoa on lähtenyt joulukuun alun jälkeen 18kg pois ja tarkoitus on sitä vielä aika pirun paljon pudottaa, joten lienee melkoinen teltta tuo kahluuhousu kesällä ellei tässä retkahduksia tapahdu. Mutta ei voi mitään, sillä näillä nyt mennään kun hidasta prosessia on nuo mittatilauspökät saada ja ei raski uusiakaan käyttämättä jättää

Kalalle alkaisi jo kovasti tehdä mieli. Kausi alkaa varmimmin omalta osalta 28.3 jolloin on klo 9 lupa varattuna Viannankoskelle. Ennen ja jälkeen pääsiästä olevat reissut ovatkin vielä täysin auki. Olen päivystänyt Äsyn blogia ja kotisivuja, mutta sinne ei hintoja eikä muita tietoja ole ilmestynyt tämän vuoden osalta. Sama juttu näyttää olevan Nokisen sivuilla. Vanhaa jargonia toistaisin, että sellaisia kotisivuja/blogeja jne. ei pitäisi ikinä laittaa pystyyn joita ei aio pitää ajan tasalla. Tämä ilman sarvia ja hampaita sekä tottakai soittamalla asiat selviää. Ylipäätään talvi/kevät perhokalastuksen suhteen on paikat näillä kulmilla varsin rajoitetut. Ylivoimaisesti parhaana pidän kyllä Äyskoskea, niin kalojen kuin rannalta kalastettavuudenkin suhteen. Kärnänkoski lienee yksi tämän kevään sumarikohteista jos vaan lupia saa ja keliä sattuu kohdalle sekä Kymölle sitten myöhemmin keväästä pinturia niskalle syytämään.

Streamereita, streamereita...

Toukkien sitominen tuli jätettyä hetkeksi kyllästymisen vuoksi ns. holdiin ja jatkoin streamer-rasian metsästystä. Löysin netistä eräästä nettikaupasta mielenkiintoisen laatikon ja tilasinkin sen. Tosin tilauksen jälkeen vasta tajusin, että sillä oli paksuutta 5cm eli turhan paljon. No eipä se muutenkaan putkeen mennyt, kun perhorasian sijaan sain jonkun enempi tai vähempi uistinrasiaa muistuttaneen läpinäkyvästä muovista olevan kamppeen. Asia saatiin kuitenkin liikkeen kanssa sovittua nopeasti ja kaupat tuli peruttua. Tämän episodin aikana sain raahattua itseni motonettiin ja päätin hommata Kineticin vedenpitävän rasian johon streamereita sopii se mitä omille lyhyille reissuille nyt tarvitsee. Vedenpitävyyteen en kyllä usko rasiassa ennenkuin näen, mutta se on mukava bonus jos näin on.

Streamereitten sitomisen aloittelin perusmalleilla eli tinseliä, punttisalakkaa ja ahventa. Surffeja varten kävin paikallisessa Ikeassa pyörähtämässä ostamassa hiirimattoja foamiksi. Saa nähdä miten toimii. Paksuutta on kyllä tarpeeksi. Pieni takaisku oli, että zap-a-gap, vai mikä piru se liima onkaan, ei pitänyt tekosilmiä kiinni ice wingissä. "Korvasin" silmät sitten laittamalla punaisen kurkun surffeille. 

Tällä kertaa kokeilin myös näitä spudler-tyyppisiä ratkaisuja, mutta laiskana en jaksanut alkaa askartelemaan inhoamaani muddler-päätä näille. Pari kappaletta sidoin myös Kuusingilla kovassa maineessa olevaa Wanhaa Tappajaa muunnoksena. Siitä mukava streamer niukkana ja kevyenä sidoksena, että pystyy tarvittaessa heittämään pinturikepillä. Näin toimien sainkin ko. perholla taisi olla kolmannella heitolla taimenen Kellankoskelta viime kesänä, kun ensin oli piiskannut niskan pinturilla läpi enkä jaksanut lähteä vaihtamaan vapaa ja taimenen olinpaikka oli tiedossa.

