Mikä se on kun ei pysy?

Kaksi ensimmäistä viikkoa lomasta hurahti. No lattiaremppa on nyt tehtynä ja vinyylilankut asennettu. Kaikkea hommaa tässä on vieläkin, kun tuo muksun syntymä lähestyy pelottavan nopeasti. Mutta nyt kuitenkin aamuksi varasin luvan tutun turvallisesti Viannalle. Varaushetkellä oli tulvat jo vähän hellittäneet eikä ollut kuin puolikas luukku auki. Kahlaamaan siis jo rohkeimmat pääsivät. Sateet, yllättäen, kuitenkin ehtivät tilannetta vähän sotkea ja nyt oli yksi luukku selällään kun koskelle tulin aamuneljältä. Kahluuhommat sai unohtaa. Vesitilanne oli kuitenkin ihan suht ok. Koskella yksi kaveri jo oli vielä aikaisemmassa eli kahdestaan saimme hetken syytää. Ja ahventa, sitä tuli. Melkein jokaisella heitolla. Ilmeisesti säyneen pudotin haavin luota. Se oli ainoa havainto isommista kaloista. Myös luukuilla oli aamuyöllä hiljaista vaikka kuhaa oli saatu käsittääkseni kohtuullisesti ja ainakin isompia.

Yksi kalamies ilmestyi pian joskus olisiko viiden maissa ollut ja näytti mallia miten ongitaan. Pari kirreä parkkipaikan edestä vartissa haaviin perholla. Näytti aika helpolta. Samalla itse kiroilin, että miksi ei tullut koko paikkaa kalastettua vaan taas hirveällä höngällä piti laavun eteen mennä syytämään perhoja kivikkoon. Lisäksi vielä karkuutin haavin vierestä kirren tämän saamamiehen kalojen välissä. Sillon otti kyllä pattiin! kuten asiaan sanoisi Aake Kallialan esittämä hahmo liian pienessä ruskeassa puvuntakissaan

Ja vielä neljäskin kalastaja saatiin koskelle. Itse jatkoin karkuutteluja ja en varmasti ollut parasta mainosta väkäsettömien koukkujen käyttäjille. Sitten kun vielä yhden sain ylös oikein kiville rantautettua, niin kiveä otsaan antaessa kävi lapsus ja kala pienen muksaisun saattelemana koskeen. Oikein malliesimerkki ismoilusta taas. Ja toki kaikki oli tätä katsomassa Esa mukaanlukien. Nooh, sitä sattuu ja usein kun sattuu, niin tottuu...

Sain kuitenkin yhden kalan ylöskin ennen tuota episodia ja keskityin sitten myöhemmin myös kuhan pyyntiin virvelivälinein. Luukuilta ei mitään. Yksi parempi säyne kävi moikkaamassa. Lippaa tosin heitin, en jigejä. Yhden kirrenkin ehdin karkuuttaa laavun edessä virpalla ja perholla aiemmin katkotin yhden kanssa siimat tärpistä. Lopulta vaihdoin saunarantaan, kun sieltä joskus on isohko sartröössin värinen lippa tuonut kuhaa haaviin. Nyt ei tuonut vaan ensin kävi n. 1,5kg hauki. Tällä oli muuten komeat nirhaumat selässä. Oliko ne verkosta vai isomman hauen hampaista, niin en tiedä. Alhaalta kuitenkin myös kirjo hyväksyi kuha-pyytöni ja näin sain luvan täyteen "väärillä välineillä". Toisaalta oli mukava heittää virppaakin välillä, mutta kyllähän se erityisesti kalan tärppi ja uittamiset on jotain ihan muuta perhovehkeillä.

Semmosta settiä. Kalaa tuntui olevan ja sitä kaikille kalamiehille tuli. Syykin selvisi eli sitä oli sinne äskettäin laitettu. Oli tapahtumaa taas vaikka minkälaista. Ahventa, pieni lahna, säynettä, kirreä, haukea ja särkikin suustaan kiinni. Tämähän se Viannan suola on, että siellä ei koskaan tiedä mitä siiman päässä milloinkin sätkii. Nyt jos vähän vielä virtaus laskee, niin antaisin kokeilemisen arvoisena vinkkinä, että pyytöjä kannattaa liotella kosken alaosissa sähkölinjan tuntumassa myös ainaisen patovallin syytämisen sijaan...

Kermankoski

Iirolle iso käsi, että houkutteli kalalle mukaan. Alkukesä on ollut todella kiireistä ja teki hyvää lähteä yöksi ongelle. Keli nyt oli vähän nuhruinen, mutta eipä se nyt suuresti haitannut. Vettäkään ei lopulta kalassa satanut ollenkaan. Kermankoski on ollut jo vuosia itsellä käytävien kohteiden listalla, mutta lähtö sinne on aina jostain syystä siirtynyt. Tiedossa oli, että se on kesäaikaan varsin ruuhkainen. Nyt oli toiveita, että jos ihan mahdotonta ryysistä ei olisi, koska vettä satoi alkuillan. Se mikä ko. kohteessa on tietysti kaikista mielenkiintoisinta on mahdollisuus todella isoihin pulskiin taimeniin. Sellaiset silmissä sinne siis lähdettiin. Ja mikäpä oli lähtiessä, kun velipoika on viime vuosien aikana "kasvanut" huikeaksi suurtaimenten pyytäjäksi joten toivoa onnistumisille oli. Tällekkin kesää on 70cm jo mennyt rikki Konneveden suunnalla. Etenkin streamerikalastajana nuoresta miehestä on kasvanut todella taitava pilkkukylkien kepittäjä

