Vierailulla Varkaudessa

On Bomanin kanssa tässä koko kesä suunniteltu tai lähinnä Mika kutsunut käymään vieraana Varkauden Ämmänkoskella, jossa on vettä riittänyt näin runsassateisena kesänä erittäin hyvin poikkeuksellisesti läpi kauden. Kyseessähän on kerhon hallinnoima koski eli ei ole ns. korttikoskia. Kuitenkaan mistään salamyhkäisestä seurasta jonne pääsee vaan ne keillä on ruskein kieli nuotiolla laavupaikalla illan päätteeksi tai parhaimmat jutut baaarin tiskillä ei ole kyse. Seuraan voi hakea jäseneksi ja sinne pääsee varsin inhimillisellä rahalla. Mutta sepäs siitä. Tosiaan reissua on tullut lykättyä, kun nepparivapaat kahlurit on olleet Vissulla huollossa. Normaalisti nopeassa maineessa oleva paikka ja kappas kun kohta tulee 6 viikkoa täyteen haarasaumojen liimaamiseen lähetyksestä. Tasan ei käy aina nallekarkit ja lopulta usko loppui ja kaivoin vanhat kahlurit sekä vedenpitävät sukat ehkäisemään kutinoita esille kaapista kalareissua varten

Mikan juttuja kuunnellen oli odotettavissa mukavaa taimenen pinturikalastusta. Laittelin sitä varten settejä kasaan ja jotain isompaa pintaperhoa olin yrittänyt sitoa perustuen kuultuihin tarinoihin Varkauden suunnalta. Ajelin Varkauteen ja siellä sitten paljastui tilanne. Aamulla oli vesitilanne ollut hyvä, mutta ilmeisesti Viannan patomestari oli kilauttanut kaverilleen, että sieltä se Ike tulee, eikun luukkushow käyntiin ja hyvin tuntui yhteispeli heillä toimivan. 1h ennen kuin koskella, niin kaikki luukut kiinni ja koskella oli lähinnä altaita josta voi kalastaa kuin lammelta. Niistä Mika parit vajaat nelikymppiset ilmeisesti velvoiteistarit koukutti (taisi viimeinen olla ehkä vähän yli) ja itsellekkin yksi about 38cm liitsiin.

Eikä kauaa mennyt kun kuului tuttu PIIP-PIIP ja luukkuja ylös. Palattiin lähtöruudun kautta mutka heittäen kerhon mökillä takaisin autolle ja todettiin, että eipä taaskaan mennyt kuin Strömssössä. Aina ei voi voittaa ja kuitenkin pitää olla tyytyväinen, että yhden kalan sai ylös ja yhden vastaavan kanssa pari potkua sai vääntää. Tämmöstä se on kalastus. Nyt jatketaan sitten kahluuhousujen odottelua ja mietiskellään syksyn jatkoa. Nokisellahan menee tämän vuoden osalta lappu luukulle ylihuomenna joten taitaa olla taimenen onginnat tässä. Lampihommia tai jos Viannan vesitilanne sallii, on sitten luvassa seuraaville reissuille eli kirjavien lohien parissa puurtamista lienee loppusyksyn hommat

Housuja odotellessa

Kahlurit on nyt olleet reilun kuukauden Vissulla huollossa ja nyt sain vastausta, että huomenna liimauksia koeponnistellaan. Ehkäpä tässä vielä tälle vuodelle ehtii ongelle. Saa nähdä. Vedenkorkeudethan on olleet tapissaan Pohjois-Savossa(kin) koko kesän ja en tiedä oliko sillä vaikutusta myös vesilintujen pesimisiin. Vietettiin nimittäin tänään isän kanssa hiljaisin sorsastuksen aloitus ikinä Keiteleellä. Saatiin kuitenkin onneksi parit sinikot ja tavi saaliiksi, mutta isot sorsaparvet yms. joita oltiin totuttu näkemään aikaisempina vuosina olivat kadonneet kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Kuitenkin huomenna pääsee sorsapaistin ääreen ja on hyvä tekosyy ostaa viinipullo sekä aina yhtä loistavaa mustaherukkahyytelöä, joka toimii liharuokien kanssa kuin Buick

Kalastukset jatkuvat hyvin nollassa myös lähiaikoina ja kuuleman mukaan vakiokohteista Vianta on ihan totaalisen tulvassa edelleen. Pikkuhiljaa alkaa olla siis hyvää hetkeä keskittyä nuolemaan kauden aikana tulleita henkisiä haavoja ja keskittymään tulevaan. Ainakin virtavesien kalastuksen suhteen...

Hiljaista piteli Palokissa

Jos viime reissulla Heinäveden suunnalle oli röytö-hommia, johtuen toki tankkiautosta, niin nyt ei ollut. Bomanin kanssa käväistiin iltaongella Palokin-lammella. Alkuun meinattiin mennä Mustanlammelle, mutta vaihdettiin kuitenkin kohdetta. Ehkä ei olisi pitänyt...No kuitenkin meikäläisen tilapäinen kahluuhousuttomuus ajoi siihen, että ei päästy vieläkään Ämmänkoskelle lähtemään vaikka reissua on jo kovasti suunniteltu ja Mika kovasti sinne kutsunut. Ehkä ensi viikolla onnistuisi jos vaan saisi ne pöksyt

Tämän iltaisesta ei suuria tarinoita. Saatiin parit ahvenet mieheen ja sellun pilaajalla oli yksi kirre pari potkua kiinni pienellä lammella puron suulla. Lisäksi myöhemmin yksi ehkä jopa alle 500g kirre samaisella sankarilla oli kiinni kyljestään tovin. Muita havaintoja reissulta oli allekirjoittaneen koukuttama vanha rapumerta (aika Aku Ankka meininki taas) sekä aivan sairaan liukas laituri pienellä lammella. Olisi saanut hyvää kuvaa, kun kovapohjainen kenkä ei pitänyt yhtään ja laiturin kalteva osuus oli tultava konttaamalla takaisin ettei ui rantavedessä. Aivan luistinrata oli se. Eipä tässä muuten ihmeitä kerrottavia. Kahdestaan oltiin illalla ja hiljaista piteli. Perussetit siis. Nyt pitää toivoa, että pääsisi sinne Varkauden koskelle vielä tälle kaudelle ja saisi jonkun onnistumisenkin. Aika luvattoman huonoja reissuja tullut tehtyä koko kesä



PS: Palokista Tuusniemen suuntaan ehkä 10km on muuten miellyttävän mukava, valikoimiltaan yllättävän monipuolinen, hyvän palvelun omaava ja muutenkin puitteelleen hieno Tarmo-lähikauppa. Suosittelen!

Lomat loppuu, kalastuksellisesti huono kesä takana

Kesäloma loppuu sunnuntaina ja ei paljoa jäänyt kalastuksista käsiin tällä kertaa myöskään reissujen lukumäärän suhteen. Tämä viikko piti olla perheen kanssa Kuusamossa, mutta naisväki kyllästyi sateeseen & kylmään ja tultiin jo puolivälissä pois. Kävin kuitenkin vähän maastotiedustelussa Kuusingilla tulevia vuosia varten ja en näköjään samalle puolelle jokea sattunut kuin edellisellä reissulla n. 25v sitten. Hirveät poltot kuitenkin tuli, kun kävin hirvi-chili salamit ja jätskit ostamassa leirintäalueen kioskilta ja näin samalla vilauksen virtaavaa vettä sekä kalamiehiä koskelle kävelevän.

Elättelin toiveita, että pääsisin vielä loppuviikosta ongelle, mutta ei ole tulleet kahluuhousut haarojen sauman liimauksesta takaisin. Pitänee tässä pikkuhiljaa siis jo orientoitua siihen, että taimenen kalastukset tuli ja meni tälle kesälle sekä vesitilanteista johtuen loppusyksy kalastetaan pääsääntöisesti lampikohteilla (Viantakin on melkein ääriään myöten täynnä eikä asiaa sinne perhovehkeillä)

Kesä-Esana Palokissa ja Karviolla

Tyttö kinusi kaverilleen käymään Kotalahteen lähelle Leppävirtaa ja pohdiskelin, että en jaksa ajella kotiin väliajaksi vaan jos ampuisin Heinävedelle päiväkalalle. Nyt oli lähtökohdat vähän rajoitetut, kun kahluuhousut eli Ikonit lähtivät Vissun huoltoon liimailtavaksi haaroista. Hienosti pelaa Visionin yhteydenpito, ei voi moittia. Mullahan on tosiaan nuo spesiaali-housut joissa ei ole neopreenia joten turha tarjoilla kommentteja "vaihda Simmssiin, niin et takuita tarvitse". Allergia on ollut täysin kurissa sen jälkeen, kun nuo ostin. No mutta ei tästä taas enempää eli suomeksi kalareissu piti kohdistaa kohteisiin joissa ei kahlureita tarvitse. Suunnittelin alkujaan, että katson Karvionkosken jos siellä on rauhallista, niin jään sinne, mutta jos ei niin ammun Mustanlammelle.