Vielä pitäisi parit wmm-sidokset koettaa tehdä ja sitten alkaisi streamer-rasia olla siinä kunnossa, että pääsee ensimmäiset reissut tekemään. Tykkään kesällä täydentää sitten eli varastoon en sido yhtään itselleni. Seuraavaksi pitää jatkaa toukkien ja sumareitten parissa. Sumari-hommiin, jos niihin nyt pääsee, taidan sitoa pelkästään oranssilla rungolla olevaa cdc-siipistä laskuvarjohäkilällä varustettua pinturia ja jotain simppeliä mustaa nymfiä. Mutta näin se homma etenee ja eipä tässä ole kuin pari kuukautta, kun pitää Viannalla jo olla kirjolohien perässä avajaisissa

Kirrepilkillä ja sidontaa

Tuli aukaistua kirrepilkitkin perinteisin mp-menoin. Käytiin Vartiaisen Petrin kanssa Iso-Valkeisella avajaisten jälkeisenä päivänä. Avajaisissa oli ollut porukkaa 100-200 hengen väliin lähteistä riippuen ja kalaa oli koukutettu reilusti. Tarinat jäällä kertoivat yli 10 kalaa per lupa eli reippaita väärinkäytöksiä ilmennyt. Tiedä sitten liekkö totta vai kateellisten puhetta. Myöhäisten avajaisten jälkeen sunnuntaina ei ollut kuin alle 20 kalastajaa joka oli minusta vähän. Aktiivionget ei tuntuneet kelpaavan lainkaan ja vähät kalat mitä jäälle saatiin tulivat tahnaongilla. Vatekin niitä pari sai ja erikoisuutena oli kuvassa oleva rapia kakkosen kala joka ensin katkoi siimat, mutta nautiskeli tahnapalleron vielä uudelleen. Paljon näkyy porukka kahdella ootto-ongella kalastavan ja kyllä siitä on urheilukalastus minusta todella kaukana. No jokainen meistä tavallaan, mutta kyllähän se tärpin tunteminen vavassa on kalastuksen suola...

Sidontarintamalla toukkarasian täyttäminen etenee hiljalleen. Sain tilattua Kymi Fishing shopista myös streamereille uuden rasian, mutta jälkikäteen huomasin, että saattaa olla liian paksu. Saa nyt nähdä millainen sieltä tulee. Yllättävän vaikeaa on sopivaa ollut löytää. Myyntiinkin olen liitsejä pyöritellyt ja muutakin settiä on tuloillaan. Jos jollakin on kiinnostusta ostella, niin voipi ottaa yhteyksiä. Jälleen kerran myös perinteistä kähinää on perhojen hintapolitiikasta käyty, mutta eipä siitä sen enempää, koska tarkemmat tarinat löytyy täältä

Kevään aikana pitäisi tulla Visionilta uudet nepparivapaat housut eli mukavissa merkeissä tässä sumarikautta odotellaan. Minne sitten kalaan silloin, niin se onkin jo kokonaan toinen tarinansa. Muista reissuista pitäisi soitella myös Esalle ja kysellä, että onko tänä vuonna "avajais"karkelot jälleen pääsiäisenä Viannalla. Kiirastorstaille varmaan yritettävä sitä lupaa saada jos ne on. Pitkäperjantai ja lauantai lienevät edellisvuosien tapaan jo aikaa sitten myyty loppuun.

Tuttuja valintoja rasiaan

Pohdiskelin, että en taida kuitenkaan ihan elukkana sitoa noita pikkuperhoja vaan mieluummin niitä malleja jotka varmasti ovat myös siiman päässä ja jättää ne pahimmat turaukset nyt tekemättä. Näihin luottomalleihin joilla ainakin isot pojat kalaa saavat kuuluvat Pietun pupasta muunnosta sekä perinteinen jänökuula. Nopeita ja helppoja sidottavia vielä ovat.

Tänään jatkoin streamer-rasian metsästystä. Totesin, että tämä Varkauden ihmeenkin hankkima ja kehuma rasia on mulle ihan liian iso eli toivoakaan sopia liivin taskuun. Hong Kongissa pyörähdin pakkaspäivän riemuksi, mutta siellä oli viety kaikki perhojutskat ilmeisesti varastoon eli hukka reissu oli se.