Porukkaa ei hirveästi koskella ollut, kun mentiin. Pari kappaletta. Muutamia kaloja olivat ymmärtääkseni larvoilla/nymfeillä saaneet. Itselle koski oli tosiaan vieras ja vettäkin virtasi ajankohtaan nähden ilmeisesti vielä suht runsaasti. Olin aika turistina kun tein ekan laskun Heinäveden puoleista rantaa. Ei suuria tarinoita siitä, selvisin uimatta ja siitä voin kätellä itseäni. Eikä oikein sankaritekoja muualtakaan koskelta alkuillasta. Iirolla joku tapahtuma surffiin ja joku about 50cm kala oli tovin kiinnikkin. Itse koetin heitellä streamereita sekä larvastella. Koskea opetellessa meni alkuilta. Porukkaa alkoi tulemaan ja vaihdettiin puoliltaöin toviksi Vihovuonteelle. Sieltä ei myöskään kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Mulla otti sellainen 35cm taimen tinseliin ja näytti olevan eväleikattu veijari

Kun tultiin takaisin Kermalle oli porukka hävinnyt ja käytännössä loppuyö ja aamun ensimmäiset tunnit kalasteltiin kahdestaan. Iiro sai loppuliu'usta surffilla yhden peilikirkkaan ehkä karvan alle 40cm kalan. Jotain hyppyjä yms. oli hänellä myös, mutta ei mitään järisyttävää. Itsellä säikäytti kuohun alusta larvastellessa, kun vähän kovemmin veteli eväkäs, mutta sekin oli lopulta evästään kiinni ollut n. 40cm taimen. Myöhemmin sain larvalla toisen pienemmän. Tosi kauniita ehjäeväisiä kavereita oli nämä molemmat. Mutta hiljaista kyllä piteli muuten. Ei havaintoakaan +60 kaloista. Ei juurikaan hyppyjä, ei salakka-ajoja. Aika mykkää itseasiassa. Salakkaa tuntui kuitenkin loppuliuku olevan pullollaan ja koskessa oli särkeäkin

Uusi koski nähty. Vaikea kalastettava tuolla vedellä ainakin meikäläiselle. Olin ymmärtänyt jo ennakkoon, että Kermalla suositaan larvastelua ja sitähän siellä näytettiin tekevän. Se on hommaa jossa en kovin hyvä ole ja se näkyy tuloksessakin. Taitavampi kaveri varmasti olisi käyttänyt kaloja haavissa enemmän. Streamerit ei tuntuneet kelpaavan yölläkään. Itse Kermalle en kyllä sydäntä menettänyt. Ihan ok, mutta ei ehkä mun juttu. Isot kalat toki aina kiinnostaa, sitä ei voi kieltää. Sinällään ylipäätään tuo larvastelu/nymfailu/whåt ever on vähän arveluttavaa touhua, kun kai sitä pitäisi keskittyä yli 60cm kaloihin eikä koukuttamaan alamittoja. No enpä ole ketään tai mitään tuomitsemaan, mutta vähän ristiriitaisia ajatuksia sellainen herättää. Kuten koko taimenen kalastus tänä päivänä. Se on yksi syy miksi homma on kovin vähälle jäänyt. Mukavaa ja haastavaa se toki on, sitä en kiellä missään nimessä...

Tulva

Peruin edellisellä viikolla Viannan luvan vesitilanteen vuoksi. Nyt en enää iljennyt vaikka tiedossa oli vettä olevan paljon. Neljän aikaan aamuyöllä koskelle tullessa oli kolme luukkua selällään. Yritin hämärissä kahlata laavun eteen, mutta luovutin. Heittelin virpalla ja yhden eväleikatun n. 30cm taimenen vapautin sekä 1,5kg hauki kävi rantakivillä pyörähtämässä. Kävin kuitenkin laavun edessä lopulta kahlaamassa perhovälineiden kanssa ja tuloksena oli muutama potku virran reunasta joko taimenelta tai kirreltä sekä toteaminen, että oikea sukka vuotaa edelleen kahlureissa. Siinä tärkeimmät tästä lyhyestä reissusta, kun lähdin seiskalta pois toisten kalamiesten saapuessa. Vähän ahtaaksi menee kalastelut tällä vedellä jos joku kahlailee vallilla ja siimat lentää yli. Esakin tuskaili tulvan kanssa ja ainakin minusta tänä aamuna jo haisi syksy. Eikä superhelteet näytä tänne tulevan joten saapa nähdä meneekö Viannankosken kalastus tulvavesissä koko kauden....

Pitkin maakuntia

Kyllä sitä vaan ihminen on tohelo. Ainakin meikäläinen. Maanantai oli jo aamusta näyttänyt huonot puolensa, kun kaaduin fillarilla kaupungissa, mutta todellinen puukonisku tuli illalla kahluukamoja etsiessä. Paikat pengottua alkoi hiljalleen totuus valjeta, että sinne ne jäi kaksi kertaa jalassa olleet kengät Nurmijoelle. Kerrankin kun vähän panostin parempiin kahluukenkiin. Onneksi on netti ja tiistaina ja kun Viannalle tein lähtöä aamulla nelosen jälkeen oli mainioon pk.nettiin ilmestynyt tieto, että kengurut on nostettu Haapakoskella kodalle. No jäin pohdiskelemaan miten ne sieltä saan, kun lähdin ajelemaan Esalle

Viannan vesitilanteesta kuulin yhdeltä nuorelta kalamieheltä, että siellä pystyy onkimaan. Ja näin Esakin puhelimessa kertoili. Porukkaa käy kovasti ja illat täysiä. Onneksi aamuun sopii, kun menee ihmisten aikaan. Joskin opettaja Risto oli jo ongella ja ensimmäisen kirren saanut, kun koskelle ehdin klo 05. Vettä virtasi keskeltä aika kovaa eikä kahlaamaan ollut asiaa. No onneksi vallilta yletti virran reunaan vaikka tuuli taas kerran häiritsi heittämistä jo heti aamusta.