Karviossa oli niska miehitetty ja ajomatkalla hokasin, että Palokkiinhan tässä on lyhyin matka lähteä savupöntön täytettä etsimään. Sinne siis ja lupien ostoon. Kolmatta kertaa eläessäni satuin suoraan tankkiautolle ja ei ihan älyttömiä perhokalastustaiteen sankaritekoja tarvinnut tehdä jotta sai pinkillä liitsillä pikkulammelta 11e lupaan oikeuttamat kaksi kirjavaa lohta. Mikäpä siinä kun keli oli komea ja yksin sai vielä kalastella. Tapoinani ei ole vapautella lammilla kirrejä ellei säännöt niin vaadi ja uusien lupien ostoa vierastan myös, niin käänsin tunnin kalastelun jälkeen rellun nokan kohti Karviota.













Siellä ostelin 3h luvan ja kanavan puolen niskaa lähdin isolla pinturilla syytämään. Ei havaintoa kaloista. Vastapuolelta joku virvelimies ilmeisesti sai kalan, kun sitä niskan kivipankolla suolisteli. Joku perhomies siellä kanssa vatkaili ja päättelin olevan kylmäverisempää sorttia takki päällä heiluessaan. Kanavan puolella koetin myös kohotella larvoilla, mutta ei osumia. Vastapuolen niska kun tyhjeni, niin vaihdoin sinne. Siellä yritin pinturilla ja liitsillä. Oliivissa liitsissä kävi pieni taimen muutaman potkun kiinni, mutta en osannut tartuttaa, kun niskan imu vei heittosiimaa löysälle aika miehekkäällä vauhdilla.

Hetken päästä paikalle tuli edellisellä Nokisen reissulla tapaamani vanhempi herrasmies ja kohta alkoikin taimenia näkyä auringon pilkistellessä sopivasti puiden raoista ja valaistessa kivipankon reunoja. Ei vaan kelvannut niille mikään. Joku parempi about 50cm kala rojautti myös ilmassa ja otin vihjeestä vaarin hakemalla autosta streameri-rasian ja tarjoilemalla surffia. Ei kelvannut kuitenkaan se. Larvat kelpasi 2g lyijyllä höystettynä ja sain niskalta taimenen kiinni. Sain jopa pyöriteltyä nätisti kivipenkan alle "lahukan" suulle mutta siinä mulahti pinnassa näyttäytyen about 45cm kalaksi ja spurttasi siiman poikki. No vapautensa olisi saanut muutenkin, kun oli kirret jo kylmälaukussa. Ei oikeastaan edes suuremmin harmittanut, ihme kyllä. Väkäsettömistä koukuistakin pääsenee kaveri suht pian eroon.



Mukava päivän reissu oli runsailla tapahtumilla ja näitä voisi tehdä jatkossakin etenkin jahka tuo Boman kotiutuu Tenolta, niin saisi seuraakin mukaan. Karviosta ei vaan mun suosikkikohdetta saa kyllä silti millään. Todella hankala ja tympeä niska kalastaa jos oman mielipiteeni sanon. Ehkä vesitilanne vaikutti myös asiaan. Paljon siellä silti kalamiehiä tuntuu pyörivän ja kalaakin on varmasti kivasti. Ei vaan kuitenkaan ole sellainen juttu, että kahlureitten kanssa erikseen lähtisin. Pikkunättiin neppailuun nappaskengissä kiva paikka kyllä.

Nyt pitää odotella seuraavaksi kahlureita huollosta ja miettiä reissuja sitten. Nuoremman tytön kanssa voisi yrittää vihernieriää uistella tässä kodin lähistöllä ennen sitä ja lauantaina on koboltin kovat kinkerit Äyskosken kulmilla kotipaikalla, kun juhlitaan Ilpo-enon 60v päiviä rosvopaistin kera. Aika vahva veikkaus on, että sunnuntaina on kupoli aika kipeä ja monet huippujätkä on huippujätkä -jutut ovat takana

Sekakäyttöä

Hujanen kyseli, että lähdettäisiinkö viikonloppuna käymään aamukalassa Viannalla. Vesitilannekkin oli viikolla ehtinyt vähän parempana käymään. No olin varma nakki ja lähdin mukaan. Tällä kertaa patoluukku-show menosta viisastuneena lainasin enolta ul-kamat ja hommailin niihin muutaman vähemmän ul-lipan. Itsellä oli virppa-ajoilta lähinnä pikkuvaappuja. Toki perhokamatkin oli kasattuna reissua varten. Oltiin koskella vaille seiska sunnuntai-aamuna ja vettä oli taas riittävästi. Kaksi luukkua kokonaan auki. Esa kuitenkin hoki perinteistä positiivista mantraa toteamalla, että lauantaina oli illasta saatu hyvin kalaa pitkin koskea. No eikun yrittämään...


Laavunedustan kivivallille saikin kahlata varsin tarkasti, mutta sinne kuitenkin pääsi nippanappa ja niukinnaukin. Hujanen väsytteli heti alkuun alla olevan kuvan mukaisesti vapa mutkalla mitäpä muutakaan kuin lahnaa. Itsekkin kalastelin alkuun perholla ja lyijyä sai volframikuulaisten liitsien lisäksi olla 3-4g eikä pohjaa oikein tuntunut löytyvän. Yhden kuhan kuitenkin onnistuin tartuttamaan roiskaessani sartröössin eli kirkkaan vihreän väriseen liitsiin. Se tuntuu olevan kuhia miellyttävä väri se. Pudotin kuitenkin sen haavista yrittäessäni sitä tulvavedessä mittailla. Oli sellainen nippanappa-mitallinen

Jatkettiin tyhjänpyyntiä tovi vallilla ja kirret sekä taimenet täysin hukassa. Vaihdoinkin virppa-välineisiin, mutta ihan mykkää oli koko padon edusta. Lompsin saunarantaan ja sieltä sainkin tapahtumia mukavasti lippaan. Kalastin ensin ensin kyllä perholla sen minkä pystyin, mutta vettä oli vaan niin pirusti, että ei kovin mielekästä ollut. Melkein heti ruohikon reunaan heitolla sain 45cm kuhan ja pari haukea perään sekä n. 37cm kuhan jonka laskin takaisin samoin kuin hauet. Isompi kuha on just savustettu tätä kirjoittaessa

Minne lie kirret ja taimenet menneet, kun ei aamustakaan näkynyt. Hujanenkaan ei niitä saanut, mikä oli kyllä kova yllätys. Yksi viikon parhaista jutuista oli kuitenkin tarina jossa joku jantteri oli aiemmin uinut saunarannasta keskivallille uimahousuissa ja käynyt kalat hakemassa pois kuleksimasta. Tulee mieleen Kivistön Vihtorin moporeissut Kuopiosta Nokiselle tuosta. Kantsii muuten Vikkelin hienot Kuusingin taimenet käydä bongaamassa pk.netistä, jotka on tänään sinne lisäilty: http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/displayimage.php?pid=27348

Sen verran tuli tällä reissulla jobinpostia jota tosin vähän aiemmin jo epäilinkin eli Vissun pöksyt vuotaa haaroista saumasta. Mulle tämä on vähän ongelmallinen tilanne, kun on mittatilaushousut joissa ei ole neopreeniä. Allergia on pysynyt loistavasti kurissa noilla. Pitää nyt Visionille laittaa meiliä, että mitäs vaihtoehtoja meillä olisi, kun alle vuoden vanhat pökät. Asioilla on onneksi tapana selvitä. Nyt syömään savustettua kuhaa, jota en muuten ole ikinä edes maistanut, ja mietiskelemään ensi viikon kalareissulle suuntaa. Joutuu vähän antamaan painoarvoa sille, että voisi kalastaa perholla reisisyvyydestä ettei kepekset ole kosteana koko reissua

Loman starttia päiväkalassa

Moninaisien vaiheiden jälkeen lähdettiin Varkauden paperitehdasmiehen kanssa päiväkalalle eli käytännössä omalta osalta klo 10-17 Nokiselle omien kesälomien starttiin. Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta vähän meni nyt pipariksi taas kerran suunnitelmat ja kun oli lupaillut mukavan sateista, niin päivällä onkiminen oli varteenotettava vaihtoehto, koska vettä oli koskivesissä nyt paljon. Ja olihan sitä kyllä ihan riittävästi ja rannoille asti eli pikkaisen olisi ehkä kaivannut siirtymää myös saareen jossain välissä