Viikon päästä lauantaina olisi kirrepilkkiin oiva mahdollisuus, kun Kivilammella on avajaiset. Saapa nähdä pitäisikö tuonne ampua sekaan...

Projekti starttasi

Viimeinkin sain projektin starttaamaan eli toukkarasian täyttämisen. Ensimmäiset 10kpl lämmitelty pitkän sidontatauon jälkeen ja jälki sen mukaista. Pikkaisen meni #12 Kamasaniin myös tuo oranssi 3,3mm kuula liian isoksi mustissa nymfeissä. Eli alkuun olisi tarkoitus noita nymfejä vielä ainakin pari-kolme mallia sitoa lisää. Sitten varmaan pitänee hypätä larvojen ja pupien pariin. Tuohon välilehdelliseen rasiaan sopii kyllä niin paljon pientä perhoa, että itku tulee ennenkuin se täysi on. 

Lisäksi tässä on samalla hakusessa streamer-rasia joka olisi passeli omaan käyttöön. Sitä ei ole vielä löytynyt. Kovin aktiivista ei tosin etsintäkään ole ollut. Kerran katselin Rialinnalla ja Motonetissä pyörähdin myös vilkuilemassa. Kummastakaan ei mieluista löytynyt. Pitänee noita nettikauppoja katsella ja piirrellä paperille mittoja jotta se sopiva löytyisi. Speksit on, että kanteen ja pohjaan saa perhoja sekä rasia sopisi liivin ja takin taskuun. Streamereita olisi hyvä sopia siihen 30+ kappaletta eli se suht suppea kavalkadi mitä mukana kulkee. Näissä tunnelmissa mennään eli kone lähtee yskien käyntiin. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille kalamiehille!

Isänpäivänä mielessä pyörii iso urakka

Jutta Urpilaisen puheiden hengessä, niin aivan aluksi haluan kiittää eikun toivottaa oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille ja niillekkin joilla on vähän jännäkakka, että onko jonkun isä vai ei. Blogissa on ollut hiljaista tovin, koska en ole kalassa käynyt ja sitä kautta ei oikein mitään kalastukseen liittyvää päivitettävää ole ollut

Tein kuitenkin sellaisen päätöksen, että vaihdan toukka ja streamer-rasiat sisältöineen uusiin eli möin vanhat pois. Nyt ei ole kuin muutama hassu pinturi ja liitsejä valmiina. En tainnut ihan tajuta mitä tuo urakka tarkoittaa. Ja minne on se motivaatio taas kadonnut myös. Nyt työpyödällä on ollut pari viikkoa viisi nymfikoukkua joissa on kuulat valmiina. Aikalailla on savolainen projekti tämä eli aloittamista vaille valmis.

Sidontamatskut sen sijaan sain järjesteltyä ja lahjoituksena saamani 6 laatikollista kamaa on löytäneet paikkansa. Nyt tosiaan ei puutu kuin se inspis. Ehkä se sieltä jostain vielä löytyy

Nythän sitten loppuu rauhoituskin ihan pian, mutta en ole aikeissa lähteä väsyneitä taimenia kiusaamaan. Tosin olisi paikatkin aika vähissä siihen. Lampihommiin ei enää pääse jäätilanteen vuoksi joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Viannankoski, mutta saapa nähdä tuleeko sinne vielä lähdettyä. Iiro tosin vähän jotain sen suuntaista ehdotteli jos vaan keliä vielä tulisi ja vesi laskisi...

Yllätyksellinen lampireissu

Bomanin kanssa suunniteltiin viikolla sunnuntaille lampireissua Heinävedelle. Jotenkin teki mieli lähteä Palokin sijaan Mustanlammelle yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä on perholla paljon parempi kalastaa kuin Palokissa takaheittotilan vuoksi. Mika selvitteli lammen kalatilannetta ja samalla mahdollisia järjestävän seuran kisoja (pari kertaa sattunut reissu samaan aikaan ja ukkoa ollut rannalla kuin Elon pelissä) etukäteen. Selville tuli myös, että kalaa on laitettu viimeksi syyskuun alkupuolella. Tarkoitti suomeksi sitä, että ei ollut lupa paljoa odotella kalojen suhteen. Tämän vuoksi "alennuttiin" ottamaan myös ootto-onget ruokakalan toivossa. 