Ja siellä laavun edessä tuntui virran reunassa kalat olevan. Sieltä pari kirreä sain mustalla liitsillä ja yhden hyppykoneen karkuutin. Kovia nuo muutkin oli hyppimään. Myös eläköityvä kalakaveri ehti toisen kirren saamaan ja keskittyi kuhajahtiin. Ei vaan tuntunut kuha olevan otillaan patoluukuilla vaikka koski-isäntä kertoi tälle kautta jo 4kg kalan saadun. Taimenta ei ole tullut kuulemma koko keväänä. Joitain pieniä, mutta ei yhtään parempia. Missä lie ne. Mutta ystävämme lahnat olivat kuitenkin "onneksi" koskeen löytäneet sekä ahventa oli todella paljon. Taisi tuplatkin ajottain olla kiinni.



Kun lupa tuli suht nopeasti täyteen, niin päätin maksaa oppirahat kenkien hukkaamisesta ja hakea ne Haapakoskelta. Siellähän ne olivat. Melkoinen mutka tuli, mutta jospa se opettaisi huolellisuutta. Tosin samalla pääsin yhden radan taas viskomaan frisbeegolfiakin samalla reissulla. Nyt sitten äsken kävi kutsu Varkauteenkin koskihommiin. En vaan oikein tiedä mistä näihin aikaa repisi. Harmi kun tuosta ei tietoa ollut vielä aamulla. Saa nähdä tuleeko sinne lähdettyä. Kahlureiden paikkailua ainakin pitää jatkaa. Nyt näytti toinen sukka vielä tihkuvan hieman läpi, toinen taisi jo pitää...

Nurmijoella

Hei nyt ihan oikeesti! Minne tämä aika menee? Muistelin, että vuosi sitten oltiin aloituksen tietämillä Nurmijoella Kauhasen ja Hujasen kanssa, mutta siitäkin on jo kaksi vuotta. Sitten kun vielä pitäisi jostain tähän kalastukseen ylipäätään repiä aikaa. Silloin kun koskihommissa vaihtui perhot uistimien tilalle taisi olla vuosi jotakuinkin 2008. Salibandyt oli jäämässä taakse ja aikaa oli mukavasti. Muita harrastuksia ei ollut, jos kaljanjuontia ja eturessun kasvatusta ei lasketa. Rouva oli kotona lasten kanssa. Oli hyvää aikaa käydä kerta viikkoon koskiongella. Nyt homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Kolmesti viikossa salilla, kolme-neljä kertaa reikäpallon perässä, frisbeegolfia, perhoja sidoskelen myyntiin, syksyllä metsällä, rouva käy epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ja kaljakin vaihtui 2,5 vuotta sitten vissyyn ja sillä linjalla mennään edelleen. Fakta vain on, että kun ikää on 38 vuotta ja jalka vielä liikkuu, niin ei halua karsia menoja liikunnasta. Kalalle ehtii vanhempanakin, salibandya ei kuusikymppisenä enää pelata ainakaan alasarjoissa. Ja syyskuussa syntyy vielä poika jos kaikki hyvin menee. Huh huh...on tämä melkosta menoa ja saa nähdä ehtiikö ensi kesänä kalalle ollenkaan

Mutta erinäisten vaiheiden jälkeen ensimmäistä kertaa taimenten perään tälle vuotta. Koko taimenen kalastushan on melkoisessa murroksessa ollut. Mietin Äyskoskelle iltalupaa, mutta se nyt jäi. Kermalle en ekaa reissua yksin haluaisi tehdä. Nurmijoelta tiesin kalaa saadun vaikka sieltä ei muuta nousekkaan kuin istaria tänä päivänä. Mutta kun summaili, että jos matkalla kävisi tutustumassa Nerkoon frisbeegolf-rataan ja samalla reissulla Hujasta morjestaisi pitkästä aikaa, niin ihan ok settihän se on. Etenkin kun Nurmijoki on äärimmäisen hieno paikkana. On suuri sääli, että ne vedet on pilattu eikä luonnonkalaa taida juurikaan olla. Nuo olisi huikeita kohteita jos kalakannat olisi voimissaan! Nyt ollaan täysin istareiden varassa. Saa nähdä miten siellä hommat muuttuu, koska tuo 40cm alamitta eväleikatuille on katkolla 2015 lopussa

Frisbeetä tuli siis viskottua menomatkalla vaihtelevalla menestyksellä ja siitä sitten koskelle. On muuten kiekkojen heittely siitä hieno laji, että ratoja löytyy ympärisuomen ja harrastus on halpaa sekä kierroksen voi kiertää koska lystää. Mut nyt jo asiaan eli Mäkäränkoskelle. Aikanaan virvelihommissa tämä koski jäi vieraaksi Nurmijoelta, kun kalastus painottui Haapakoskelle ja Koirakoskelle. Mutta nyt Hujasen myötä tämä koski on löytynyt ja on mielestäni ehkäpä jopa paras paikka Nurmijoella. Rauhallista ja varsin helposti kalastettavissa. Harjustakin ajottain mukavasti ja kalaa ylipäätään. Perhonahan tuolla likimain klassikon maineessa on oliivimudler ja sellainen meikäläisenkin siiman päästä löytyi ajoittain.



Jo niskalle kävellessä opettajan tarkka silmä havaitsi rannassa taimenen käyvän pinnassa. Ja kohtapa se oli jo haavissa. Vissiin n. 40cm tuore istari, heti perään vähän pienempi. Kalaa näkyi olevan, pientä, mutta kuitenkin. Tai no olisi ollut jos osasi onkia. Itse sain melko pian yhden parin potkun tällin perhoihin, mutta siinäpä ne ekalla laskulla. Hujanen kahlasi tuttuun hästäg-eijärkipäätäpaljoapakota-tyyliinsä kosken yli ja onnistui vastarannalta vielä pari istaria koukuttamaan. Itse ehdin palata niskalle alhaalta uusiksi ja sieltä 47cm talven koskessa viettäneen istarin sain haaviin. Vanhat istarit tunnisti hyvin parantuneesta rasvaevän leikkauksesta. Niin joo ja kaksin tosiaan saatiin taas koskella viskellä