Viime kesänä ei tullutkaan "kahluukaudella" käytyä Nokisella joten siksikin oli mukava pistäytyä koskella josta aina muistaa ensimmäisen mitallisen perhokalan. Mikalle tuli reissun alkuun takapakkia, kun kiska ei ollutkaan auki ja joutui lupansa metsästämään Laakkoselta. Itse ehdinkin jo kalaan kympiltä ja ennen Varkauden ihmeen saapumista ehdin saada remontissa olevan sillan alta kalan kiinni caddikseen. Olisiko 10-15s ollut kiinni ja tukisteli itsensä irti. Pikkuperhot oli muutenkin teemana, koska edellisenä päivänä oli, jälleen kerran, Heinosen Ville käynyt koukuttamassa taimenia urakalla joelta. Joskus pitää kyllä Heinosen ja Jokelan mukaan lähteä katsomaan miten sitä tonkoa nousee ja jättää kalavehkeetkin kotio. Sen verran on haussa vielä tuo homma

Mikan kanssa havainnot jäi päivältä meikän aamun kalaan ja matalan uoman saaresta sain pinturiin yhden potkun verran kalan kiinni. Samoilla askelmerkeillä paperboy hyppyytti yhtä pienehköä taimenta. Muuten oli hiljaista. Pari muuta kommunistikaupungin kalastajaa oli aamulla pidellyt syvässä uomassa alempana kalaa kiinni ja päivällä makkaratauolla jututettiin kaveria, joka oli pari harria ja pari alamittaista taimenta larvalla saanut. Mittakalat siis päivän osalta hukassa joskin ei mikään ihan kauhean suuri yllätys ollut, kun keli jäi kuitenkin varsin kirkkaaksi ja sadekuurot pilvineen kiersivät Nokista. Mika oli saanut harjuksen vielä kun jäi toviksi koskelle lähdettyäni haavoja nuolemaan ja Varkautelaiset yhdet mieheen. Ilmeisesti 35cm isoin. Makkaratauolla jututettu kaveri oli vielä larvoilla karvannut pari kalaa niskalta joista toinen kuulemma mukavan kokoinen istari.



Perusvarma mp Nokiselta siis ja länsi-rintamalta ei siis mitään uutta. Tosin nyt oli jo oletettavaakin näin käyvän, kun valittiin ehkä Heinäkuulle se huonoin kalastusaika joskin myös ehkä hiljaisin. Kivat hiertymät myös jalkoihin ja entistä pomoani lainaillen loppuillan hommat meni reisien rasvailuksi

Viannalla

Soittelin lauantaina Esalle luvan alkuaikaa varmistaakseni ja samalla rupateltiin vesitilanteesta. Se oli silloin hyvä ja kuulemma kumppareissa olisi päässyt kivivallille. Noh kuinkas kävikään. Koski-isäntä odotteli sunnuntaina klo 15 maissa kulmahousut jalassa ja kravatti kaulassa, kun kurvasin koskelle. Oli sitten avattu luukkuja ja keli oli turhan lämmin ja kirkas. Sinällään muuten olisi pitänyt kai kaikki suht ok olla, kun edellisenä iltana oli seitsemän taimenta saatu ja niistä suurin 2,4kg sekä torstaina oli Tervosta saapunut hopeakylkiä. Lisämausteensa antoi tarina virran reunassa majapaikkaansa pitävästä todella vauraasta taimenesta joka oli useina iltoina näyttäytynyt.

Koskella oli sakkia jonkun verran ja aamulla oli virvelissä ollut pari kirreä kiinni, mutta eivät tulleet ylös. Lisäksi yksi kuha oli saatu. Kuitenkaan mitään tykitystä ei ollut. Eikä ollut alkuillastakaan. Sain heti luvan alkuun perus n. 35cm kirkkaan hoikan tanelin ja siinäpä ne kalahavainnot olivatkin ellei lasketa lahnoja ja ahvenia. Luukuilta ei saanut kukaan muukaan mitään ainakaan klo 20 mennessä.

Alhaalta sai poikiensa kanssa ollut isä saunarannasta arviolta parin kilon kirren ja poikansa säyneitä sekä yhden kolmivitosen taimenen. Tällä reissulla siellä myös näkyi päivystämässä veneitä. Missä lie sitten rajat menee luvalliseen touhuun, mutta lähtiessä oli ilmestynyt kuvassa pisteenä näkyvän paatin lisäksi valkoinen vene joka oli kyllä ihan kiinni loppuliu'ussa. No ei nuo minua kyllä sen kummemmin murheelliseksi tehneet.

















Perusvaikea Viannan reissu takana. Ei kerrottavaa jälkipolville muuta kuin, että perhoja saa taas kymmenkunta sitoa pohjaan jääneiden tilalle. Seuraavaksi sitten ehkä Nokiselle, ehkä jonnekkin muualle. Tiedä häntä...

Kalalla pitkästä aikaa

Kesäkuun on pidellyt hiljaista kalareissujen suhteen, kun normaalitahti on se pisto per viikko. Mm. Huopanankoskella piti käydä yön yli juhannuksena, mutta rapea ranskatar oli eri mieltä eli oli ongelmia turbon ahtopaineitten säätöjen kanssa sekä viimeisimpänä korkkasi boorit vaihdelaatikon ja vetoakselin välisestä liitosholkista jolloin matkanteko loppui tyystin keskelle vilkasta risteystä. Nyt kuitenkin kosla taas liikkuu ja oli tarkoitus mennä Kymölle iltaongelle. Kesken matkan kuitenkin Iiro soitteli, että Kellankoski on tyhjänä peruutusten vuoksi joten vaihdettiin sinne ja saatiinkin kahdestaan kalastella

Iiro oli unohtanut pikkuperhot kotiin joten streamereilla aloitteli hän ja samoin tein itse. Niskalla olikin heti muutamat tukistukset, mutta kiinni asti ei kalat jääneet. Vesi oli onneksi laskenut sen verran, että nyt pääsi "heittokivelle" kahlaamaan ja sai niskan alueen aika tarkasti haravoitua. Streamereihin tosiaan tuli muutama selvä tärppi ja vaihdoinkin sitten valmiiksi kasatun pinturisetin. Reippaasti ylävirtaan heittoon pyörähtikin paremman oloinen taimen Nyblomin caddikseen kiinni, mutta kahden potkun jälkeen tapsi poikki. Oli näitä Freditiltä ostettuja valmisperukkeita ja en tiedä sitten oliko tuulisolmu, kun katkesi aika ylhäältä perukkeesta. Aika rehellisen terävä perkele särähti huulilta tässä kohti

Lähdin tämän jälkeen katselemaan, että mitäs Iirolle kuuluu mutkan peilien lirkinnässä. Siellä olikin ollut useita kaloja kiinni/pomppineet surffista ohi, mutta joku ihme oli kun otit olivat kovin varovaisia. Palasin itse niskalle pinturoimaan. Nyt ei noussut enää pinturiin paitsi, että nielussa viistätin uiton lopuksi caddista, niin siihen mulahti kala jäämättä kiinni. Vaihdoin skateria, mutta ei kelvannut se ollenkaan. Meinasin kahlata jo pois, mutta päätin nelosen kepukkaan vaihtaa pienen Kuusinkijoella kovassa maineessa olevan streamerin jota tuo Sonikki jaksaisi heittää ja siihenpä tälläsikin kala melkein heti. Nopea mittailu vedessä osoitti mittaa olevan 40-41cm. Veikeä homma laitella tämän kokoisia eväleikattuja

Reissun "kliimaksi" oli kuitenkin, kun niskalla alkoi perhosta vähin löytymään vedestä ja yhtä isompaa räpiköivää jäin seurailemaan. Senhän kävi taimen hakemassa. Eikun vaan äkkiä 0.20 tapsia ja caddista kehiin. Sain kalan nousemaan pärskäyksen kera, mutta ei ottanut edes leuoilleen. Alkoi tuntua, ettei nouse enää, mutta nousipas kuitenkin ja alla olevan kuvan eväkäs haaviin. Ja taas sama just +40cm. Pikkasen pienenlivakkaa istaria

Iiro karkuutteli illan aikana pitkän rivin kaloja ja jotenkin oli outoa miten haluttomasti kalat ottivat. Mutta mukavahan tuo oli ongella käydä pitkästä aikaa ja pintaperholla saadut onnistumiset ovat aina isoa plussaa sekä pistävät suuta messingille. Nyt onkin jatkon suhteen sellainen tilanne, että seuraavaksi katsomaan Viannalle mikä on meininki sunnuntaina klo 15 alkaen

Aika vaikeaksi vetää...