Ysin maissa oltiin Nesteellä lupien ostossa ja sitä kautta lammelle. Paikallisen seuran puuhamies ja lupavahti Tiaisen Eki siellä olikin jo kalalla kodan päädyssä lampea. Mikan kanssa suunnistettiin toiseen päätyyn ja kohta päästiinkin esittelemään lupia Ekille hänen luovutettuaan kalahommat. Siinä samalla kuultiin, että aamulla aikaisemmin oli vähän ollut elämää kodan päässä lampea ja Eki oli saanut lusikalla yhden taimenen. Kyllä taimenen. Mustalle oli istutettu kesäkuussa tapaturmaisesti toimittajan toimesta 150kg keskipainoltaan aavistuksen rapiat 1kg tanelia. Juteltiin siinä istutuksista ja kalanhinnoista sun muusta tovi. Tuli selväksi, että http://www.kalakortti.com osoitteesta saa luvat jos haluaa tulla aikaisemmin ongelle. Lisäksi tuli myös selväksi, että kaksi onkea tulkitaan = kaksi koukkua joten jouduin purkamaan oman kolmen liitsin litkani. Eipä siinä sen suurempaa dramatiikkaa ollut. Perusjargoniani pääsin taas hokemaan hyvässä hengessä, että tulkinnoilta vapaat ja selkeät säännöt säästävät monet turhat keskustelut. Tosin ko. kohteessa perhomiehet on ehdoton vähemmistö eli varmasti 95% kalastajista kalastaa tahnalla ja/tai virpalla.

Eki poistui paikalta ja loppupäivä oltiinkin Mikan kanssa kahden. Vaihdettiin aika pian lammen toiseen päähän josta Mikan ootto-onkeen kaikki 700g painava mahtava kirjolohen vonkale tarttui melkein välittömästi. Liitsimme eivät kelvanneet kaloille. Lähempänä puoltapäivää vaihdettiin toiselle puolelle lampea laavun kupeelle makkaranpaistoon. Siellä ilmeisesti allekirjoittaneen ootto-ongen siimaa joku kuljetteli, mutta ei sen ihmeempää siitä. Liitsillä sain yhden todella oranssilla vatsalla varustetun ahvenen. Jalommista kaloista ei mitään havaintoa paitsi taimenet silloin tällöin rojauttivat ilmaan komeasti. Pinturia tuli kokeiltua laavulla, mutta ei tapahtumia.
















Palattiin kodalle ja aamun ympäri metsiä kulkeneen ilmeisesti kuuluisan "kesäkissan" eli villiintyneen kissan todella voimakas äänistä maukumista sekä taimenten hyppyjä lukuunottamatta ei tapahtumia. Itse päätin vaihtaa vielä superpupan kehiin, kun taimenia kävi harvakseltaan kuitenkin pinnassa lähinnä hyppyjen muodossa. Siihenpä melkein heti tälläsikin taimen ja hymyä oli naamalla, kun 40,5cm kalaa oli haavissa. Ei iso, mutta voitti tyhjänpyytämisen ja lammelta saatu pinturitaimen ei kuitenkaan jokapäiväistä herkkua näillä leveysasteilla ole.
















Vaihdettiin ukkoa ja Mikalle ei tapahtumia. Vaihdoin kuivan superpupasen limoittuneen tilalle ja likimain heti möyrähdys pinnassa eli toinen kala kiinni. Tämä oli vähän parempi eli 46cm. Vuoroja vaihdettiin ja Bomanille myös tärppi pinturiin jonka missasi alokasmaisesti haaveillen. Pian tämän jälkeen alkoi tuulla ja lampi hiljeni lopullisesti. Tiuku repi vähän yli klo 16:sta.
