Illemmasta kosken vaihto ja matkalla katselmoitiin Kiuruvetisen uusi savusauna. Hieno peli! Siitä jatkoin matkaa Haapakoskelle ja opettaja meni opettajattarensa luokse. Korkealla vedellä vetää aika nöyräksi Haapakoskella. Yhden vuorokausiluvan saisi menemään paikkoja kolutessa. Tein yhden laskun välisuvantoon asti ja yhden n. 35cm vanhan istarin sain ensimmäisen saaren alapuolelta, ei muuta. Tyhjää oli sielläkin koskella kalamiehistä. Tosiaan vettä paljon ja vähän sellainen orpo on olo, kun ei tiedä miten oikein perhoja tarjoaisi. Voin vaan arvata mille tuntuu Tenon rannalla kaksikätisen kanssa, kun leveyttä ja vettä on kuitenkin himppasen toisessa mittakaavassa. Itsellä kävisi varmaan, että kun kävelisi rantaan, niin painaisi leuan rintaan, 180 asteen käännös ja painuisi kengänkärkiä katsellen suorinta tietä sikiöasentoon auton takakonttiin mököttämään.

Semmonen reissu. Nyt pitää sitten taas esittää sama toive kuin aiempina vuosina. Ei kiitos helteitä. Mulla on kesälomat taas vasta heinäkuun puolesta välistä ja aika monta kesää on mennyt ihan pelastusarmeijalle helteessä käkkiessä. Jospa nyt olisi vaihteeksi kylmä ja viileä kesä, kiitos! Ja vanha virttä pitää sen verran veisata, että molemmat sukat kahlureissa vuotaa, voe elämä...

Mustalampi

Hiljaista on ollut kalastusrintamalla. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa lammelle ja tämä reissu on vähän samanlainen traditio kuin kevään avausheitot Viannalla. Bomanin kanssa ollaan lammella käyty muutamia kertoja jäiden lähdön aikaan ja kalaa on tullut suht mukavasti. Viime kevät tosin jäi välistä ja silloin vierailtiin vielä huhtikuun lopulla Viannalla. Se oli suht harvinaista, koska yleensä siellä on silloin tulva. Mutta nyt tosiaan tutulla lammella ja moni voisi kysyä mikä se ajattaa tuonne yli 100km päähän? No seura ensinnäkin eli hyviä kalakavereita ei ole liikaa. Toisekseen Mustalampi on erittäin hyvä kalastettava perholla, koska siellä on heittolaittureita ja ei tarvitse tolskata veneen kanssa. Myöskin hyvä katos löytyy makkaranpaistoon eli puitteet on kaikkinensa mukavat. Kalaakin on ollut pääsääntöisesti varsin kivasti joskaan keskikoko ei mitään mahdotonta. En ole tainnut yli 1,5kg kirreä sieltä saada. Ja nytkin oltiin taas reissuun liian myöhässä jäiden lähdön suhteen...

Vielä tähän lampeiluun liittyen, niin yhtä asiaa hieman ihmettelen. Nimittäin sen suosion laimeutta. Olen jonkun verran myynyt perhoja ja liitsejä menee aina kaupaksi. Ne juotikkaat tosin ovat vähän kuin kuparipannu huutokauppakeisari Akilla Palsanmäellä, varma nakki myytäväksi. Mutta boobyt ei taas mene kaupaksi ollenkaan ja härskin yleistyksen olen tehnyt, että se kertoo jotain myös lampikalastuksen vähyydestä. Kyseessähän on kuitenkin varsinkin viileään veteen ehkäpä jopa ykkösperho kirbelssonille. Lampikalastus saisi yleistyä, koska silloin kohteitakin tulisi lisää ja varmasti myös niitä joissa olisi kalanvaihtuvuus pientä = haasteellisia kaloja ongittavaksi. Myöskään lammella ollessa ei tarvitse ihan niin tarkkaan puntaroida etiikkaansa kalastuksen suhteen jos haluaa evästä viedä kotiin. Eikä siellä olla kiusaamassa uhanalaista taimenta. Minusta tämä on mukavaa vaihtelua virtavesikalastukseen, suosittelen kyllä lämpimästi



Mutta nyt itse kalareissuun. Mikan kanssa kun lammelle tultiin, niin siellä jo pari kuuluisaa tahna-Seppoa olikin. Hiljaista oli pidellyt. Ja niin piteli meilläkin vaikka yhden tärpin suht pian sainkin. Myöhässä oltiin tosiaan jäiden lähdön suhteen ja uutta kalaa ei varmastikkaan ollut laitettu. No haastetta piisasi. Lopulta sain yhden kalan hyväksymään boobyn, mutta onnistuin ryssimään sen karkuun. Samalla kirosin alimpaan helvettiin Skalkan ohutlankaiset koukut. Sehän oikeni siinä kalan hypätessä. Paljon tulee sidottua perhoja, mutta omiin perhoihin tulee valittua aina vähän sitä ja tätä ja tuota materiaaleihin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.



Eki kävi jossain välissä lupiakin kyselemässä ja lammella melkein aina tarkastus osuu kohdalle. Tänään peräti kahdesti. Mutta nälkäkin siinä tolskatessa ehti onkimiehille tulemaan ja kyrsät maistuu aina hyvälle ulkoilmamyrkytystä saadessa. Ruokatauon jälkeen joskus seiskan maissa illalla sai Mika puolihuolimattomasti kirren kiinni ja tämä ei karannut. Samoilta tulilta itse sain hetkeä aiemmin parit tärpit. Mutta näihin havainnot jäi meiltä kirjolohien osalta. Mukava reissu, opetti taas paljon. Mm. sen, että paremmat koukut ja pitäisi kasailla kyllä toinen setti aina valmiiksi. Nyt jäi nymfien uitto liian vähälle puhtaasti laiskuuden takia. Ja olipa siellä näköjään joku muukin käynyt perhojen kanssa kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ottipelin oloinen suti vaikka koukku lienee oiennut puuhun osuessaan..kenen lie perho, se jäi meille arvoitukseksi

Ensimmäinen heitto

Sitä kalamies aina hiljaa haaveilee, että kun saisi reissulle lentävän lähdön ja kala hyväksyisi pyydön jo ensimmäisellä heitolla. Mulla näin ei ole tainnut koskaan käydä koskihommissa. No tänään tuli muutos. Kyseessä siis jokakeväinen Viannankosken pääsiäisreissu. Normaalisti olen käynyt torstaina, mutta nyt jotkut opettajanretkut oli varanneet koko kosken. Onneksi omat työt joustaa ja näin sitten siirsin lähdön keskiviikolle aamuun. Tiistaina soittelin Esalle työreissusta, että mikäs se on koskella tilanne. Vettä oli kuulemma jonkun verran, puolikas luukku auki. Aamusta kun koskelle tulin, niin kyllähän siellä oli yksi luukku sitten selällään eli lisää oli aukaistu. Yksin pääsin kuitenkin kalaan joten ei passaa valittaa...