...nimittäin tämän kalastuksen. Nyt levisi nimittäin tänään rellun pimputin ja muutenkin vähän koskella vietetyn alkukesän odotetun huomisen Huopanan yöreissun vei mukanaan se. Muutenkin on ollut tyttären terveydellisten syiden myötä sekä vaimon (onneksi) täydellä höyryllä alkaneiden töiden kanssa isoja haasteita päästä koskelle. Blogi siis ei ole kuollut ja päivityksiä tulee jahka siimat taas kastuvat. Joskus kaikki ei vaan mene kuin elokuvissa

Perhoja on kuitenkin sidoskeltu tässä keväällä&alkukesästä ja mukava kuulla sekä nähdäkkin kuvien kautta, että niillä kaloja saadaan kun osataan onkia. Toivottavasti pääsen pian tämän blogin pariin myös kalajuttujen merkissä. Sitä ennen tuo minulla varmasti viimeinen ranskatar vaan pitäisi saada ajokuntoon, kun tänään sanoi sopparin irti kiihdytyksessä keskellä risteystä vaihdelaatikon ja vetoakselin kulmilta

Kellankoskella

Edellisestä kalareissusta ehtikin vierähtää pari viikkoa, kun Vuokatin lomalle suunniteltu Jormaskosken kopaisu jäi väliin kosken ollessa kiinni. Iiro oli sen sijaan varannut 1-2.6 (pe-la) väliseksi yöksi luvat Kellankoskelle. Itsellä meinasi pitää aika kiirusta, kun tultiin reissusta torstaina ja työhommat oli myös kiireisenä. Kotiinpaluu oli muutenkin näyttävä. Käytiin hakemassa Karttulasta puudelssonia hoitopaikasta kotiin, niin ensin huoltoaseman pihassa puhelin tonttiin ja lasi rikki. Seuraavaksi levisi sitten piinattu rellu eli alkoi polttelemaan hehkun valoa kesken ajon ja vedot hävisi. Kaiman suosikkiviisua oli helppo hyräillä taas. No piti sitten tyrkätä bentsiiniä vanhan Carinan tankkiin ja sillä koskelle. Sehän ei tietenkään pettänyt. Mutta joo eli meitä oli kalalla myös nykyinen oloneuvoksen virkaa hoitava isä minun ja Iiron lisäksi sekä alunperin piti myös Petrin päästä, mutta työt sotkivat kolmannen veljeksen osallistumisen tällä kertaa. Koskella oli myös vuorokausilupaa heittämässä yksi kalamies jolla oli aiemmin päivällä niskalla joku kalatapahtuma ollut sekä lopppuliu'usta oli harjuksen saanut eli loppusummana neljästään ilta ja alkuyö paiskottiin.

Isä ei ole hirveästi perholla kalastanut joten alussa piti Iiro lyhytmuotoisen evästyksen heittämisen saloihin. Sitäkautta painuttiin sitten ongelle. Vettä oli koskessa omaan makuun ihan liikaa ja niskaa ei pystynyt niin tehokkaasti kalastamaan kuin normaalisti. Siitä kuitenkin pikku hiljaa laskua alaspäin ilman tapahtumia ja kohtahan se Iiro jo sieltä tuli kera 46cm taimenen ja parin tällin. Itsellä piteli hiljaista ja kalastus oli streamereiden paiskomista virtaan. Kummallisen hiljaista vaan piteli.
















Eipä mennyt aikaakaan, kun Iiro nappasi jo toisen taimenen niskan alta. Isäkin pääsi tässä välissä kalan makuun kun oli taimen tällännyt heittoon nostaessa. Ei vaan kovin pitkää vapaa valitettavasti puistellut. Aika haastavat kelit oli aloittelevalle kalastaa, kun virtaus oli pirullinen ja takaheittotila nollassa. Hyvinhän tuo silti pärjäili eikä ollut perhoja juurikaan puissa eikä silmissä eikä persauksissa.
















Seuraavaksi sain itse mutkan pitkistä peileistä tukevan tällin mustaan streameriin. Vapa pystyyn, no prkl eihän se noussutkaan vaan parempi kala ja kova virta yllätti kalamiehen. Uusi yritys ja samalla lipsahti ote vavasta ja siima suoraksi sekä taimen Seppo Rätymäisesti pyrstöllään näytti "v#ttuillakseni heilutin". Ja taas soi päässsä Alangon musiikki. Ihan oma moka koko karkuutus. Ei varmasti mikään jättiläinen olisi ollut, mutta mittakala kuitenkin.
















Näissä peileissä oli kalaa enemmänkin ja sieltä Iiro nappasi nelivitosen komealla hyppytärpillä surffilla ja itsekkin sain kauden ekan mitallisen tinselillä. Mittaa tosin vain 41cm eväleikatulla joten ruokakala jäi taas saamatta. Myöhemmistä tapahtumista voisi kertoilla parit selvät tukistukset perhoon ja Iiroa piinanneen taimenen niskalla joka taisi 6-7 kertaa iskeä streameriin tarttumatta ja myöhemmin vielä pärskäytti pankkisedän tarjoilemaan surffiin ihan allekirjoittaneen jaloissa tarttumatta silloinkaan. Vuorokausilupaa heittämässä ollut taisi illan aikana saada muutamia tällejä sekä yhden about mitallisen niskalta joka livahti mitatessa omille teilleen. Niin joo ja Iiro sai myös yhden hyväkokoisen harjuksen larvalla keskikoskesta. Taisi sankarille pitkälti toistakymmentä kalatapahtumaa kertyä siihen mennessä, kun lähdin kotiin aamuneloselta ja jäi vielä laskua tekemään. Isä sen sijaan jäi vetelemään hirsiä pakettiauton konttiin, kun oli pitkä matka Näätämöön vielä tänään edessä.
















Mukavahan tuo oli käydä kalalla likimain omalla porukalla ja näitä reissuja ei ole koskaan liikaa. Vettä tosin oli vähän runsaasti, mutta kalastamaan pystyi eikä nyt tuulet sun muut sotkeneet. Kaloja oli lähinnä kahdessa paikassa eli niskalla sekä mutkassa. Loppuliukua taas ihmeteltiin, että on se kumma miten siellä ei ole taimenta ikinä. Kalastettiin sekin Iiron kanssa monesti ja tätä samaa olen muiltakin kalamiehiltä kuullut. Hirveän jännä on se.

Seuraavat reissut täysin auki. En tiedä pitäisikö joku aamu käydä heittämässä mp Nokisella vai mitä tässä nyt keksisi...

PS: Iiro oli vielä jallittanut 45cm taimenen niskalta luvan loppuun

Revanssia hakemassa

Ei ole kevään reissut menneet kuin Strömsssössä ja tähän tuli lähdettyä hakemaan revanssia Heinävedeltä. Boman oli jo maanantai-aamuna käynytkin lammella ja kahdeksan kappaletta oli kirrejä haavissa käyttänyt. Joskin syönti oli loppunut kuin seinään tuulen alettua. Jahka lammelle pääsin itse, niin sainkin siellä melkein koko ajan yksin kalastaa. Ja ylläri pylläri, skädääm sekä ananasakäämä, niin taas tuuli niin pirusti. Tänä keväänä onkin aika ikävästi tuulet ja tulvat kalamiehiä kiusanneet ja olosuhteethan on kaikille toki samat. Velipoika oli Vihalla edellisen viikonlopun aikana ja yhteen mitalliseen taimeneen jäi sielläkin kolmen saldo ja varmasti tulvavesi ei auta tilannetta nyt oikein missään. Toisaalta jospa saataisiin sitten hyvä heinä-elokuu tätä kautta

Mutta joo nopeasti takaisin lammelle. Homma lähti käyntiin kuin elokuvissa. Ensimmäinen heitto ja kuvan kala haaviin. Pinkkiliitsi on keväällä erittäin maistuva eväs talven jäljiltä olleille kaloille tummassa vedessä. Mikakin taisi kaikki kalansa ko. kamppeella saada. Sitten vähän hiljeni ja tuskailin tuulen ja laiturin raoissa olevan heittosiiman kanssa. Yksi kala kävi tukistelemassa eikä mitään sen ihmeellisempää



Käppäilin tyynenpuoleiseen päähän lampea pitkospuita pitkin ja eipä sielläkään mitään ollut paitsi sammakoita. Niitä oli ihan kivasti kyllä. Lyhyesti tyhjää sieltä ja paluu alkuperäisille pelipaikoille toi haaviin pienen kirren joka nyt tuolla tirisee savustuslaatikossa. Tuuli ei oikein tuntunut tyyntyvän ja lampi vaikutti aika kuolleelle. Eikä sieltä kyllä mitään sen kummempaa sitten löytynytkään



No kuitenkin pari kalaa tällä kertaa haaviin. Itse tykkään kohteena paljon Mustanlammesta. Siellä on nörttimäisesti sanoen infrastruktuuri kunnossa eikä tarvitse veneen kanssa pelleillä. Nyt sitten mietiskellään mitä seuraavaksi. Varmaankin tulee pieni tauko onkihommista johtuen jo noista tulvistakin. Toivottavasti sitä vettä olisi myös silloin kun allekirjoittaneen kesälomat on eli joskus heinäkuun puolesta välistä eteenpäin nelisen viikkoa. Päätän täältä tähän ja alan syömään savukalaa...