Selvästi oli havaittavissa, että kirrejä oli todella vähän. Koko päivän oli kuitenkin ootto-onget niitä odottelemassa. Ensimmäistä kertaa niihin sorruttiin, kun tiedettiin kalaa olevan todella niukasti. Silti koko aika viskottiin perhoa myös. En tiedä onko kalanhinta noussut niin paljon ja näkyy istutusmäärissä, mutta kyllä kaukana on ne parin vuoden takaiset reissut jolloin sai melkein joka reissu sen neljä kirreä + tapahtumat liitseillä sekä pintaelämää oli runsaasti. Nyt etenkin toinen pää lammesta oli täysin kuollut.

Mutta mukava reissu oli pitkästä aikaa ja keli oli todella mainio. Bonuksena vielä, että välillä muutakin kuin munasoppaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin vaikka reissut on varmasti nyt todella vähissä tälle vuodelle

Kahluuhousuja "testaamassa"

Sain viimeinkin kahluuhousut takaisin Visionilta ja varailinkin heti luvan Esalta Viannalle, että testaan niitä. Tiedossa oli etukäteen jo, että kalat ovat lujassa ja vettä on suht reilusti. Mutta plörinäksihän se tämäkin haarasaumojen pitävyyden testailu meni. Nimittäin Vissulla olivat liimailleet sukkaosan saumat (jotka minusta eivät edes vuotaneet) ja haaraosaan ei oltu koskettukkaan vaikka siitä erikseen alkuperäisessä sähköpostissa mainitsin ja sehän vuosi edelleen. Huomasin tilanteen vasta lähtiessä enkä ilennyt enää lupaakaan perua. Kaikkien vaikeuksien jälkeen mitä tässä on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana, niin rupesi ääneen naurattamaan huomattuani tilanteen. Sinällään asia on nyt suht ok, kun ennen liimailujen viimeistelyä lupasivat kokonaan uudet housut tilata tehtaalta veloituksetta hitsatuilla saumoilla. Jospa ne murheet olisi sitten siinä niiden kanssa. Hieman kuitenkin sisäinen pessimistini nostaa päätä asian suhteen...

Kävin kuitenkin koskella muutaman tunnin könyämässä. Aamusta oli kolme "rantamiestä" tullut kasilta ja heistä kaksi oli saaneet kirren alaosista koskea virvelillä ja kolmas oli jotain karkuuttanut. Itselläkin oli mukana virppavälineet ja lähdinkin sekakäyttäen kiviriutalle, josta ainoastaan isoimmat kivet erottuivat. Vettä oli siis reippaasti ja lyijyä kehiin sekä virppavälineissä oli painavia lippoja mukana keskipilarin juureen pääsemiseksi. Perho ja viehemenekki olikin taas melkoista. Varsinkin kun kuitusiimaa oli jäänyt muilta kalastajilta kiviin ja meikäläisen monofili ei pärjännyt köydenvedossa sille.
















Patoluukuilta ei tullut mitään. Alaosan koskea kalastin molemminpuolin. Yhden kiloisen hauen pulikan sain lipalla. Ei muuta. Patovallia syydin loppuajan josta sainkin yhden varman kalakontaktin. Olisiko taimen ollut. Muutaman potkun pysyi kiinni. Lahnat olivat kuitenkin jo tuntuneet hävinneen. Alaselkä alkoi sanoa taas sopparia irti ja 4h syytämistä riitti. Ilmeisesti edellisestä istutuksesta oli jo sen kolmisen viikkoa joten aika odotettu tulos. Ikävä on niitä parin-kolmen vuoden takaisia reissuja, kun pääsi kahlailemaan ja oli kunnolla kalatapahtumia. Tosin voihan tämä mennä kalastajan taantumankin piikkiin...

Joopas, mutta nyt väsäilemään vaihteeksi sähköpostia Visionille. Pitää katsoa kävisikö jossain lammella vielä yhden reissun nappaskengissä syksyn aikaan heittämässä. Tänä vuonna ei ole ollut sitä ongelmaa, että kirjolohi alkaisi ruokana tulla korvista ulos...