Ensimmäinen heitto laavun edestä ja kala haaviin. Tästä tiesi, että istukkaat on otillaan ja suuria sankaritekoja ei tänään(kään) tulla näkemään. Pienehkö kirre siis yllättäen pinkillä liitsillä. Sitten hetken vähän hiljaisempaa joskin yksi kala kävi pari potkua antamassa. Säästelin vähän painoissa, kun ajattelin säästellä samalla perhoja. Tapahtumia kun ei alkanut kuulumaan, niin punttia lisää ja heti kala ylös, Pian sitten se kolmaskin ja kiintiö täynnä. Viimeinen tuli sivutapsissa olleella valkealla pienellä liitsillä, muille kelpasi pinkki. Aika normireissu Pääsiäiselle. Istutuksen jälkeen on helppo olla elämänsä kovin kalamies, mutta parin päivän päästä on jo varmasti vaikeaa. Nyt virtaa sen verta paljon vettä, että kirret  tuskin alajuoksulle pysähtyy. Toivottavasti kalaa jäisi pääsiäisen pyhiksi koskeen, että saisi muutkin kalamiehet vapaa mutkalle. Yksi virvelimies minun lisäksi paikalle saapui ja hänkin yhden kirjon sai, kun siinä lähtöä tein. Tunnin olin koskella josta varmaan puolet meni Esan kanssa jutellessa.



Mutta nämä on näitä ja tämmöstä se keväinen kirren onginta Viannalla on. Löysät on otettu taas pois ja saa nähdä minne sitten. Sumarireissuja tuskin tulee. Mieltä kuitenkin lämmitti, kun sain viestiä eräältä joka meikäläisen sitomilla sumaripintureilla oli Kermalta seitsemän taimenta käyttänyt haavissa. Siitä tulee aina hyvä mieli ja tietää, että omat sidokset toimii vaikka ei ehdi mahdottomia niitä itse aina testailemaan. Nyt pitää Pääsiäisen pyhinä yrittää vielä pilkillä käydä. Viime sunnuntaina käytiin äitipuolen kanssa Nilakalla ja oli kyllä tosi heikko reissu saaliin suhteen. Jospa tuosta jostain lähijärviltä vielä ehtisi muutaman raitapaidan käydä onkimassa ennen jäiden lähtöä. Varovainen pitää nyt olla jäillä jokatapauksessa. Esan kanssa juteltiin äsken aiheesta ja sanoi, että tunnissa ehtii muuttua jäätilanne isosti etenkin virtapaikoissa. Hänellä jonkinlainen kokemus asiasta lienee tuolta Viannan alajuoksuilta...

Viikko vielä

Viikon päästä keskiviikkona oikeaa perhosiimat ensimmäistä kertaa tälle vuotta Viannalla. Jos vaan siellä tulva ei ole päällä. Niin vaan siinä taas kävi, että jäi sumarikeikat tekemättä. On ollut olevinaan tässä kaikkea muuta ja työkeikkaa sun muuta on luvassa lähiaikoina muutenkin. Sumarihommia enemmän harmittaa, että pilkille ehti luvattoman vähän. Oli mahtavia kelejä tässä alkukeväästä. Toivottavasti jäät kestäisi vielä tovin, että pääsisi vielä kokeilemaan. Puutossalmen lossilla on ollut suunnitelmissa käydä asenteella "matkailu avartaa". Sieltä on vissiin ainakin joskus isompaakin ahventa saatu. Nyt yhden reissun tein tuohon lähijärvelle, mutta sieltä löytyi lähinnä haukea ja pienempää ahventa. On siellä niitä isojakin, kun kesällä tulee uistelemalla, mutta missä ne on talvella, sitä ei tarina valitettavasti kerro...



Tuleva Viannan keikka on samalla ensitesti uudelle kahluutakille sekä kengille. Toivottavasti pelaavat hyvin. Pitäisi vissiin perhojakin sinne jokunen sitoa. Tosin perinteisesti siellä ei Pääsiäisenä ole tarvinnut kuin pinkkiä liitsiä. Sopivan yksinkertaista ensimmäiselle reissulle yksinkertaiselle kalamiehelle. Perhojen sidonnasta puheenollen, niin nyt on tuolla uudella penkillä tullut sidottua jo nelinumeroinen määrä sutturoita. Alkurouheuden jälkeen siitä on kuoriutunut kelpo työkalu. Ainakin toistaiseksi leuat on kestäneet hyvin. Kierrelukitetta piti pariin ruuviin laittaa, mutta se näytti auttavan löystymisvaivoihin. Nyt jonkinlaisella kokemuksella antaisin Anvillin penkille arvosanan tyydyttävän ja hyvän välimaastosta. Heikko viimeistely, siinä penkin suurin ongelma.