Kuravettä

Ei löydetty oikein Varkauden sellun pilaajan kanssa yhteistä aikaa Mustanlammen reissulle joten piti suunnitella jotain muuta. Tällä kertaa valinta osui viime keväiseen tapaan Kivilammelle. Vene oli vuokrattava etukäteen johtuen järjestävän seuran omista liikekuvioista ja eipä tullut sitä kysyessä huomioitua, että mitä Erkki Nysten oli lauantaille luvannut. Kappasta vaan, kun taas sitä tuulta ja vesisadetta. No eipä auttanut valittaa, kun lupa oli ostettu ja venevuokrat maksettu. Sitten pitikin alkaa metsästämään seuraa kalalle ja siinä toimii aina pk.net. Tällä kertaa mukaan ilmoittautui mr Sly nikkiä käyttävä kalamies (ei tämä sama suu vinossa oleva Brigitte Nielsenin ex kuitenkaan, joka tunnetaan suurista luonnerooleistaan mm. Rambo-elokuvissa)

Hänen kanssaan tehtiin puolille päivin treffit Kivilammelle. Kävin hakemassa airot ja veneeseen tapin seikkailupojilta ja heti rantaan tullessa oli ikävä näky. Vesi oli värjääntynyt täysin maitokahviksi sateitten ja sulamisvesien myötä. Ei hyvä, ei yhtään. Hetken päästä paikalle saapui myös kalakaverini ja siinä heitettiin Martti Servomaiset välitassut ja pikkuhiljaa lähdettiin ongelle. Painuttiin suoraan "myllylahukkaan", josta Myöhäsen Eetun kanssa viime keväänä kalat saatiin. Nyt vaan ei saatu kuin kokemusta. Paitsi toki olin unohtanut ankkurin solmun tarkastaa eli saatiin se edes jäämään lammen pohjaan. Ei paha taas. Kaveri kommentoikin osuvasti tähän "kyl me tietysti voidaan uistellakkin"

Heiteltiin pari tuntia lammella ja ei havaintoa kaloista. Pari nuorta perhomiestä nähtiin lisäksi ja paikalle oli tulossa ponttoonilautalla tutun näköisiä kavereita talvisilta ajoilta eli jotkut Puijon Pilkin "kairan kuivattajaiset" tai miksi ikinä olivatkaan nämä zembalot nimenneet. Ei kyllä oikein napannut touhu kyllä yhtään tuulen takia ja ei oikein riittänyt muovipussista tehty laahusankkurikaan hidastamaan menoa tarpeeksi. Vesi oli tosiaan todella sameaa ja perhosiiman osuttua veteen jäi heti kuvio pinnalle siitä. Kalojahan lammessa varmasti olisi ollut, mutta nyt ei huumori eikä into riittänyt niitä etsimään. Reissun parasta antia oli ehdottomasti oppia tuntemaan uusi kalamies ja sovittiinkin mahdollisista yhteisistä tulevista reissuista jolloin voidaan näppärästi jakaa polttoainekuluja sekä pienenä miinuksena kaverille toki, että joutuu meikäläisen lässytystä kuuntelemaan

Semmosta, turhan tuttua, settiä tänään. Seuraavaksi ei ole havaintoa, että minne ongelle. Voisi yrittää kyllä jallitella haukia tuosta lähijärveltäkin perholla. Ei vaan ole kyllä mitään käsitystä milloin hauen kutu on siellä ohi...

Kauden ensimmäinen pilkullinen haaviin

Kolmas vuosi peräkkäin tuli lähdettyä Vappu-päivänä kalalle. Viime vuonna oltiin lammella Heinävedellä ja kaksi vuotta sitten oltiin Kymöllä Iiron kanssa yhdellä oman lyhyen perhosteluajan parhailla reissuilla. Nyt oltiin lähdössä Kiuruveden paikallisen Harri "Höylä" Soikkelin kanssa jälleen Kymölle. Oma parin viikon takainen reissu sinne meni täysin reisille tuulen ja vesisateen takia. Lisäksi nyt kun aloin kamoja katsomaan, niin kasettikelani on jossain paikassa X ja tuo X ei ole minun karttoihin merkattuna. Eniten harmittaa, että siinä oli puolattuna firmalta 10v palveluksen kiitoksena saadulla lahjakortilla ostettu suht vähän käytetty Vissun Vibe. No toivottavasti kela vielä löytyisi jostain. Eikä mennyt tämäkään reissu ihan hienosti kelien suhteen. Tuuli vielä kovemmin kuin viimeksi jo aamulla ja pohdittiin reissuun lähtöä, mutta oli muitakin intressejä tavata kuin kalastus, eikä nyt oltu näiden suhteen homoeroottisilla asioilla liikkeellä, niin lähdettiin kuitenkin vaikka tiedettiin kalastuksen tulevan olemaan vaikeaa. Edellisellä viikolla, kun luvat varattiin, niin lupasi 11 astetta auringonpaisteessa. Toisaalta myös motivoi lähtemään tieto varsin messevästä taimenesta ko. vesiltä lähipäiviltä josta ei sen enempää kuin, että nyt on kuvatkin nähty eikä ole ote HTT:n sähkeuutisista

Muiden ihmetellessä aaton rientojen jäljiltä aamulla kotonaan, että mikä ovi oli auki mistä tuli se kissa joka pissi suuhun yöllä tai yrittämässä uuteen nousuun, niin oltiin jo Hujasen kanssa Kymön parkissa. Viriteltiin settejä siinä ja itse olin vähän siipirikkoinen niiden suhteen. Hyvin pian totesin, että parempi vaihdella upposetit ja Kiuruveteläinen taisi pintasiimalla syytää. Niska huusi mykkyyttään ja tuuli oikeasti aika järkyttävästi. Nyt kuitenkin tuuli "kyläkaupalta" eikä järven selältä, niin pystyi kohtuullisesti heittämään Vesannon suuntaan sekä upposiimalla kohtuu mukavasti myös vastaiseen, kun odotti mäkihyppääjämäisesti sopivia tuulirakoja. Niska kuitenkin oli aamusta täysin mykkä ellei yhtä tärpin poikasta Hujaselta lasketa

Seuraavaksi käytiin sillan alunen kokeilemassa molemmin puolin. Opettajalle tälli siellä, mutta muuten hiljaista piteli. Palattiin niskalle ja sinne ilmestyi joku paikallinen kaveri ideanaan kyttäillä milloin kalasääski/sääksi/en minä kele ikinä muista mikä se on viralliselta nimeltään, tulisi kuvattavaksi. Siinä rupateltiin niitä ja näitä alueen menoista sekä meiningeistä. Niskalla hivenen tyyntyi toviksi ja kuin vahingossa kala kiinni allekirjoittaneelle streameriin. Sieltähän tuli tottakai perinteisellä mitalla varustettu 35cm varsin kirkas eväleikattu eväkäs. Tämä kuvattiin tällä kertaa nopeasti vaikka lasken kyllä normaalisti kaikki alamitat takaisin turhia kuvia räpsimättä

Kansankynttilä pisti seuraavaksi indikaattorisetit läjään ja ilmestyi vierelle kalastamaan. Sanoinkin hänelle, että "siinäpä ei kauaa mene kun tuut siihen ja ongit sen vähän isomman kalan ihan vaan ärsyttääksesi, että voit kiittää jo minua etukäteen, että sain tuon yhden". No meni ehkä 5min ja 44cm taimen hänelle haaviin jota alla olevassa kuvassa väsyttää hän vetten päällä seisten kuin eräs tunnetumpi kaveri parisen tuhatta vuotta sitten kansantarinoiden mukaan. Nyt ei tarvittu kuitenkaan pyhää henkeä mukaan, vaan mustaa nymfiä puri kohon alla tämä eväleikattu

Muuten ei sitten näkynyt mitään. Lyhyelle aikaa tuli tapahtumat. Paikalla ollut "kameramies" kertoi, että pintakäyntejä on näkynyt aiempina päivinä, kun tyynempää ollut. No nyt ei näkynyt kuin vissiin yksi joka jäi minulta kyllä huomaamatta ja tuuli oli niin kovaa ettei sokkonakaan voinut pintureita edes ajatella heittävänsä. Muutenkin kevään reissut taimenen suhteen ei hirveästi käteen jättäneet. Ei yhtään nähtyä pintakäyntiä, ehkä 5 korria bongasin vedessä. Pitäisi vaan olla mahdollisuuksia ja aikaa käydä silloin kun kelit on kohdallaan, valitettavasti vain ei ole vaan on mentävä ennakkoon sovitelluilla päivillä. Nyt ei tänä keväänä vaan oikein natsannut säät omille reissuille. Kalojahan varmasti olisi ollut vesissä, mutta mm. keväinen nymfi-kalastus on meikällä yhtä hyvin lapasessa kuin Lomanin Teuvolla laulaminen ja naisten kanssa vehtaus.

Tästä mennään nyt sitten kesää kohden. Seuraavaksi ehkä Mustanlammelle Bomanin kanssa. Taimenten jahtauskin pyörähtää käyntiin hiljalleen aktiivisemmin. Ei aavistustakaan, että missä ja milloin seuraavan kerran. Jotain kuitenkin on varmaa eli jos en kelaa löydä, niin joudun siima&kela ostoksille ja se ei hymyilytä yhtään. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

PS: ennenkuin joku pikkunäppärä anonyymi-viäräleuka aloittaa räksytyksen, niin Kymöllä ei ole kahluukieltoja. Siellä on erikseen joku poikastuotantoalue jossa kalastus on kielletty. Sen alueen toimivuuteen en osaa sanoa juuta enkä jaata

Typerä reissu

Oli tarkoitus lähteä Hujasen kanssa Kymölle 22.4. No pari päivää sitten tuli vähän samanlainen tunne kehiin kuin Kiimalaisella ja hoksasin, että nehän on oman nuoremman tytön 9-vuotis synttärit silloin. Piti sitten muuttaa lennosta suunnitelmia ja varasin taktisesti Kärnälle luvan lauantaille vaikka aikomus olikin Kymölle mennä. Aivan mieletön taktikko ja strategisti sekä ehkä pohjois-korean propagandaa lainaillen "nerojen nero" siis aamuisin peilistä katselee. Paitsi ettei katsele vaan ihan uskomaton tampio. Heräilin aamulla jo kutoselta ja keli näytti luvalla sanoen ihan paskalle. Vettä tuli, tuuli ja sadetutka näytti samaa koko päivälle. Päätin jo olla lähtemättä Kymön suuntaan, mutta perinteisesti taas vatkattuani päätöstä tarpeeksi olin jo ajelemassa sinne

Kymön ruokapuodilla oli taas kiva meininki ja meikäläinen tykkää kovasti näistä pienistä kaupoista joissa on ilmettä sekä tunnetta eikä sitä väkisellä opintorahojaan tienaavaa Prisman kassaa joka säikähtää jos sanoo, että Moro!. Siksipä tuleekin tuossa Pihkapuodilla oltua vakioasiakas ja ainakin vaimon mielestä liikaa menee siellä aikaa. Palataan taas kuitenkin nopeasti asiaan eli Kymöllä oli yksi kalamies eilisestä. Tapasin hänet sinne mennessä ja oli tulossa lämmittelemään kun oli kylmä ja mykkää oli aamusta ollut. Ja olihan se kylmä kuin ryssän h#lvetissä. Järveltä tuuli ja vettä tuli vaakaan. Vettä oli myös toooooooodella vähän aiempiin pariin kevääseen verraten joskin toki myöhemmin on käyty.
















Hyvin nopeasti selvisi, että pinturoinnin voi unohtaa. Koetin testailla uutta Vissun Vibe 125 #5/6 siimaa, jonka ostin varta vasten Häkkiseltä hommattuun vapaan. Jos kalamies on ylipainoinen, niin siima ei sen sijaan ollut. Menee myyntiin eli ihan liian kevyt eikä four-fouria jaksanut ladata yhtään. No vaihto Vibe 85 #6/7 ja alkoi sinne vastatuuleen jo streamerkin poistua. Keli vaan oli tympeä eikä kaloja löytynyt vaikka rannan kertaalleen aika hyvin kalastin aina likimain niemenkärkeen asti kaislikon reunaan. 2h kalastusta riitti ja eikun kotiin. Todella typerä veto oli lähteä kalalle ja jos joku joskus tietää meikäläisen tuollaisia suunnittelevan, niin hakekaa autonavaimet pois. Paljon järkevämpi olisi ollut jäädä kotiin sidontapenkin ääreen. Tuli mieleen se yksi tuulinen reissu pari vuotta sitten Nokiselle. Ihan yhtä epäonnistuneita reissuja molemmat eikä voi kuin itseä syyttää...

 


Nyt menee sitten ensi viikonloppu tytön synttereissä, wuhuuuu!!!, ja sitten alkaakin olla aika lähellä jo hetki, kun tulevaisuudessa Varkauden aikamiespoikien seuran puheenjohtajan pallin perivän Bomanin kanssa mennään jo lammelle ongelle. Ei jäänyt taas näistä kevään reissuista paljoa lapaseen. Tosin oli sitä varmaan ilmassa muillakin ja katsellaanpa sitten ensi keväänä josko sattuisi sinne kunnon hätseille koskelle. Näillä kalastusmäärillä tosin voi olla helpompi löytää Sillanpään Jarille tyttöystävä. Nyt kuitenkin päätän täältä tähän ja tilanne vaatii jallua...

Tuulisella kotiseudulla

Kyttäilin sumarireissulle ajankohtaa Äyskoskelle ja kun näytti, että maanantaina voisi ehkä olla ihan let's go keli ja työt painaa suht pahasti niskaan eikä viikolle saane talvilomapäivää järjestettyä päädyin varaamaan luvan. Ajelin aamukasiksi Patolaan, jossa muuten joskus vuonna kypärä ja kilpi tuli majoitettua Kokkarisen Eeron pitämällä kalastusleirillä. Leirin lopuksi käytiin onkimassa kirrejä kasvatusaltaista Nilakkalohelta (nykyinen RKTL ainakin toistaiseksi) ja oikein maikkarin ( vai oliko se kolmostelevisio vielä silloin) kuvausryhmä kävi tätä ihmettä todistamassa. Piti tulla loppukevennykseen ja toki automaattisesti orkesterin naurettavinta sälliä kuvattiin eli meikäläistä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun ei se lopulta kuitenkaan telkkarista tullut lupauksista huolimatta. Aika räyhäkkä meriitti olisi kuitenkin CV:ssä jos voisi sanoa olleensa kymppiuutisten loppukevennyksessä. No nyt ei oltu ja mennessä kävin tuikkaamassa terveiset Perälän Timolle postilaatikkoon huomaamattomassa kirjekuoressa. Hivenen yllätyin, että kalamiehiä ei näkynyt. Kohottelin pääasiassa aamun ensimmäiset pari tuntia ja hermohan siinä vähän meinasi mennä. Vaparenkaat oli umpijäässä ja perjantaina huomasin, että mulla ei olekkaan kuin 0,16 ja 0,30+ perukkeita. Hitto kun sitä pitää olla reikäpää. Varmaan johonkin kirrepilkkionkeen olin ne laittanut. No tyhmästä päästä kärsi taas koko ruumis eli kohottelu oli suht perhoille hubaa hommaa 0,16 tapsilla



No siinä kun olin jonkun kymmenkunta sutturaa pohjaan temponut ja niskalla pinturia syytänyt paikalle saapui toinen kalamies, joka pienen tunnistelun ja jutustelun jälkeen paljastui Hiltusen Teemuksi. Oli vaan kasvattanut sellaisin himoköyrijä Gyntterin parran, että vaikeutti tunnistamista. No Teemun kanssa juteltiin siinä niitä ja näitä. Kohta paikalle tulivat myös Söde ja Masa sekä heidänkin kanssa kuulumisia vaihdeltiin ja kävi ilmi, että suht vähän oli porukkaa paikalla. Teemun kanssa jatkettiin kalastusta Patolassa laihoin tuloksin. Ei pintakäyntejä ja Teemu painuikin kosken alaosiin. Jonkun ajan päästä kyllästyin pintakäyntien sekä korrien puutteeseen ja painuin myös kalasatamaan



Siellä olikin pari kaveria loppuliu'ussa ja laiturille tepastellessani toisella heistä olikin jo vapa mutkalla. Ilmeisesti mittataimen sieltä nousi ja aiemmin kai parempikin muistaakseni 55cm kala oli käynyt haavissa. Söde kertoilikin myöhemmin, että alaosissa oli korreja vähin ollut. Laiturilla ei sen sijaan korreja näkynyt vaan lähinnä joutsenia ja tuuli todella navakasti järveltä. Tovin paiskoin synkillä painoilla liitsejä, mutta usko loppui aika nopeasti kesken ja en halunnut poikien sekaan ängätä vaan palailin Patolalle.



Patolassa oli edelleen hiljaista. Mukavaa vaihtelua toi eräkirjailija ja kosken valvoja Juha Jormanaisen pistäytyminen. Tai taisipa siinä tunti mennä turistessa. Tästä miehestä huokui kokemus sekä eritoten hillitty herrasmiesmäisyys ja oli todella mukava kuulla vinkkejä kalastukseen sekä muitakin tarinoita. Jatkoin rupattelun jälkeen kalastusta Patolassa ja hiljaista piteli. Ainoa tapahtuma oli, kun Teemu sai ilmeisesti pinturiin hetkeksi vastarannalla kalastaen kalan kiinni. Itsellä ei tärppiäkään koko päivänä ja Patola on kuulemma ollut varsin hiljainen tänä keväänä. Paitsi, että sieltä oli saatu aika messevä taimen ja näin Jormanaisen kännykästä kuvan kalasta. Jäätävän komea eväkäs ja kannattaa bongailla Äyskosken blogia, koska sinne on juttua kuulemma tulossa.