Pilkillä

Venyi aika pitkälle kevättä ensimmäinen pilkkireissu. Perhoja on tullut perinteisesti varsin paljon sidottua, mutta muuten on kalastukset olleet jäissä. Nyt kuitenkin naistenpäivänä herrasmiehenä jätettiin naiset rauhaan ja lähdettiin Iiron kanssa ongelle Nilakalle. Keli ei ihan parastaan tarjonnut. Tuuli ihan pirusti. Tässä lajissa se ei kuitenkaan ihan niin kohtalokasta ole kuin perhostelussa, onneksi. Ajeltiin paikoille josta Iiro oli seuramiehineen aiempina päivinä saanut hyvin parempaa ahventa. Nyt vaan piteli etenkin aamusta varsin hiljaista. Ihan ykköskalat saatiin. Itselle tuli pari kalaa ihan putkeen joka olikin päivän teema...



Paikan vaihto toi mukanaan heti pari messevän kalan karkuutusta ja nopeasti perään muutama ylös. Ja sitten taas laakista hiljaista. Vaikeaa oli. Kalat ilmeisesti liikkuivat pienissä parvissa varsin vikkelästi. Viimeiseltä onkipaikalta saatiin vielä muutamia hyviä ja toki kovin kalamies sen isoimman sai (jääköön arvoitukseksi kumpi oli) eli ihan jees 440g oli isoin. Tämä haksahti karvapyrstöiseen tasuriin joka tuntui toimivan ihan kohtalaisesti. Niin oli toiminut kuulemma eilenkin toisella kalamiehellä. Meikäläinen on aika noviisi näissä ahvenhommissa, ei osaa sanoa oikein mitään noista ottipeleistä. Morria ja tasuria pääsääntöisesti tänään tarjoiltiin. Tärkeinhän on että kalaa vähin tulee ja homma on mukavaa. Ja sitähän se oli. Joskin mönkijäkyyti oli aika kylmää ja märkää, kun vettä oli jäällä paikoitellin. Säikäytteli muuten yksi haukikin Iiroa mukavasti...Lopulta parempia ahvenia kuitenkin sen verran oli, että siivoamaan joutui, ei kehusaalis, mutta ihan ok



Reissun kruunasi ruokailu Keiteleellä jossa pääsi maistamaan paistettua rautua, kun isä ja Tuula olivat kotiutuneet Sevettijärveltä. Oli muuten mualiman hyvvee evästä! Jäätä oli muuten minusta aika vähän ja toivottavasti tulisi yöpakkasia ettei kausi lopu käsiin. Työ sotkee hyviä harrastuksia ja tässä on vielä yksi turnaus salibandyakin pelaamatta maaliskuussa. Kireitä pilkkimiehille ja olkaa varovaisi jäillä!

Metsästys vaihtuu kalastukseen

Viimeinen jänoreissu on taputeltu. Lumi oli turhan karkeaa ja viimeistään päivällä tullut tieto alueelle ilmestyneistä kolmesta susihukkasesta ajoi meidät kotiin itä-Karttulasta. Ajoa ei oikein saatu aikaiseksi vaikka vanhalle jäljelle lajinsa ääntä löytyikin. Mutta mukava syksy takana ja kiittää pitää, kun kotiovelta on metsälle haettu vierailevaksi tähdeksi. Kolme jänistäkin pääsin ampumaan ja nykyään, kun metstästystä on paljon vähemmän ohjelmassa kuin viistoistakesäisenä, niin se oli ihan kelpo määrä. 

Nyt sitten aloitellaan hiljalleen pilkkihommia. Avannon ympärillä kyykkiminenhän on ainakin allekirjoittaneelle kevätlaji. Ikä tuonut mukanaan mukavuudenhalua eikä jaksa paleltua räntäsateessa. Hiljalleen myös lähenee perhokalastuksen startti. Siitä kertoo, että viime viikolla piti Esalle soittaa ja varata perinteinen lupa Viannankoskelle pääsiäiseksi...

Lunta kainaloita myöten

Tai no koiran kainaloita ainakin. Käytiin lauantaina vielä jäniksessä ja ei oikein enää hommista tullut mitään. Ei saanut Sara ajoa valmiiksi. Vaikeaa oli eteneminen vaikka joku yöllinen jälki kiikarissa olikin. Mutta keli oli muuten mainio ulkoiluun ja ei kai sitä joka kerta saalista tarvitse saadakkaan. Makkara oli hyvää ja vaatteet haisi vahvasti savulle..saa nähdä vieläkö tälle vuotta reissua jänikseen saa aikaiseksi. Muuten kai sitä putsaillaan ja rasvaillaan torrakko odottamaan sorsastuksen alkua...

Jänishommat lähenee loppuaan

Nimittäin tältä vuotta. Pohjois-Savossa alkaa lunta olla niin paljon, että koirat alkaa tarvita snorkkelia ja periskooppia. Vielä kuitenkin käytiin sähkökatkosten värittämänä viikonloppuna lauantai metsällä Riuttalassa. Heti alkuun ajo saatiinkin, mutta tämä veijari oli ilmeisesti rusakko ja painui isolle tielle. Koira pois ja paikan vaihto. Sieltä makkaratulilla istuskellessa ajo käyntiin ja vaikka matkaa ei ollut kuin muutama satametriä, niin mitään ei kuulunut. Lumi vaimensi kaikki äänet metsässä tehokkaasti.

Kun oltiin saatu kyrsänpätkää rauhassa tuulensuojaan, niin siirryttiin passaamaan ja Mika pääsikin pienehkön jäniksen ampumaan. Päivä oli hyvä lopetella siihen. Saattoi olla viimeinen reissu tälle metsästyskaudelle ristiturpien perään. Riippuu vähän lumitilanteesta...

Nyt sitten sidoskellaan perhoja ja odotellaan perinteistä Viannankosken avausta. Pitäisikin Esalle soitella ja varata pääsiäisen seutuun lupa. Voisi kyllä yrittää sumarikalaankin jonnekkin. Luvattoman vähälle jäänyt viime vuosina se harrastus...

Pakkassäässä Tervossa

Käytiin joulun jälkeen parin enon kanssa kotipaikalla pupuja ihmettelemässä. Lunta oli satanut alkuyöstä ja pakkastakin oli yli 10 astetta. Jokunen tovi etsiskeltiin tuoreita jäniksen jälkiä niin koiran kuin ukkojen toimesta. Lopulta sellaiset löydettiin ja ajo saatiin aikaiseksi. Tai no ajo ja ajo, aika pirusti oli koira jäljessä ja lähinnä sellaista hukalla olemistahan se oli, mutta jänis oli kuitenkin liikkeellä. Pari kertaa pääsin näkemäänkin, mutta ampumahommiin ei tarvinnut alkaa. Koiralle näytti GPS n. 15km lenkkiä ja itselleni ostama Polarin M400 tiesi kertoa, että rapiat 7km tuli pakkassäässä köpösteltyä. Lähellä oli pupun saanti, mutta eipä niitä aina.

Enon beagle on saanut rohkeutta kivasti lisää ja toiminta on parantunut kovasti. Nytkin ampui heti jollekkin vanhalle jäljelle ja oli poissa ukkojen luota pitkän huikosen ja kävi aika kaukana. Hukkien selvittämisessä vielä tekemistä, kun palaa omia jälkiään pirusti taaksepäin ja homma etenee kovin hitaasti vaikka liikettä kaverilla onkin. Tosin minä en näistä ajohommista ymmärrä mitään, mutta tuommoisia havaintoja siinä tehtiin ja on tehty pitkin syksyä...

Ajo tiukassa

Käväistiin itsenäisyyspäivänä aamupäivästä tovi Riuttalassa jänisten perässä. Aamulla oli kuudesta lähtien sadellut lunta ja meinasi olla tiukassa saada pupu ylös. Lopulta reilun 2h karvaamisen jälkeen ristiturpa löytyi ja kolme varttia kestäneeseen ajoon sen pääsin ampumaan. Ei ollut pahasti vielä Sara edes pitkäkorvaa perässä siinä vaiheessa. Mukava tapa oli viettää itsenäisyyspäivää. Nyt ensi viikonloppu menee taas reikäpallon perässä, mutta jospa sitä vielä joulua edeltävänä lauantaina pääsisi metsälle. Mukavahan se on raikkaassa ilmassa käyskennellä, siellä ei Mirkku motkota...

Revanssi

Pihkainmäen suunnalla oli sadellut yön lunta, kun lähdettiin Riuttalaan uuttamaan jänisten kanssa uusintamatsia. Nyt oli ukkoa vähemmän ja mentiin yhdellä koiralla. Aamu näytti että voi olla tiukemmassa saada jänö ylös, mutta lopulta kuitenkin näin kävi. Minun ja Mikan lisäksi kolmanneksi passimieheksi tullut Kimmo sai todistaa, että puolen tunnin ajon jäljiltä isäntä pääsi ison jäniksen ampumaan "toiselle lenkilleen" eli omille jäljilleen. Nähtiin myös vähän erilainen suolistustyyli jossa käytettiin putkesta tehtyä kinnerpuuta apuna. Nätisti lähti pitkäkorva puhtaaksi.

Vaihdettiin paikkaa ja pian taas ajo käyntiin. Tämä ei kauaa kestänyt, kun ilmeisesti rusakon ja jäniksen sekoitus juoksi passiin eteeni ja päätti siihen päivänsä. Kimmo poistui rivistä ja lähdettiin vielä yhtä ajoa hakemaan. Sellaisen Sara sai vielä aikaiseksi ja n. 40min ajosta pääsin isohkon metsäjäniksen ampumaan. Tuli täysin kopiksi ja onnistuin pyörähdykseen ohi ampumaan, mutta paikko kuitenkin lopetti ristiturvan matkanteon. Hieno jahtipäivä onnistumisineen, ei voi valittaa...

Huomenna luvassa jäniksen nylkemistä ja nyt ainakin viikon tauko jahteihin, kun tulevana lauantaina höntsäillään taas reikäpallon perässä mahtavissa nelosdivarin kamppailuissa...

Jäniksille 100-0

Ei onnistunut lauantainen jahti saaliin osalta. Ajo saatiin käyntiin Riuttalassa pienen etsiskelyn jälkeen ja pääsin näkemään n. 300m päästä hitaasti vuppasseen lumivalkean jäniksen, mutta ammuttavaksi asti ei pupu tullut. Toinenkin ajo saatiin ja siitä näki jäniksen useampi. Taidettiin sitä kerran pitkähköön matkaan ampuakkin ilman vaikutusta. Näin lauantain metsästysreissun saldoksi jäi pari ajoa ja  hyvät nuotiomakkarat (suosittelen muuten Kivikylän juustotuhtia, ehkä paras markkinoilla oleva makkara at tö moument). Viikon päästä uusinta jos ei ihmeitä tapahdu, jospa vähän paremmalla tuurilla saataisiin joku jänö nurinkin silloin...

Ristiturpien perässä

Erittäin vähän ehtinyt tälle syksyä metsälle. Aikataulut menneet aina ristiin ja vaimon kolmivuorotyö sotkee likimain aina kaiken mahdollisen. Nyt viimein päästiin Riuttalan suunnalle lähtemään naapurinmiehen ja hänen poikansa kanssa. Olivat sieltä jo joitakin jäniksiä ampuneet ja suomenajokoira Sara oli niitä mukavasti pöllyytellyt. Mukana opissa myös nuori alle vuoden vanha uros jolla homma vielä alkutekijöissään.

Nyt näytti, että saadaan heti pupu ylös, mutta ei kuitenkaan. Reilun tunnin päästä ajo kuitenkin käyntiin ja tunnin ehti rallatella ennenkuin isäntä pääsi varsin tummassa karvassa olleen metsäjäniksen tälläämään hengiltä. Kapean uran yli ollut jänis kovaa tullut joten ei niitä helpoimpia paikkoja. Toinenkin ajo saatiin samoilta kulmilta, mutta pitkäkorva painoi kovaa vauhtia tielle ja sinne tuli sitten hukka. Päivä oli täynnä ja isäntäväki lähti peijaisiin. Itse liukastelin Karttulaan ja voin veljet kertoa, että en muista milloin on sivutiet olleet niin liukkaat kuin ne tänään oli!