No tämä oli taas perinteisen vaikea reissu ja ei ihan kelitkään suosineet. Kalojahan varmasti oli ja ne on erikaverit ketkä niitä saa. Opettelua siis riittää ja hyvä niin. Tympeää olisi jos osaisi jo kaiken. Toisaalta olisi kiva edes jotain osata. Mukava oli kalastella ja keli oli tuulta lukuunottamatta ihan ok. Kolme korria näin vedessä ja ehkä viisi hangella enkä ainuttakaan pintakäyntiä 9 tunnin aikana jonka koskella olin. Toivottavasti tilanne paranee kelien lämmittyä ja kalamiehet saisivat mukavia elämyksiä. Sitä pintaperho-kalastustahan sitä näille reissuille lähdetään kuitenkin ensisijaisesti hakemaan. Velipoika Iiro sekä Häkkinen olivat pääsiäisen Huopanalla ja yhden päivän Keihärillä ja mitään aivan kaameaa tykitystä ei sielläkään. Kaloja kuitenkin haaviin asti. Heillä viimeisen kalastuspäivän sotki tuulen lisäksi Iiron sairastuminen
















Tulomatkalla pistäydyin pitkästä aikaa Eijan baarissa Tervossa huuhtomassa murheet tuopillisella alas. Viimeksi olen käynyt ehkä 15v sitten. Sinällään meininki ei ollut 20 vuoteen juuri muuttunut eli Pulkkisen Risto edelleen siellä päivysti kuten ennenkin. Mummon ja äidin haudalla pistäydyin myös ja kovin oli nostalginen olo ja tunsi taas sen Tervolaisuuden sydämessään hautausmaalta autolle kävellessä. Lisäksi piti käydä pankkiautomaatilla kannatuksen vuoksi, koska Tervon otto-automaattihan oli jo lopetusuhan alla. Käykäähän muutkin kalamiehet nostamassa kaljarahukat, niin säilyy palvelut pienillä kylillä.

Nyt onkin sitten auki seuraava reissu. Kymöllä pitää kerran käydä pintureita uittamassa tässä kuussa ja jahka lampi aukeaa Heinävedellä, niin sinne suuntaamme Varkauden ihmeen kanssa kuten aiempinakin vuosina.

Vaparenkaita rapsuttelemassa

Talviloma-päivää pukkasi ja Esan purolle tieni kävi. Aamulla meinasi jo piinattu rellu lähteä lapasesta mutkaisilla metsäteillä ja sitä hieman ihmettelin. Tulomatkalla Karttulassa asia selvisi eli toinen takakumi oli likimain tyhjä. Saunalahdeltako näitä tyhjiä renkaita tulee, kun tämä ei ainut tapaus ollut eli viime syksynä oli Viannalla parkissa takakumi tyhjänä tikun mentyä renkaan sivusta läpi. No paikka-aineet on sisuksissa ja jospa lopputalvi menisi. Mutta joo-o, siis aamupakkasissa tuli köröteltyä Viannalle jonne nousuparvi oli saapunut kuten aina ennenkin pääsiäisenä ellei juoksutukset estä. Edellisenä iltana bongailin pk.netistä, että sieltä oli nykykiintiö eli 2 kalaa ongittu täyteen. Esa kertoili, että kalastaja oli ollut ainoa joten odotukset oli kovat. Paikalla oli myös maakuntien lahnamiesten ykkönen komeissa nepparipöksyissään. Liekkö seura-asu kuten vaikkapa intin kurssiverkkarit, kun kovin tutulta näyttivät verraten Seppäsen Akun kahlureihin. Jannen kanssa siinä muutama sananen vaihdettiin ja eikun tositoimiin.

Pakkastahan oli rapiat 10 astetta joten hyvin montaa heittoa ei päässyt koskiemme vilkasliikeiseltä Häkkiseltä varta vasten Viannalle ostettua Vissun GT fourfour #5 vispaamaan ennenkuin oli vaparenkaat jäässä. Ja renkaat oli jäässä koko päivän vaikka hieman taisi lämpötila plussallekkin kammeta. Aamupäivästä alkoi myös tuulla varsin vilihakkaasti. No siinäpä paiskottiin patoluukkujen edustaa ja parkkipaikalta lähtevää pikkulirun reunaa. Pehkoselle tärppi patoluukuilta ja itsellä kala kiinni pari potkua virranreunassa parkkiksen alla. Tai ehkä se oli kivi. Tiedä näistä, sitä on niin monenlaista tuota kiveä kuin on tärppiäkin

Lahnatykki kalasteli myös kosken alaosan ja sai sieltä kuulemma erittäin laihan juuri mitallisen tanelin. Muuten piteli todella hiljaista. Päivä kuitenkin alkoi kirkastua ja kalamiehiä tuli lisää. Siinä rupattelin yhden aiemmin Nokisella tavanneen kaverin kanssa ja mukava oli turista kuulumisia. Viannalla on kyllä aina ollut mukavia kalamiehiä niillä reissuilla, kun siellä olen käynyt. Kohta puoliin saapui myös ilmeisesti "hissimies" työautollaan ja kuudeskin kalamies. "Hissimies" kävi heti kaivamassa patoluukun alta lipalta kirren valkealla zonkerilla. Helppoa kun osaa. Kahlailin Hujasmaisesti itsekkin tällä kertaa keskelle josta pääsi pommittamaan joka suuntaan. Ei sitten mitään. Tässä välissä Pehkonen ja aamun toinen kalamies poistuivat takavasemmalle.

Iltapäivästä painuin itse lipalle ja jotenkin en vaan osaa siitä patoluukkujen edestä kalastaa. En saa mitään tuntumaa siihen ongintaan. Ajattelin kuitenkin, että kun ei tässä virtaa ja hiljaa pitäisi uitella, että tyrkätään boobya kehiin. Siinä kun katselin makkaratulilla jututtamani kalamiehen kantavan kalaa haavissa parkkikselle, niin samalla omakin siima kiristyi. Booby kelpasi ehkä aavistuksen rapiat 1,5kg kirrelle. Väsyttelystä kyllä paistoi miten paljon pelkäsi karkuutusta ja oli muutenkin tuntuma hukassa. Kala kuitenkin haaviin ja oli muuten ensimmäinen kirre, jonka sain patoluukun edestä lipalta kalastaen














Aiemmin lipalta kalan saanut zonker-veijari palasi sinne ja eipä aikaakaan kun vapa oli taas mutkalla. Näkyy olevan homma lapasessa! Sieltä antautui toinen kirbeli siniselle zonkerille. Veikeä valinta, mutta tässä näki taas että voisi vähän yrittää avarammin mielin miettiä näitä juttuja. Tovin vielä kalastelin lipalta itsekkin, mutta yhteen epävarmaan tukistukseen jäi. Hieno oli keli ja jos ei pakkasta olisi ollut, niin todella mukavaa kalastelua. Nyt meni aikaa ja hermoja jäitä rapsutellessa eikä itselle uudesta toiminnaltaan nopeasta vavasta oikein mitään kuvaa saanut. Jos kalalle jääneet luette näitä höpinöitä, niin laitelkaa halutessanne kommenttia miten se ilta meni

Pikkasen vähänlaisesti tuli kalaa siihen nähden mitä odotukset vesitilanteeseen nähden, mutta kuitenkin haavi kastui. Pääsiäiselle tulee myös jatkossa varattua luvat Viannalle. Samaan aikaan oli työelämätuttavat Äsyllä ja heiltä pitää vielä selvitellä miten siellä on mennyt jahka tässä ehtii. Nyt omalta osalta jatkan kyttäilyä sumarikeikasta säiden suhteen ja kalapaikkojen suhteen. Yhden talvilomapäivän olen siihen vielä ajatellut käyttää arkena jos vaan keliä nyt yhtään tulee.

Muuten alkaakin olla kaikki lapasessa kesää ajatellen. Viimeistelin hankinnat Vissun Vibe 125 siimalla tuohon GT fourfour vapaan. Se hoituikin mainiosti vanhalla kunnon vaihdannais-taloudella, kun Oulusta eräs kalamies osti sen meikäläiselle ja pistin vaihdossa setin liitsejä sinnepäin. Tilailin myös FREDitiltä puuttuvat kartioperukkeet pinturointia varten. Laitoin kyssäriä, että onko niiden laadussa ollut ongelmia, kun itsellä koko kauden kalastuslaukussa auringolta suojassa ollut katkeili käsiin, kun virittelin sitä edelliselle reissulle. Sieltä tuli heti nopeasti palaute ettei ole ollut ja tilauksen kylkiäisinä perukesiimaa ja tippet-rinkuloita kompensaationa. Näin se asiakaspalvelu toimii! Ei ollut kallista varmasti heille ja nyt on molemmilla hyvä mieli. Mutta sepäs nyt näistä kun menee muuten ihan jaaritteluksi eli eikun kesää kohden mennään, rai rai!