Viikon päästä olisi tarkoitus yrittää jänikseen uudelleen jos vaan koiran juoksut ei sotke, saapa nähdä miten tässä käy...

Kahluukenkien uusinta

Pari kesää palvelleet Scierra Contour -kahluukengät tulivat tiehensä päähän. Ne on olleet liukkaimmat huopapohjaiset mitä koskaan mulla ollut. Virittelin niihin kotikutoiset nastat ja vähän paremmat olivat, mutta ei oikein hyvät sittenkään. Nykyisin näyttää, että huovat on jotain synteettistä keinotekoista materiaalia normaalin perinteisen sijaan. Veikkaisin syyn liukkauteen löytyvän sieltä...

Sain tässä tilauksen sitoa 160kpl boobyja ja kävin matskuja katsastamassa Rialinnassa työmatkalla. Joskus tulee tehtyä heräteostoksia ja tänään oli sellaisen vuoro. Muutenkin näin lamassa tarpoessa on hyvä muistaa välillä tukea kotimaisiakin ja paikallisia kivijalkapuoteja. Ostin siis Orvis Riverguard kumipohjaiset kengät nastoilla. Näillä nyt toivottavasti pääsisi muutaman kesän eteenpäin. Itse en ole mikään välinehifistelijä joten en jaksanut mitään syvällisempää analyysiä tekemään minkämerkkiset pitäisi ostaa. Puolesta ja vastaan on aina porukkaa kuitenkin. Nyt alkaakin sitten taas olla jo ensi suven hankinnat tehtynä. Aika vähällä sitä pääsee, kun ei sorru mahdottomia ädläämään...Kahluutakki tosin olisi jossain vaiheessa vaihdettava, mutta ehkä sillä vielä yksi kausi menee vaikka susirumahan tuo vanha Vissun Classic on, mutta niin on mieskin...

Sidontapenkki vaihtoon

Kaksi edellistä talvea olen sitonut Danican penkillä ja se on ollut varsin hyvä. Paitsi..paitsi ettei sen leuat ole kestäneet. Enää en lähtenyt toisia varaleukoja ostamaan vaan päätin vaihtaa penkkiä. Tämä ei ollutkaan se ihan yksinkertaisin juttu. Neuvojia piisaa ja vaihtoehtoja on paljon. Muutama malli oli mielessä ja jotain kävin katsomassa kivijalkakaupassakin. Lopulta ajatusmaailmaan iskostui, että haluan edelleen sitoa ns. true rotation penkillä. Minulla oli jo aiempaa kokemusta Tiemcon penkistä jonka ostin käytettynä eikä siinä ko. ominaisuutta ollut. En tykännyt sen rotaatiosta ja siinä oli muutakin ongelmaa leukojen jumimisen kanssa.






Nyt sitten lopulta päädyin Anvillin Atlas Vise -penkkiin. Siihen sain suositteluja ja olin netistäkin lukenut. Lopulta tilasin penkin Ruodosta ja sain sen kotiin. Hämmästys oli melkoinen, kun penkki mun silmään näytti varsin käytetyllä ja siinä oli lievästi sanottuna karu viimeistely ottaen huomioon että melkein 200e vempain kyseessä. Otin yhteyttä ja kuulemma tällainen työnjälki on tässä jenkkiläisessä penkissä normaalia. No käyttöön se mulle tulee ja en jaksa siitä enempää tapella. Toivottavasti kestää sitten paremmin kuin miltä näyttää. Parit ekat perhot on sidottu ja ominaisuudet on kyllä sitä mitä haen. Hyvin tilaa sitoa ja leukojen pikakiinnitys tuntuu hyvältä. Myös jalusta on jämäkkä ja riittävän painava mitä esim. Tiemcon penkissä ei ollut. Nyt sitten tässä talven mittaan nähdään mihin tästä oikeasti on....

Perhostelut pakettiin

Viannaltahan se keväällä aina alkaa ja sinneppä se oli hyvä myös lopetella tämän vuotiset perho-onkimiset. Nyt oli vähän toiveissa, että luukkuja olisi pikkusen avattu ja kalat olisi "valuneet" alajuoksulle ja siellä olisi hyvät virtaukset heitellä liitsejä rannalta suoralla selällä toinen käsi lantiolla. No ihan näinhän se ei nyt sitten mennyt. Vettä oli edelleen aivan järkyttävän vähän ja kalastus painottui siis patoluukuille. Edellisestä istutuksesta kuukauden päivät joten oli odotettavissa kalojen olevan tiukemmassa. Onneksi koski oli saanut olla rauhassa ja yksin sain tiistai-iltaa kalastella...

Esa jäi katselemaan joko se heti vapa taipuisi, ei taipunut. Aika pitkään piti vispata kunnes parempi kala kiinni joka paljastui 50cm taimeneksi. Sivuosumia tulee ja kala vapauteen. Pian sen jälkeen sain luukuilta peruskirren ja en onnistunut sitäkään ryssimään. Mustaa liitsiä puri molemmat. Kävin myös alaosia kopaisemassa ilman havaintoja, paitsi että sitä vettä oli vaan järkyttävän vähän.



Luukuilta sain myöhemmin n. 40cm taimenen ja pienen kirren tai tanelin tiputin sekä yhden ison ahvenen vapautin. Siinäpä ne saaliit. Ihan tyytyväinen tapahtumiin tällä vedellä. Nyt on aika laitella kamoja talviteloille ja pääsiäiselle Esan kanssa jo treffejä sovittiin. Silloinhan sitä on perinteisesti keväällä perhovapaa naftaliinista kaiveltu. Nyt jatkuu syksy muitten harrastusten parissa. Kalastusta luvassa sitten pilkkimisenä. Saa nähdä tuleeko kirrepilkille lähdettyä, viime vuosi oli välivuosi. Ahvenia ainakin kevätauringossa sitten jallitellaan, se on todella mukavaa hommaa kelin osuessa kohdalleen!