Sidontaa, sidontaa ja vielä kerran sidontaa

Viime aikoina on tullut vietettyä paljon aikaa perhonsidontapenkin ääressä. Sieltä onkin pukannut ulos noin 700kpl sutturoita. Pientä rutiinia alkaa siis löytymään perusperhojen sidontaan. Samalla sain myös innostusta siivoilla omaa streamer-rasiaa ja viskoa ne ihan pahimmat sötökset roskiin. Ihan hirveitä turauksia osa. Nyt on tullut sidottua muddlereita, tinseleitä, surffilautoja jne. Yhteen itselleni uuteen marabou-runkoiseen viritykseen mulla on jo ohjeet ja odottelen mistpoolista materiaaleja siihen. Samalla tein myös isomman tilauksen Bogdanille Puolaan, josta saa volframi-kuulat suomen messinkikuulien hinnoilla ja chenillet on suorastaan naurettavan halpoja. Sen sijaan esim. koukkuja ei kyllä sieltä mielestäni kannattanut tilata vaan lähinnä tuossa olivat itseä kiinnostavat setit sieltä

Samalla on tullut päivitettyä myös sidontavälineistöä spigottien osalta. Ostin Rialinnasta, tuosta työmatkan varrella olevasta mainiosta putiikista, Riten spigotin ja se tuntui kyllä todella mukavalle. Siitä innostuneena tilailin myös Tiemcon vastaavan. Nämä on kuitenkin välineitä joiden pitäisi kestää pitkälle tulevaisuuteen. Saksetkin ostin uudet Riaskista ja niissä päädyn aina suht halpoihin. Perusteluina on, että en hirveästi jaksa sääliä sakseja tai käyttää kaksia erillisiä enkä myöskään sido sellaisia perhoja joissa vaadittaisiin erityistä tarkkuutta saksien osalta. Yhden uuden perhorasian aion myös ostaa tälle vuodelle ja se on tulossa kirrejahteihin eli spekseinä on, että sinne pitäisi sopia joku about 30 liitsiä ja 20 pikkuperhoa. Yksi malli on mielessä ja sitä pitääkin tänään vilkaista Rialinnalla



Nyt on sidontasessiot hivenen hiljentyneet ja säätiedotusta pitää pollata jatkuvasti, että mille päivälle ottaisi talvilomapäivän ja suuntaisi jonnekkin maakunnan koskista. Kotona tilanne on onneksi paranemassa eli vaimo palaa töihin 6kk sairasloman jäljiltä. Tämä tosin tuo sitten vuorotyön muodossa omat haasteensa kalastukseen lastenhoitoteknisistä syistä. Mutta sillä ei ole väliä vaan pääasia on, että parempi puolisko on toipumassa takaisin työelämään ja tulisi rahukkaakin. Nythän KELA:n "viisaat" lääkärit päättivät etteivät alkuvuodesta maksa euroakaan korvauksia. Mutta sepäs siitä...

Varmoja reissuja ei ole kesän ja kevään osalta kuin ehkä kaksi. Toinen niistä suuntautuu pääsiäisviikolla Viannalle ja toinen on sitten toukokuun lopussa Jormasjoelle Vuokatin loman yhteydessä. Muuten on mieli avoin kaikille mahdollisille. Kirrepilkitkin alkaa olla pikkuhiljaa finaalissa. Lauantaina kävin vielä Kivilammella ja siellä saaliina yksi varsin jäätävä tärppi sekä sight fishing -hengessä liitsiin 40cm vedessä tällännyt kirre, joka lopulta katkotti siimat. Tai eipä se kala niitä katko varsinaisesti vaan vika löytyy aina vavan toisesta päästä.













Vielä tähän loppuun asia joka on mieltä painanut ajoittain eli tuossa alkutalvesta, kun sain kiintiön nettihommia kalastuksen osalta täyteen, niin poistelin jonkun verran kavereita tuolta sosiaalisesta mediasta. Isoon osaan ei ollut mitään henkilökohtaista syytä vaan lähinnä en halunnut elämäni huolia ja murheita jakaa sellaisten ihmisten kanssa joita en ole koskaan tavannut tai ei muuten mitään yhteistä ole ollut. Nou hard feelings mihinkään suuntaan. Mutta näillä mennään nyt kohti kevättä ja kireitä kaikille sumarivesille!

Hakkarais Teuvon kulmilla

Jos ei mene Kymönkosken sahurilla lujaa, niin ei mennyt kyllä itselläkään. Reissua kuvastaa muutamat avainsanat: koski liian jäässä, koski liian sula, liitsirasia kotona, liian pilvistä, liian tuulista, perhoja pohjassa pitkä rivi, taito ei riitä, vesi kylmää, karsean makuista Olvin juhlaolutta (yök) ja kaikki menee päin v#ttua paitsi muna. Näissä tunnelmissa tuli käytyä ongella ja happea haukattua sekä aamulla pirun liukkailla teillä huonoilla nastarenkailla kurvailtua. Kerrotaan kuitenkin pari sanaa mitä tuli taas tehtyä tyhjän pyytämisen lomassa jottei jää turhan negatiivissävyinen-pläjäys tästä

Eli olin suunnitellut meneväni Kymölle kalalle perustuen keskusteluun viime viikonloppuna Kärnällä mainiosti kalastelleen Sipposen Pietun kanssa. Pietu ei Kymöllä ollut käynyt eli ei missään nimessä hänen vikansa ja tosiaankin esim. Kellan loppuliuku oli hyvin auki ja samoin Kärnä. Kymön niska sen sijaan oli jäässä siten, että järkevää kalastettavaa ei ollut kuin muutamia metrejä eli piti vaihtaa lennosta kohde Kärnälle. No sehän vaan passasi vaikka onkin jostain syystä ollut mulle se varmin mp paikka näistä kolmesta koskesta. Siinä glögit kyläkaupalla ryyppäsin sekä kuuntelin jonkun kylähullun örinöitä ja tempaisin rellun Kärnälle.

















No Kärnällä näytti tilanne hyvälle. Pienimuotoisen huussille edestakas-tetsauksen jälkeen aloin kalastamaan sillan yläpuoleista suvantoa. Streameria virtaan ja samalla tutkailin, että tarvitseeko käyttää kasattua pinturisettiä eli näkyykö korreja/pintakäyntejä. Korreja ei näkynyt yhtään, mutta sepä nyt ei vielä ylläri ollut. Kaksi tai kolme pintakäyntiä näkyi päivän aikana suvannossa ja loppuliu'ussa yksi. Suvannon rantojen jää oli jo heikentynyt niin paljon, että sen reunoille ei ollut mitään asiaa. Se pikkaisen karsi heittopaikkoja. Loppuliu'ussa jonne marssin jälkeen ei taas tarvinnut ihmetellä saamaani titteliä suomen hikisimmästä miehestä, niin oli jään reuna myös siinä kunnossa, että siitä irtosi isoja laattoja kun vaatimattoman painoni sinne yritin ängätä. Yksin kun olin, niin en uskaltanut urheilla enempää. Loppuliu'un kalastuksesta tuli siis likimain fiasko. Harmi homma, kun tästä Iironkin kanssa juteltiin ja varmasti kevään parhaita kalapaikkoja tuolla.

















Mutta tosiaan valtaosan kalastelin sillan yläpuoleista suvantoa streamerilla sekä yritin myös pinturilla ja nymfillä sieltä missä pari pintakäyntiä näkyi. Ei vedon vetoa eikä tärpin tärppiä. Keli oli kalastukseen ihan jees joskin elättelin toiveita auringostakin. Yritin myös maantisillan alapuolelta hiljaisemmasta virrasta, mutta sitä en kyllä rehellisesti sanoen osannut kalastaa ja edelleen kohottelemisessa on opettelua. Jännä oli, että yhtään tälliä ei streamereihin tullut vaikka monensorttista tarjoilin hitaalla uitolla ja perhomenekistä päätellen varmastikkin ihan tarpeeksi pohjasta.

Mutta tämmönen keikka tämä ja seuraavia odotellessa. Kiirastorstain kalastus Viannalla meni reisille perunkirjoituksen takia ja varasin keskiviikolle sinne luvan. Saa nyt nähdä miten sen homman kanssa käy. Muuten on onkimiset suht auki. Kirrepilkillä pitäisi ehkä yksi reissu vielä Kivilammen kevään hotspoteille tehdä.